Kuvat
Shutterstock
Tiedätkö itse, miten paljon rahaa käytät vaatteisiin?
Tiedätkö itse, miten paljon rahaa käytät vaatteisiin?

On helppo uskotella itselleen, ettei ole varaa ostaa laadukkaita vaatteita. Oma uskomukseni haihtui, kun laskin käyttäneeni viime vuonna vaatteisiin 1500 euroa. 

Helmikuun lopulla taistelin vaatekaupassa kahden tunteen ristitulessa. Olin tekemässä jälleen kerran impulsiivisen mielihyväostoksen. Häpesin jo valmiiksi epämääräisissä oloissa tuotetun puseron ostamista, mutta samalla uusi vaate tuntui täsmäratkaisulta kaikkiin ongelmiini. Lopulta sorruin ja lähdin kaupasta uuden puseron ja kahden ihan ok - teepaidan kanssa. 

Olisi ihanaa olla ihminen, jonka vaatekaappi koostuisi monikäyttöisistä, vastuullisesti tuotetuista vaatekappaleista. Mutta kenellä sellaiseen on varaa? Ei minulla ainakaan.

Tiedän, että ostan liikaa vaatteita. En tarvitse niitä kaikkia ja ostan vaatteita hetken mielijohteesta sen sijaan että suunnittelisin hankintoja.  Olen tunnesyöjän serkku, tunneshoppailija. Jonkin on muututtava. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hurja summa valuu hutiostoksiin

Haluan eroon pikamuotikierteestäni, joten aloitan projektin selvittämällä, kuinka paljon kulutan rahaa vaatteisiin. Sukellan verkkopankkiin ja alan tehdä laskelmia. 

Tulos yllättää: olen käyttänyt viime vuonna vaateostoksiin 1500 euroa. 

Riippuu katsojasta, onko se paljon vai ei. Suomalaiset käyttävät vaatteisiin keskimäärin alle 800 euroa vuodessa, joten oma summani on ainakin siihen nähden valtava. 

Olen tähän asti ajatellut, että laatu on ulottumattomissani, mutta näyttäisi siltä, että olenkin vain vältellyt vastuutani kuluttajana. Minulla on totisesti varaa tehdä parempia valintoja. 

Ostoksissani on liian monia hutihankintoja, kuten niitä ok-teepaitoja ja muodottomia neuletakkeja.

Toisaalta olen ostanut myös laadukkaan ulkoilupuvun, pari takkia ja muutamat farkut silloin, kun kaikki luottohousuni päättivät hajota yhtä aikaa. Suurimman osan olen ostanut perinteisistä vaateketjuista. Muutamia löytöjä olen tehnyt kierrätysliikkeistä ja Facebookin kirpputoriryhmistä. 


Suunnitelma vapauttaa kaaoksesta

Jos ryhdyn suunnittelemaan ostoksiani, saan 1500 eurolla helposti parempaa laatua. Alan laskea, mitä se konkreettisesti tarkoittaisi. 

1500 euroa vuodessa tekee 125 euroa kuukaudessa ja 375 euroa kolmessa. Tuntuu fiksuimmalta ajatella hankintoja kolmen kuukauden pätkissä, jolloin summalla voi kattaa koko tulevan vuodenajan tarpeet. 

Alkavaan kevääseen tarvitsen uudet kengät. Se on suurin menoeräni, kaikki muu tarpeellinen minulla jo on. Jäljelle jää parisataa euroa, jotka voin joko laittaa säästöön tai käyttää esimerkiksi Twothirds -merkin kauniin vihreään kietaisumekkoon, josta olen unelmoinut. 

Suunnitelmia tehdessäni oivallan jotakin tärkeää. Syy tuntemaani kaaokseen ei olekaan ollut vähissä rahoissani, vaan siinä, että olen paikannut tiedostamattani epämääräisiä tunnelmia ostoksilla ja syytänyt rahaa hukkaan. Rauhoitun heti, kun olen malttanut uhrata asialle hiukan ajatuksia. 

Vakaa päätökseni on arvioida ostoksiani jatkossa kriittisemmin. Kun tulevaisuudessa alan haaveilla uusista vaatteista, pidän mielessä kolmen kuukauden summani: sen pitää riittää hankintoihin, joita minun ei tarvitse hävetä. 

Vierailija

Niin toinen kysymys on sitten ertä onko todellisuudessa kalliimpi vaate kestävämpi ja ekologisempi ja eettisempi. Saako työntekijä isoman palkan tehdessään merkkivaatwrta kuin lidlin toppia.

Itse en usko että saa, sijoittaja, osingonsaaja ottaaa enemmän .
Kalliimpi vaate ei myöskään kestä enemmän tai paremmin ainakaan jos tarkoitus on korvata vaikka ludl tai lindex vaikkapa ted bakerilla, filippa k espritillä jne. Kestävyys on parempi halviissa ja paras kirppisvsaatteissa

Vierailija

Mutta miksi vain vaatteista puhutaan sillä suomalainen nainen on kanssasisariinsa verrattuna köyhä ja käyttää vähemmän rahaa kuin muut naiset euroopass itseensä. Miehistä en tiedä, ovatko kovia ostamaan

Miten on eettisyys asumisen, puhelinten, tietokoneiden, autojen, älylaitteiden, liikkumisen, laskettelun, kaukalopelaamisen, jäähallipelaamisen , lentokonelentämisen jne kanssa.

Ei tunnu reilulta että eniten mediassa syllistetään vaatteista koska köyhä voi kuluttaa ostamalla paidan mutta hön ei asu isossa omakotitalossa maalla tai isossa kodissa ullanlinassa, ei omista autoa, ja uusinta läppäriö ja puhelinta ja luulen että näihin vaaditaan kaivostoimintaa ja se tappaa,kaivokset romahtavat jne saastuttavat ympristön. Nämä ivat paljon vhemmän esillä koska ne ovat rikkaiden kulutuskohteita . Jos ostaa edullisen paidan työllistää varmastu eettisemmin ja reilummin kuin thaimaaseen lentävö joka siellä vaatii palveluksia heinossa asemassa olevilta, olivat ne siivous seksi tai mitä tahansa paveluja.

Eli eniten pahaa tekevöt on päästetty julkisessa kekustelussa kuin koira veräjästä ja keskitytty pienimpään pahaan edulliseen paitaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla