Kuvat
Henri Korpi
Tarja uskoo , että häneen on kohdistunut työsyrjintää: En olisi uskonut, että jos ilmoitusvelvollisuuden täyttää, voidaan pitää hankalana työntekijänä ja estää työllistyminen.
Tarja uskoo , että häneen on kohdistunut työsyrjintää: En olisi uskonut, että jos ilmoitusvelvollisuuden täyttää, voidaan pitää hankalana työntekijänä ja estää työllistyminen.

Tarja Parkatti tunnetaan hoitajana, jonka tekemän ilmoituksen myötä Suomen vanhustenhoidon ongelmat tulivat laajalti esiin. Hän on saanut rohkeasta teostaan paljon kiitosta, mutta sillä on ollut kova hinta.

Lokakuun viimeisenä päivänä postilaatikkoon kolahti jotain odottamatonta: kutsu itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle Presidentinlinnaan. Tarja Parkatti, 50, katseli kutsua epäuskoisena. Kutsun saaminen tuntui epätodelliselta, vaikka se oli oikeastaan vain huipentuma kaikelle sille kiitokselle, jota Tarja on saanut sen jälkeen, kun paljasti epäkohdat Kristiinankaupungissa sijainneessa hoivakoti Ulrikassa.

Kansallinen arvostus ei ole kuitenkaan hyödyttänyt Tarjan omaa elämää tai uraa. Päinvastoin.

Sydämen asia

Kun Tarja aloitti työskentelyn Esperi Caren hoivakoti Ulrikassa marras-joulukuun vaihteessa 2018, hän huomasi jo parissa viikossa, että kaikki ollut kohdillaan. Paikalla oli esimerkiksi liian vähän työntekijöitä, lääkelistat eivät olleet ajan tasalla ja hoitotarvikkeista oli pulaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hoivakodin tilanne vaivasi Tarjaa vapaa-ajallakin ja vei yöunet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Monta kertaa kotiin lähtiessä oli paha mieli, koska tiesin, etten ollut pystynyt tekemään kaikkea niin kuin olisi pitänyt, hän kertoo

– Loppuaikana emme ehtineet edes pestä kaikkia asukkaita viikoittain, vaan he saattoivat olla kaksikin viikkoa pesemättä.

Tarja ei ollut kokemuksensa kanssa yksin. Puutteista pidettiin henkilökunnan kesken palavereja, joista osassa myös yksikön päällikkö oli mukana. Kehityskohdista laadittiin muistiot. Kun asioihin ei yrityksistä huolimatta tullut muutosta, Tarja alkoi miettiä virallisen ilmoituksen tekemistä.

– Minun sydämelläni ei työskennellä noin. Vanhusten pitää saada sellainen hoito kuin heille kuuluu. Tiedostin, että voin menettää ilmoituksen takia työpaikkani, mutta toisaalta hoitajilla on lain mukaan velvollisuus ilmoittaa epäkohdista. Se, joka ei ilmoita, tekee väärin.

Alkuvuodesta 2019 Tarja otti yhteyttä lähihoitajien ammattiliittoon SuPeriin. Sitä kautta tapauksesta tehtiin anonyymi ilmoitus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviraan sekä Aluehallintovirastoon.

Se, mitä siitä seurasi, on ollut laajan kansallisen huomion kohteena. Hoivakoteja, Ulrika mukaan lukien, on suljettu, ja vanhustenhoidon tilasta on käyty näkyvää julkista keskustelua. Hoitajamitoitusta halutaan nostaa, ja se aiotaan kirjata suosituksen sijaan lakiin.

Hankalan ihmisen leima

Tarjan ilmoituksen jälkeen Kristiinankaupunki otti nopealla aikataululla hoivakoti Ulrikan toiminnan haltuunsa. Tarja kertoo saaneensa käytännössä saman tien uuden vakituisen työpaikan De Gamlas Hem -yhdistyksen palvelutalossa, jolta Kristiinankaupunki ostaa palveluita. Odottaessaan kirjallista sopimusta allekirjoitettavaksi Tarja ehti jo aloittaa työt. Kolmantena päivänä puhelimeen kilahti tekstiviesti. Me Naiset on saanut vahvistuksen viestin olemassaolosta.

– Siinä sanottiin, etteivät he voikaan palkata minua, työsopimus pitää perua. Olin ällikällä lyöty. Jälkeenpäin kuulin, että Kristiinankaupungin taholta oli ohjeistettu, että minua ei saa palkata.

Tarja koki, että hänen nimensä oli mustamaalattu ja työllistyminen estetty.

– Minulle tuli tunne, etten ollut tehnyt mitään väärää, mutta nimeäni tahrattiin silti ja työllistymismahdollisuuteni estettiin. Silloin päätin, että minun on pakko tulla julkisuuteen, jotta saan nimeni puhdistettua.

Tarja ei edelleenkään ole työllistynyt Kristiinankaupungille, vaan on lomautettuna ilman työvelvoitetta. Palkkaa hän sai Esperi Carelta lokakuun loppuun saakka muiden entisten Ulrikan työntekijöiden tapaan. Uutta työpaikkaa riittävän läheltä Esperillä ei ole ollut tarjota.

Tarja kertoo hakeneensa tekstiviestitapauksen jälkeen useita työpaikkoja Kristiinankaupungilta. Lopputulos on kaikkien kanssa ollut sama: Tarja on pyydettyään saanut vahvistuksen siitä, että hakemus on mennyt perille, mutta mitään muuta yhdestäkään työpaikasta ei ole kuulunut.

Tarja kääntyi nopeasti SuPer-liiton puoleen, koska koki tulleensa syrjityksi työnhaussa. SuPerista ei kerrota Me Naisille tarkempia yksityiskohtia asian selvittämiseen liittyen, mutta siellä on vahva epäilys, että syrjintää on tapahtunut. Liitto ei kuitenkaan ole onnistunut saamaan Kristiinankaupungilta vastausta siihen, onko Tarjan työllistyminen pyritty estämään.

Kristiinankaupungin johto kiistää, että kunnassa olisi ohjeistettu olemaan palkkaamatta Tarjaa.

– Ei missään nimessä pidä paikkaansa, sanoo perusturvajohtaja Christian Lindedahl, joka vastaa hoitohenkilöstön rekrytoinneista.

– Kyllä tässä on ihan normaali toimintatapa, eli kun paikkoja on auki, niin rekrytoinnille ei ole mitään esteitä, jos hakija täsmää haettavaan paikkaan.

Hän ei kuitenkaan osata selittää, miksi Tarja ei ole onnistunut työllistymään sinne. Esimerkiksi suurista työnhakijamääristä ei ole kyse.

– Ei lähihoitajista ole ylitarjontaa. Henkilökunnan saaminen on koko tämän alueen haaste, Lindedahl sanoo.

De Gamlas Hem -palvelutalon johtaja Marika Laitamäki puolestaan sanoo, että Tarja oli heillä tekemässä vain lyhyen muutaman päivän sijaisuuden, eikä pidempää sopimusta ollut tarkoituskaan tehdä.

Mitä Tarja ajattelee tilanteestaan, ja mistä hän uskoo sen johtuvan? Tekisikö hän saman uudelleen? Miksei hoitoalan epäkohtiin aina uskalleta puuttua? Lue Tarjan koko haastattelu Me Naisten numerosta 46/2019 ja digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla