Kodin Kuvalehti
E niin kuin Esa eli valomainoksessa ollut kirjain myyntiin menossa. Kirpputorinpitäjä Esa Salminen on myynyt aina työkseen vanhoja tavaroita. Kirpputori hänellä on ollut viisi vuotta, sitä ennen hän oli 25 vuotta antiikkikauppiaana ja huutokauppiaana.
E niin kuin Esa eli valomainoksessa ollut kirjain myyntiin menossa. Kirpputorinpitäjä Esa Salminen on myynyt aina työkseen vanhoja tavaroita. Kirpputori hänellä on ollut viisi vuotta, sitä ennen hän oli 25 vuotta antiikkikauppiaana ja huutokauppiaana.

Kun tavaraa on liikaa, Esa Salmisen puhelin soi. Tunnearvosta kirpputorinpitäjä ei voi maksaa, mutta retro käy kaupaksi. Joskus Esaa surettaa, että astioita on kodeissa säästelty eikä käytetty.

Kirpputorinpitäjä Esa Salminen, 55, tietää, mitä suomalaisissa kodeissa on liikaa ja mikä myydään käsistä. Kodin Kuvalehden Tässä työssä -nettisarjassa Esa kertoo, millaisia tähtihetkiä ja harhaluuloja hänen ammattiinsa liittyy.

Mitä muut työstäsi eniten kysyvät? Mitä vastaat?

– Aika usein minulta kysytään, minkä arvoinen jokin tavara on. Omien tavaroiden arvo kiinnostaa, vaikka ei oltaisi myymässäkään.

– Ihmiset ovat nykyään katsoneet netistä tavaroiden arvon ja osaavat pyytää hyvistä tavaroista hyvän hinnan. Kun ostan tavaraa myyntiin, sanon aina, että minä voin tarjota tämän verran, joku muu voi tarjota enemmän. En voi maksaa tunnearvosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mihin harhaluuloihin työstäsi törmäät?

– Ihmiset usein luulevat, että vanhoista tavaroista voi saada ihan hirveitä summia. Tai että kaikki vanhat tavarat ovat kauhean arvokkaita. Eivät kaikki ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Lähes jokaisessa kuolinpesässä on seinäkello, keinutuoli ja ruskeita röpeliäisiä lasivaaseja.”

– Kun käyn katsomassa kuolinpesiä, lähes jokaisessa kodissa on seinäkello, keinutuoli ja ruskeita röpeliäisiä lasivaaseja. Niitä on joskus pidetty arvokkaina, mutta enää ne eivät ole.

– Jotkut joskus ajattelevat, että koska olen kauppias, vedän välistä hirveitä voittoja. Oikeasti saan sen verran, että elän ja saan kulut maksettua. Tavoitteeni ei ole rikastua kirpputorin pitämisellä.

Mitä lauseita toistat työssäsi usein?

– Asiakkaille, jotka tuovat omia tavaroitaan omalle pöydälle myytäväksi, sanon aina, että laittakaa vain halpa hinta. Jotkut laittavat kovia hintoja ja ihmettelevät sitten, kun kauppa ei käy. Tänä päivänä tavaraa on niin paljon, että sen täytyy olla halpaa ennen kuin se kiinnostaa.

– Monella on tavaraähky. Ihmiset puhuvat konmarittamisesta, ja moni sellainenkin ottaa myyntipöydän, joka ei ole ennen ollut kiinnostunut kirpputoreista.

”Hyvät Arabian astiat ja vanha Riihimäen lasi menevät äkkiä, jos hinta on edullinen.”

– Kun menen katsomaan kuolinpesiä, sanon usein, että nämä ovat juuri sellaista tavaraa, mitä kukaan ei osta. Esimerkiksi vanhat televisiot, pakastimet, sohvakalustot, tietosanakirjat ja tiskikoneet eivät mene kaupaksi. Ja vaikka menisivät, on oma hommansa tuoda tavarat kirpputorille, putsata ja hinnoitella. Työ on turhaa, jos tavarasta saa vain 50 senttiä.

– Halpoja lasikippoja ja kuppeja ovat nykyään kaikki kirpputorit täynnä, eivätkä ne mene kaupaksi. Hyvät Arabian astiat ja vanha Riihimäen lasi taas menevät äkkiä, jos hinta on edullinen. Joskus häälahjaksi saatu Arabian astiasto voi olla 60 vuotta myöhemmin käyttämättömänä vitriinissä. Silloin ajattelen, että tavaroista olisi kannattanut nauttia uutena eikä säästellä.

Alkon vanhat kuljetuslaatikot menevät hyvin kaupaksi. Vaikka tavara vaihtuu tiuhaan, Esa laittaa sopivia tavaroita asetelmiksi vierekkäin. ”Pääsen toteuttamaan luovuuttani.”
Alkon vanhat kuljetuslaatikot menevät hyvin kaupaksi. Vaikka tavara vaihtuu tiuhaan, Esa laittaa sopivia tavaroita asetelmiksi vierekkäin. ”Pääsen toteuttamaan luovuuttani.”

Mitkä ovat työsi helmihetkiä – sellaisia, jolloin ajattelet, että on tämä hienoa työtä?

– Löydön tekeminen on aina hienoa. On mielenkiintoista mennä katsomaan kuolinpesää ja nähdä, millainen huusholli on ja millainen myyjä.

”Olen tavarafriikki. Tavaroiden penkominen on kuin aarteenetsintää, innostun siitä joka kerta.”

– Olen tavarafriikki. Tavaroiden penkominen on kuin aarteenetsintää, innostun siitä joka kerta. Todella vanhoissa esineissä kiinnostaa historia. On upeaa, että 1700-luvulta oleva lipasto voi olla edelleen käytössä. Mietin, mitä kaikkea se onkaan 250 vuoden aikana nähnyt.

– Olen ollut koko ikäni yrittäjänä. Tykkään siitä, että saan tehdä mitä haluan ja milloin haluan. On vapaus. Vaikka välillä on hirveästi ihmisiä ja tekemistä, tämä on kuitenkin aika rauhallinen ja leppoisa homma. Voin olla täällä vaikka kahdeksankymppiseksi asti.

Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?

– Välillä väsyttää, kun olen kassan takana joka päivä, viikonloppuisinkin. Kesäisin mietin, että voisin olla hommassa, jossa olisi kuukauden kesäloma. En ole koskaan pitänyt kuin korkeintaan viikon kesäloman.

Kirpputorinpitäjä Esa Salmisen työviikosta ja ajatuksista sen aikana kerrotaan Kodin Kuvalehdessä 6/2019. Voit lukea jutun myös digilehdestä.

Vierailija

vihreä hippi kirjoitti:
No kyllähän Esa ja kumppanit vetää kaiken hyvän tavaran itselleen tuolla kirpputorilla joten aika kyseenalaista pyytää myymään halvalla ja ostaa itse ja laittaa omiin vitriineihin kalliilla.Paras neuvoni on että selvittäkää tavaroiden hinta itse ennen myyntiä

No niin. Sieltä se kateus puskee pintaan heti. Ihminen pärjää ammatissaan, niin onhan sen pakosti oltava epärehellinen. Huh huh.

vihreä hippi

No kyllähän Esa ja kumppanit vetää kaiken hyvän tavaran itselleen tuolla kirpputorilla joten aika kyseenalaista pyytää myymään halvalla ja ostaa itse ja laittaa omiin vitriineihin kalliilla.Paras neuvoni on että selvittäkää tavaroiden hinta itse ennen myyntiä

Sisältö jatkuu mainoksen alla