Kuvat
Juha Salminen
Pelkkä kauneus ei riitä: Maire vaatii kodilta ja sen esineiltä myös käytännöllisyyttä.
Pelkkä kauneus ei riitä: Maire vaatii kodilta ja sen esineiltä myös käytännöllisyyttä.

Suomen ensimmäistä Mujia luotsaava Maire Haarla vaihtoi yrittäjän vapauden 80-tuntisiin työviikkoihin. Hän tietää, kuinka yhdistetään työ ja perhe – ja satavuotiaan talon täysremppa.

Millaisista tavaroista suomalaiset pitävät? Mitä tuotteita täällä ostetaan lapsille?

Tällaisiin kysymyksiin vastaaminen kuului Maire Haarlan tehtäviin, kun hän vuosi sitten aloitti työt japanilaisen Mujin palveluksessa. Maailmankuulu vaatteita ja kodintavaraa myyvä ketju avasi ensimmäisen pysyvän liikkeensä Suomeen marraskuussa 2019. Kampin kauppakeskukseen Helsingissä avattu liike on Euroopan suurin Muji, ja sen myymäläpäälliköksi pestattiin sisustusalalla kokemusta kerännyt Maire. Moni tuntee Mairen myös hänen suositusta Kettukarkki-blogistaan ja samannimisestä kaupastaan.

Ennen pysyvän liikkeen avaamista Mujilla ehti olla Helsingissä kolme väliaikaista pop up -kauppaa, ja Maire oli mukana jo pyörittämässä niitä oman yrityksensä kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pysyvän liikkeen avaamista valmisteltiin vuosi, ja Maire pääsi vaikuttamaan muun muassa siihen, mitä tavaroita liikkeessä kaupataan. Valikoima piti saada vastaamaan suomalaisten kuluttajien toiveita ja tarpeita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

–Kerroin mujilaisille esimerkiksi paljon siitä, millaisia perheitä täällä asuu ja millaisia tapoja suomalaisilla perheillä on. Monia asioita piti lähteä selittämään puhtaalta pöydältä: lapsille ostetaan käytännöllisiä ja säänkestäviä tuotteita, koska ison osan vuodesta sataa räntää, Haarla sanoo.

Uuden pestinsä myötä Maire pani yrityksensä tauolle ja siirtyi ketjuun palkkatöihin. Ratkaisu oli vähän yllätys Mairelle itselleenkin: hän viihtyi yrittäjänä eikä ollut haikaillut esimerkiksi säännöllisen työajan tai kuukausipalkan perään.

–Ei ollut käynyt mielessäkään! Henkisesti vaihdos on ollut kuitenkin helppo. Olin yrittäjänä yli kymmenen vuotta, joten oli kiinnostavaa päästä näkemään, mikä on arvoni työmarkkinoilla. Valintani tähän tehtävään on monen ihmisen yhteinen päätös, ja luotto kykyihini tuntuu tietysti hyvältä.

Samaan aikaan kun Mujin myymälää rakennettiin, Mairea odotti kotona toinen työmaa. Hän on remontoinut viime vuodet puolisonsa kanssa perheen satavuotiasta puutaloa lattiasta kattoon. Rutistus alkaa olla loppusuoralla.

–On ihanaa, kun sekä kotona että myymälässä on nyt kaunista ja siistiä.

Työ: ”Välillä työviikkoni ovat 80-tuntisia”

”Olen ollut nyt vuoden Mujin palveluksessa. Se on ollut superjännittävä, mielenkiintoinen ja inspiroiva, mutta myös todella, todella työntäyteinen vuosi.

Kun Mujin viimeisintä pop up -liikettä oltiin sulkemassa loppuvuodesta 2018, minulle tuli vahva tunne, että minun pitäisi jatkaa töitä myös pysyvässä liikkeessä. Otin asian itse puheeksi, ja paikan saaminen oli helpotus. En etenkään halunnut luopua ihmisistä, joihin olin saanut tutustua parin vuoden aikana.

Mujin yrityskulttuuri sopii hyvin persoonalleni. Tykkään siitä, että asioihin suhtaudutaan rennosti mutta pedantisti. Myös tuotteet ovat mieleeni. Kauniita, mutta käytännöllisiä ja aidosti arkea helpottavia.

Kun ison kansainvälisen ketjun myymälää rakennetaan, mukana on satoja ihmisiä. Minä toimin yhteyshenkilönä eri tahojen välissä. Tehtäviini kuuluu myös avainhenkilöiden, kuten päälliköiden, palkkaaminen. Kesäkuussa olin kaksi viikkoa Japanissa tutustumassa sikäläisiin myymälöihin.

Yrittäjänä tein paljon töitä kotona. Kun siirryin työntekijäksi ja päiväni pidentyivät, päätin, että työt jäävät jatkossa työpaikalle. Jätin työsähköpostin asentamatta omaan koneeseeni, enkä vastannut työpuheluihin iltaisin.

Marraskuisten avajaisten jälkeen töiden rajaaminen työajalle ei ole enää onnistunut kovin hyvin. Tukeni työntekijöille on etenkin näin alussa hyvin tärkeää. Nyt olenkin sanonut, että soittaa saa myös iltaisin. Aamulla saatan tulla paikalle jo seitsemältä.

Työaikani on tuplaantunut yrittäjäaikoihin verrattuna. Parhaillaan teen töitä noin 80 tuntia viikossa. Olen laihtunut, ja vapaa-aikaa jää hirveän vähän. Kettukarkki-sisustusblogini on tauolla, eikä aikaa ole enää pitkiin, rentoihin iltoihin ystävien kanssa. Jouduin lopettamaan myös kivijalkakauppani ajanpuutteen vuoksi.

Kukaan perheenjäsenistäni ei ole ollut kuitenkaan kiukkuinen, vaikka olen paljon poissa. Minulla on puoliso ja 7- ja 15-vuotiaat lapset. Lapsia ehtii nyt tulla ihan fyysisesti ikävä. Kuromme ikävää kiinni halailemalla paljon.

En koe, että oloni olisi turvatumpi palkollisena, sillä en ole oikeastaan koskaan murehtinut raha-asioita. Lähinnä on outoa, että kerran kuussa tilille tulee sama summa rahaa. Nyt minun ei kuitenkaan tarvitse myydä omaa osaamistani ja työtäni asiakkaille. Työnantajani saa aikani kokonaan.”

Koti: ”Olemme koukussa remontoimiseen”

”Töistä tullessa haluaisi vain lysähtää sohvalle, mutta meille se ei ole juuri nyt mahdollista. Asumme Helsingin Käpylässä satavuotiaassa puutalossa, jonne muutimme kesällä 2017. Pikkuhiljaa olemme remontoineet taloa lattiasta kattoon.

Remontissa on kestänyt, sillä vanhassa talossa rakenteita pitää ensin purkaa ja korjata, jotta tilalle voi rakentaa uutta. Esimerkiksi koko asunnon lattia piti suoristaa, mikä oli älytön homma.

Varsinaisesti remontoinnista vastaa puolisoni päivätöidensä ohella. Monesti minun apuni on sitä, että hoidan lasten ruokailut, läksyt ja iltatoimet, jotta mies saa keskittyä remonttiin. Olen myös suunnittelija, tsemppari ja raksa-apulainen. Kannan lautoja ja rapsutan tapetteja. Noudan työkaluja ja juoksen rautakauppaan ostamaan jotakin unohtunutta.

Joskus mies pyytää, voisinko vaikka kitata. Kun aloitan, hän tuleekin sanomaan, että ’ei noin’ ja jatkaa itse. Joskus se ärsyttää, sillä olen vetänyt remppavermeet niskaan turhan takia. Sitten menen sohvalle, ja hän saa kitata ja hikoilla.

Viimeksi olemme remontoineet yläkerran. Pian se on viimeistä silausta vaille valmis, ja sisätilat muissa huoneissa kaipaavat enää pientä pintalaittoa.

Olimme juuri ostaneet talon, kun minulta ensi kerran tiedusteltiin, kiinnostaisiko yritystäni tehdä yhteistyötä Mujin kanssa. Hommana oli ensimmäisen pop upin pystyttäminen Habitare-messuille syksyllä 2017. Ajattelin, että Muji olisi kaikista coolein firma, jonka kanssa voisin työskennellä. Käteni olivat kuitenkin täynnä muuta, ja kodin remontti juuri alkamassa.

Oh, shit ja oh, yes, ajattelin, kun kuulin, että minut oli valittu hommaan. Messuihin oli kolme kuukautta, ja samaan aikaan kotona piti remontoida kauttaaltaan 120-neliöinen alakerta, jotta pääsimme muuttamaan sisään. Se oli yksi koko remontin tiukimmista paikoista, mutta onnistui aikataulujen rankalla sovittelulla.

Olemme mieheni kanssa remontoineet kaikkiaan neljä kotia ja yhden mökin. Vaikka kiroilemme fyysistä työtä ja budjettien ainaista paukkumista, valmiiksi saaminen on niin palkitsevaa, että olemme tainneet jäädä koukkuun.”

Paineet: ”Kiireessä syntyy usein hyviä päätöksiä”

”En lamaannu, vaikka samaan aikaan pitäisi tehdä päätöksiä sekä töissä että kotona remonttityömaalla. Kiireen keskellä teen päätöksiä vielä tavallistakin nopeammin.

Esimerkiksi töissä jonkin uuden idean kehittelyyn voi mennä viikko, jos ei ole paineita saada nopeasti valmista. Kiireessä saatan luonnostella ratkaisun paperille ja saattaa sen käytäntöön saman tien.

Pääni toimii samoin remontoidessa. Vaikka olen sisustussuunnittelija, voin mennä rautakauppaan ja valita hyllystä maalisävyn, joka on tarpeeksi sinne päin. En usko, että olemassa olisi vain yksi paras maali tai muu valinta. Jos valitsenkin seinään sävyn, joka ei täysin vastaa alkuperäistä ajatustani, sopeutan muun sisustuksen uuteen sävyyn ja elän päätökseni kanssa.

Kesällä minua hiukan harmitti kiire, sillä olisin halunnut käyttää enemmän aikaa puuhastelemalla lasten kanssa puutarhassa. Haluan antaa heille kotoa evääksi esimerkin siitä, että vaikka kurkkuja voi kasvattaa itse.

Toisaalta minusta on myös kiva näyttää tytöilleni, mihin kaikkeen pystyn työelämässä. Varsinkin teinille kannustava esimerkki on ajankohtainen juttu, sillä hän miettii parhaillaan tulevaisuuden kouluvalintoja.”

Arki: ”Yhdeksän jälkeen äitiä ei häiritä”

”Olemme puolisoni kanssa aina olleet hyviä sopimaan arjen työnjaosta. Nyt, kun minulla on aiempaa enemmän töitä, esimerkiksi lasten vaatehuolto on siirtynyt kokonaan hänen hoidettavakseen.

Ruokakaupassa käyvät mies ja teini, sillä minä en ehtisi kauppaan. Siivooja meillä käy kerran kahdessa viikossa. Minä ulkoistaisin enemmänkin, mutta mies tahtoo tehdä mieluummin itse.

Omaa aikaa minulla on iltaisin yhdeksän jälkeen. Olemme sanoneet lapsille, että yhdeksän jälkeen meitä aikuisia ei saa häiritä esimerkiksi läksyihin liittyvillä kyselyillä. Kaikki pyynnöt ennen yhdeksää, kiitos!

Yhdeksän jälkeen pelaan sohvalla kännykällä tai katson telkkaria. Joskus viikkaan pyykkejä, sillä oikeasti rakastan pyykinpesua ja rentoudun puuhastelemalla puhtaiden pyykkien kanssa kauniissa kodinhoitohuoneessamme.

Voin ihan vilpittömästi sanoa eläväni tylsää arkea.”

Uravalinnat: ”Luotan vahvasti intuitiooni”

”Lapsuudenperheessäni arvostettiin aikaa kestävää muotoilua ja taidetta. Jo lapsena sain voimakkaita hyvänolon tunteita, kun pääsin muuttamaan järjestystä huoneessani. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa piirtelin pohjapiirustuksia uusista järjestyksistä ja tulevaisuuden unelmakodeistani. Lähdinkin opiskelemaan huonekalumuotoilua.

Olen urani aikana törmännyt monesti ihmisiin, joista minulle on tullut vahva myönteinen tunne. Ja kun tunne on tullut, yhteistyöstä on aina seurannut jotakin isoa. Esimerkiksi kerran olin haastattelemassa sisustusalan Forma-messujen toimitusjohtajaa. Myöhemmin päädyin heidän lehteensä toimituspäälliköksi. Kumpikin meistä sai toisesta voimakkaan tunteen ja halusi jatkaa yhteistyötä.

En suunnittele uraani etukäteen. Jossain vaiheessa vain tiedän, mitä haluan. Luotan intuitiooni siitä, milloin suuntaa kannattaa vaihtaa tai tietä leventää.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla