Paula Hauru erosi vuonna 2004. "Se oli iso tappio joka suhteessa, sekä taloudellisesti että henkisesti. Mutta oli se myös suurin menestys." Kuva: Mikko Lehtimäki
Paula Hauru erosi vuonna 2004. "Se oli iso tappio joka suhteessa, sekä taloudellisesti että henkisesti. Mutta oli se myös suurin menestys." Kuva: Mikko Lehtimäki

Paula Hauru sai huomata, että avioero voi yllättäen olla alkusysäys vaurastumiseen.

Jos Paula Haurun, 64, pitäisi nimetä elämänsä suurin taloudellinen virhe, vastaus olisi selvä: avioero vuonna 2004.

– Se oli iso tappio joka suhteessa, sekä taloudellisesti että henkisesti. Mutta oli se myös suurin menestys. Ilman eroa en olisi ottanut ohjia omiin käsiini ja vaurastunut.

Paula ehti olla naimisissa 27 vuotta. Jälkeen päin on vaikeaa osoittaa selvää syytä eroon. Jotenkin siinä vain kävi niin: Ehkä perheen tasapaino muuttui, kun lapset alkoivat itsenäistyä. Ehkä puolison kanssa olisi pitänyt opetella olemaan taas kahdestaan. Oli miten oli, Paulan viisikymppisten jälkeen jätettiin yhteinen erohakemus. Rehtorina työskentelevä Paula muistaa miettineensä, miten harmillista on, kun teini-ikäisten lasten vanhemmat eroavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ja ihan samalla tavalla sitten erosin kuin toisetkin: lapset olivat 14 ja 15.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Minä ostan sen mökin!”

Ero viisikymppisenä on ollut monelle naiselle sysäys köyhyyteen. Paulankin talous notkahti aluksi: hän halusi jäädä lasten kanssa perheen omakotitaloon, ja edessä oli uusi asuntolaina. Mies piti ostaa talosta ulos.

– Mies auttoi siinä kuittaamalla lasten elatusmaksut kerralla. Taloa oli maksettu jo sen verran, että velkaa tuli 70 000 euroa.

Paula sai lainan, jonka kuukausierä oli 600 euroa. Tästähän selvitään hyvin, hän mietti. Mutta seuraavana vuonna ex-puoliso kertoi laittavansa myyntiin entisen yhteisen kesämökin.

”Laskin kuitenkin, että selviän: reilut kymmenen vuotta, ja lainat on maksettu.”

– Menin sanomaan, että minä ostan! Mökkiin oli tunneside.

Niinpä Paulalla oli pian tuhannen euron kuukausittaiset lainanhoitokulut ja kaksi teini-ikäistä lasta huollettavana. Hän mietti muutamaankin kertaan omia talousasioitaan samalla, kun valvoi kokeita.

– Kyllä se vähän siinä tihkasi. Laskin kuitenkin, että selviän: reilut kymmenen vuotta, ja lainat on maksettu.

Bisnesidea sotaveteraaneilta

Välillä olisi kiva matkustellakin, käväisi Paulan mielessä yhtenä päivänä. Mutta mistä rahat? Paula sai idean oppilaiden tekemästä koulutyöstä, johon he olivat haastatelleet paikallisia sotaveteraaneja. Sodasta palanneilla miehillä ei ollut omaisuutta, mutta he saivat Vaasan kaupungilta tontin ja rakensivat sille talon. Monet veteraaneista vaurastuivat rakentamalla pihan perälle pienen mökin, muuttamalla itse siihen ja panemalla varsinaisen talon vuokralle.

– Mietin, että miksi en vuokraisi kesämökkiäni? Se on kymmenen kilometrin päässä Vaasan keskustasta, siellä on sähköt ja ranta.

Tuumasta toimeen, ilmoitus sanomalehteen, ja kysyntää riitti. Paulan tilille alkoi ilmestyä 400 euroa viikossa vuokrarahoja. Hän käytti mökkiä itse keväät ja syksyt, kesän ajan se oli vuokralla.

Pari vuotta myöhemmin Paula tajusi, että tilille oli kertynyt pesämuna mökin vuokrarahoista. Hän päätti ostaa sijoitusyksiön Vaasan keskustasta.

– Silloin ex-mies kommentoi, että mitä sinä oikein meinaat. Hän oli sitä mieltä, että mokaan ja pahasti. Mutta väärässä oli: se yksiö on maksettu jo kauan sitten.

Koukussa vuokraamiseen

Oma äiti opetti aikanaan Paulalle, että naisella pitää olla ammatti ja työ. Paulalla on, eikä hänellä ollut eron jälkeen hätää. Silti alku oli vaikeaa.

– Ei sitä voi kuvitellakaan, miltä tuntuu, kun yhtäkkiä olet kokonaan omillasi. Mutta se koulutti minut. Opin ottamaan isompia riskejä kuin ennen.

Paulalla on nykyään useita sijoitusasuntoja. Hän on huomannut, että vuokraustoimintaankin voi jäädä koukkuun:

– Olen alkanut pitää kotona Airbnb:tä: asun yhdessä huoneessa ja vuokraan kahta turisteille. Tykkään hirveästi. Tässä saa tavata uusia ihmisiä, mutta ei tarvitse emännöidä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla