Varoitusviesti

Tämän lomakkeen lähetystoiminto on asetettu pois päältä.

Kerro kokemuksistasi jutun lopussa. Voit voittaa Tiia Vanhatapion suunnitteleman kangaskassin!

Parempi palkka ja paremmat työolot ovat houkutelleet monia suomalaisia sairaanhoitajia töihin Ruotsiin ja Norjaan. Oletko sinä yksi heistä? Tai oletko jollain toisella alalla ja lähtenyt ulkomaille töihin? Kerro kokemuksistasi ja vastaa kyselyymme!

Arvomme kyselyyn vastanneiden kesken MN by Tiia Vanhatapio -kangaskassin. Vanhatapio on suunnitellut kassin graafisen ilmeen, ja niitä on valmistettu rajoitettu erä. Kassin arvo on 14,90 euroa.

Vastaa kyselyyn 22.5.2018 mennessä.

Arvommme yhden Open Heart -kassin.
Arvommme yhden Open Heart -kassin.

 

Nykyään Saara Helkala on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

Vähän yli kolmekymppisenä Saara Helkala, 38, irtisanottiin kultaisen kädenpuristuksen kera mainostoimiston graafikon paikalta. Hän sai pian uusia töitä, mutta tilille jäi mukava pesämuna, joka innosti Helkalaa säästämään lisää.

– Säästin nelisen vuotta ilman tarkempaa suunnitelmaa. Haaveilin, että olisi kiva tehdä irtiotto, mennä vaikka yksin Nepaliin vuorelle istumaan.

Saara ei kuitenkaan päätynyt Aasiaan, sillä eräällä lomareissulla Lissabonissa hän rakastui kaupunkiin päättömästi. Hän oli haaveillut myös maisteritutkinnon suorittamisesta, ja kaupungista löytyi mielenkiintoinen designin ja visuaalisen kulttuurin yliopisto-ohjelma. Saara päätti ottaa hyväpalkkaisesta vakityöstään kahden vuoden opintovapaan. Päätöksen jälkeen hän rupesi säästämään toden teolla.

– Sitä ennen olin ollut ostokoukussa. Kun näin jotain kaunista, halusin sen heti itselleni.

Oli motivoivaa olla shoppailulakossa ja elää puoli vuotta linssikeitolla, kun tiesi, että säästöillä voisi ostaa Portugalissa mielenrauhaa. Ennen lähtöpäivää koossa oli kymppitonni. Suomesta saatu 480 euron opintotuki kului lähes kokonaan kuukausittaiseen koulumaksuun, ja Saara eli Lissabonissa säästöillään. Toiseksi opiskeluvuodeksi hän sai stipendin, joka kattoi koko koulumaksun.

Kaksi vuotta kuluivat nopeasti, ja Saara nautti elämästään. Päätös irtisanoutua töistä ja jäädä Lissaboniin lopullisesti oli vaikea mutta oikea. Nykyään Saara on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

– Harkitsen kaikkia hankintoja pitkään. Elin esimerkiksi puoli vuotta ilman sänkyä, pelkällä patjalla.

Saaralla ei ole myöskään silitysrautaa tai monia muita asioita, jotka Suomen-kodissa olivat tärkeitä. Ylipäänsä hän on tullut siihen tulokseen, että kodin ei tarvitse olla täydellinen. Suomessa käydessään hän huomasi ajattelutapansa muuttuneen lopullisesti.

”Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.”

– Eräs ystäväni oli ostanut 90 euron design-herätyskellon. Olin aivan pöyristynyt! Ja samalla tajusin, että kolme vuotta sitten olisin voinut tehdä ihan samoin.

Tavaroiden sijaan Saara sijoittaa vapauteen. Kun jättää jotakin ostamatta, ei ole pakko puurtaa pitkää päivää.

– Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.

Toisaalta Saara on myös oppinut sen, että mikään päätös ei ole lopullinen. Voi olla, että jonain päivänä hän vielä muuttaa Suomeen ja hankkii sen design-herätyskellon.

Satu Venhola valmistui ylioppilaaksi vuonna 2005 ja osti itselleen sen vuoden juhlamuumimukin. Ja kuinkas sitten kävikään?

Satu Venhola, 32, osti itselleen vuonna 2005 ylioppilaslahjaksi sen vuoden juhlamuumimukin, Muumipeikko unelmoi. Kun tavallinen muki maksoi noin kympin, juhlamukin hinta oli 35 euroa, ja sitä valmistettiin vain 2005 kappaletta.

– Ajattelin, että on se aika ruma, mutta ostin niitä silti kaksi, itselleni ja siskolleni.

Juhlamuki jäi käyttämättömänä kaappiin. Satu yllättyi hieman, kun huomasi sen arvon 30-kertaistuneen reilussa kymmenessä vuodessa. Nettihuutokaupoissa sitä on myyty jopa 1600 eurolla, ja viimeisimmät toteutuneet kaupat ovat olleet tuhannen euron kieppeillä.

Sadun suunnitelmissa ei ole myydä mukia. Alun perin idea oli, että Satu ja hänen lapseton siskonsa antavat mukit perinnöksi Sadun kahdelle lapselle.

– Sitten sainkin kolmannen lapsen, joten nyt pitää miettiä uudestaan.