Kati Nyman on lobbari: hän tietää, kenen kanssa kannattaa neuvotella ja mikä on oikea ajoitus. Kuvat: Tuomas Kolehmainen
Kati Nyman on lobbari: hän tietää, kenen kanssa kannattaa neuvotella ja mikä on oikea ajoitus. Kuvat: Tuomas Kolehmainen

Kansanedustajat päättävät meitä kaikkia koskevista asioista. Mutta heidän mielipiteitään ohjailee joukko paljon vähemmän näkyviä vaikuttajia, lobbareita.

External affairs director, lukee Kati Nymanin käyntikortissa. Eli mikä? No, suomeksi ”yhteiskuntasuhdejohtaja”. Tai sitten:

– Lobbari, niin minä itse sanon. Joidenkin mielestä hämärän kuuloinen sana, mutta ei tässä ole mitään hämärää. Olen lääkeyrityksen lobbari, ja työni on valvoa juuri tämän alan etuja päätöksenteossa.

Mitä silloin tehdään, kun valvotaan etuja? Tavallaan me tietysti tiedämme, koska olemme kaikki oman elämämme lobbareita. Lobbaamme toppahousujen käyttöä kymmenvuotiaalle, suppilovahveroruokia puolisolle, järkeviä ajatuksia pomolle hänen höpsöjen ideoidensa sijaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta on eri asia lobata työkseen. Lobbareilla on paljon valtaa siihen, millaista politiikkaa Suomessa tehdään. Me äänestämme vaaleissa kansanedustajia – mutta kulisseissa onkin ihmisiä, jotka saavat palkkaa siitä, että he vaikuttavat poliitikkojen mielipiteisiin. Sillä tavalla politiikka toimii, eikä se Kati Nymanin mukaan ilman lobbareita toimisikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sillä tavalla politiikka toimii.

– Päättäjillä on niin paljon asioita pöydällään, etteivät he yksin pysty hankkimaan kaikkia tarvittavia tietoja. He kuuntelevat eri asiantuntijoita – ja tietysti täytyy toivoa, että mahdollisimman tasapuolisesti, Kati toteaa.

Kuka mistäkin hyötyy

Lobbareita ei paljon julkisuudessa näy. Heidän työstään sen sijaan näkyy merkkejä, jos lukee uutisia. Lobbausta on varmasti tapahtunut esimerkiksi silloin, kun:

- makeisvero kumotaan. Sehän tarkoittaa, että elintarviketeollisuus on lobannut ja kertonut oman kantansa.

- hallitus päättää tukea biotaloutta ja lisätä hakkuita. Metsäteollisuuden edustajia varmasti kuunneltiin, kun keskusteltiin energiapolitiikasta.

- pääministeri ajaa läpi uutta irtisanomislakia. Yrittäjäjärjestöt ovat arvatenkin kertoneet pääministerille, että sellainen olisi nyt tärkeä.

Päättäjät ovat kuunnelleet myös vastapuolen lobbareita. Mutta ehkä hammaslääkäriliitolla ei ollut makeisista niin paljon sanottavaa kuin karkkitehtailijalla? Kenties ympäristöjärjestöjen huoli painoi vähemmän kuin metsäteollisuuden miljoonat? Ehkä yrittäjän asia oli hallitukselle nyt tärkeämpi kuin ay-liikkeen…

Katin työnantajalle AbbVielle on tärkeää, että uudet lääkkeet pääsisivät sujuvasti Suomen markkinoille, että tänne kannattaisi investoida, ja että Suomessa tehtäisiin kliinisiä lääketutkimuksia.

– Siitä me taistelemme, että saisimme tutkimuksia tänne. Muutama vuosi sitten ne vähenivät, koska toimintaympäristö koettiin Suomessa jäykäksi ja huonosti ennakoitavaksi. Nyt tilanne on onneksemme taas parantunut.

Lobbaukseen liittyy huoli siitä, että äänensä saa parhaiten kuuluville se, jolla on eniten rahaa. Huoli on ihan aiheellinen: kyllä rahalla voi ostaa kampanjoita, näkyvyyttä ja mielipidevaikuttamista. Lobbareista taas parhaiten saavat äänensä kuuluville ne, jotka osaavat hommansa. Katin mielestä lobbarin tärkeimmät supervoimat eivät silti ole upeat verkostot tai rautaiset neuvottelutaidot.

– Olennaisinta on tietää, missä asiat oikeasti päätetään ja millä aikataululla. Jos alkaa edistää asiaansa vasta sitten, kun laki on eduskunnan käsittelyssä, on auttamatta myöhässä.

Onnistuisiko hallitusohjelmaan?

Katin tyyppiset avoimet, yrityksensä puolta pitävät lobbarit eivät ole alan koko kuva. On olemassa myös yrityksiä, jotka tarjoavat pelkästään lobbauspalveluksia. Niissä toimii hyvin verkostoituneita ihmisiä, joilla on sisäpiiritietoa vallan liepeiltä. He lähestyvät yrityksiä: tiesittekö, että tällainen lakimuutos on mahdollinen? Se voisi olla bisneksenne kannalta tuhoisaa! Maksua vastaan järjestyy vaikkapa vaikuttava kampanja tai tapaaminen avainpoliitikon kanssa.

Joskus Katikin tapaa poliitikkoja, mutta useammin työ on palaveeraamista oman firman tiloissa. Syksyisenä keskiviikkona hänellä on heti aamuyhdeksältä juristin kanssa palaveri, aiheena lääkelainsäädännön kuulumiset. Sitten alkaa sisäinen palaveri, jossa kollega lobbaa omaa, potilastukijärjestelmään liittyvää projektiaan Katille, esiteltäväksi päättäjille. Alustavasti tulee tyrmäys.

– Ei tule onnistumaan, hallitusohjelmassa on liikaa isoja asioita muutenkin, Kati toteaa.

Paras onnistuminen on paikka hallitusohjelmassa.

Paikka hallitusohjelmassa on lobbarin paras onnistuminen. Jos oman tavoitteen saa hallitusohjelmaan, asiat alkavat edetä. Tällä hetkellä siellä onkin Katin kannalta hyviä kohtia: terveysalan kasvu on kärkihanke. Onko se Katin ansiota?

– Siitä minä en voi ottaa kunniaa, olin sen hankkeen aloittaneen hallituksen aikana vielä muualla töissä. Mutta tiedän, että taustalla on laaja rintama – terveysalan kehitys on niin monen muunkin etu kuin lääketeollisuuden.

Katin työnantaja kehittää ja myy lääkkeitä esimerkiksi harvinaisiin verisyöpiin, tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja reumasairauksiin. Kehitystyö on hidasta ja lääkkeistä tulee kalliita. Siksi niiden käyttöönotto ei ole itsestäänselvyys – lobattavaa riittää siinäkin, että yhteiskunta on valmis maksamaan muutaman potilaan lääkkeistä niin paljon.

Reseptilääkkeitä ei saa Suomessa mainostaa, joten viestinnän kanssa pitää olla tarkkana. Katin tiimillä on menossa projekteja, jossa lisätään tietoisuutta sairauksista: selkärankareumasta kertovaa videota esitetään lätkäottelun erätauolla. Suolistosairauksista on tehty vihkonen, jossa kerrotaan, miten paljon kustannuksia huono diagnosointi aiheuttaa yhteiskunnalle. Mitä AbbVie sitten hyötyy, jos tietoisuus lisääntyy?

– Uudet lääkkeet pääsevät sitä paremmin käyttöön, mitä paremmin sairauksia diagnosoidaan, Kati selittää.

Puoli tuntia vai kymmenen minuuttia

Miten lobbariksi tullaan? Missään koulussa ei ole yhteiskuntasuhdeammattilaisen koulutusohjelmaa, joten työhön pätevöidytään työelämässä. Monet ovat olleet poliitikkojen avustajia tai poliitikkoja, ja sitten heidät on houkuteltu yrityksiin.

Kati opiskeli yhteiskuntatieteitä ja on tehnyt jo pitkään töitä terveysalan yrityksissä ja järjestöissä. Tärkein työkokemus tuli kuitenkin presidentin kansliasta, jossa Kati työskenteli Tarja Halosen avustajana. Sieltä ovat peräisin suhteet politiikan sisäpiiriin ja ymmärrys siitä, miten asiaansa kannattaa edistää.

– Pitää esimerkiksi hahmottaa, miten vähän poliitikoilla on aikaa. Kysyn suoraan, paljonko heillä on minun asialleni: puoli tuntia vai kymmenen minuuttia?

Päättäjälläkin voi olla kiire hakea lapset hoidosta.

Kun Kati saa vaikuttamisaikansa, hän esittelee ensin ongelman. Se voi olla vaikka lakihanke, joka uhkaa vaarantaa lääkkeen käyttöönottoa. Kati koettaa olla nopea ja selkeä. Ei koukeroita, jaarittelua eikä vaikeita lääketieteen termejä. Lopuksi on hyvä tarjota ratkaisuehdotus.

Katin mielestä parhaiten menee, kun muistaa, että päättäjäkin on tavallinen ihminen.

– Hänellä on ehkä kiire hakea lapset hoidosta, hän on kuunnellut ehkä tänään jo kymmentä muutakin asiaa. Häntä ei niin hirveästi kiinnosta juuri minun asiani. Siksi puhun selkeästi ja tunnustellen, meneekö sanoma perille.

Kenen kanssa Kati aikoo käyttää tärkeitä vaikuttamisminuutteja ennen seuraavia vaaleja?

– Sellaisten eri puolueista olevien henkilöiden, jotka tuntevat terveyspolitiikan ja ovat varmasti mukana, kun siihen liittyviä lakeja valmistellaan.

Jaa jaa! Arvatenkin kokoomuksen Sari Sarkomaalta, demareiden Maarit Feldt-Rannalta ja Keskustan Annika Saarikolta kysellään pian tapaamisaikaa.

Otetaan Häkkänen

Katin työpäivän neljäs ja viimeinen kokous on päivän taktisinta antia: Kestävän terveydenhuollon ohjausryhmä suunnittelee seuraavaa tilaisuuttaan. AbbVien perustamassa ryhmässä on ideana pitää yllä kiinnostavaa terveydenhuoltokeskustelua, ja koolla on vaikuttajaviestinnän konkareita alan järjestöistä: Heikki Pärnänen Lääkäriliitosta, Kirsi Sillanpää TeHystä, Ulla-Maija Rajakangas Hyvinvointialan liitosta... Marraskuun tilaisuudessa julkaistaan tutkimus alueellisista terveyseroista Suomessa.

– Mikäs se meidän viesti on?

– No, aika isot alueelliset erot ilmenivät. Kai viesti on, että pitäisi olla suositusten mukaiset hoitokäytännöt kaikkialla.

Puolessa tunnissa on ideoitu sähäkkä tapahtuma. Lähellä eduskuntaa, niin että osallistujat ehtivät kymmeneksi takaisin töihin valiokuntaan. Videointi ja striimaus, jolloin kansanedustajilla on intressi tulla paikalle. Merkkihenkilö pitämään avauspuheenvuoro – mielellään ministeri.

– Otetaanko vaihteeksi Häkkänen? Se on ihan hyvä, suorastaan hämmästyttävän hyvä! Suorasanainen.

Oikeusministeri Häkkänen päätetty. Ohjelman loppuun tulee neljän suuren puolueen edustajien paneelikeskustelu. Sen luulisi vaalien lähestyessä kiinnostavan yleisöä. Nimiä heitellään tottuneesti. Feldt-Ranta? Ehdottomasti. Hassi? Kyllä, hänelläkin on kokemusta sairaudesta. Jungner? On käynyt rajalla myös, mutta väärä puolue.

– Mutta pitää siellä joku mieskin olla. Keskustalainen mies? Kaikkonen?

Strategiapalaveri! Vastustamattoman kiinnostavaa terveydenhoitoaiheista tilaisuutta suunnittelemassa SosTen, Sitran, Hyvinvointialan, Lääkäriliiton, Tehyn ja AbbVien vaikuttajat.
Strategiapalaveri! Vastustamattoman kiinnostavaa terveydenhoitoaiheista tilaisuutta suunnittelemassa SosTen, Sitran, Hyvinvointialan, Lääkäriliiton, Tehyn ja AbbVien vaikuttajat.

Lobbaa kuin ammattilainen

Katille poliitikot ovat tuttuja hahmoja ja eduskuntatalo tuttu paikka, eikä häntä pelota lähestyä valtaapitäviä. Tavista kiinnostaa tietysti, onko vallan huipulla samanlaista kuin House of Cardsissa. Hirveää juonimista, häikäilemätöntä omien tavoitteiden ajamista?

– Ei se kyllä ole sellaista. Ainakaan minä en ole vielä kyynistynyt niin paljon. Toki jokaisella on omat pyrkimyksensä, ja ehkä se näkyy, että vaalit ovat monella mielessä. Mutta House of Cards menee silti eri sfääreissä.

Ehkei se sitten ole sen mystisempää: palavereja, vähän taktikointia, selkeää asiapuhetta, ihmisen kohtaamista ihmisenä. Ehkä on tullut aika saattaa omat lobbaustaitonsa pykälän lähemmäs ammattilaistasoa. Ammattilainen antaa vinkit:

– Ensin kannattaa miettiä, miksi olet sitä mieltä kuin olet. Miksi se sinun ehdotuksesi perheen lomamatkakohteeksi olisi paras?

Seuraavaksi maalataan kuvia siitä, miten käy, jos oma tavoite ei toteudu tai jos se toteutuu.

– Ja sitten tietysti perusasia: asiansa saa paremmin perille hymyillen kuin karmit kaulassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla