Herttakuningatar on yksi kirjastovirkailija Katri Pesosen hahmoista. Kuva: Johanna Kokkola
Herttakuningatar on yksi kirjastovirkailija Katri Pesosen hahmoista. Kuva: Johanna Kokkola

Luovuus ei ole vain taiteilijoiden yksinoikeus. Kirjastovirkailija Katri Pesonen käyttää luovuttaan pukeutumalla töihin vaikka Herttakuningattareksi.

Joensuussa, Nepenmäen kirjastossa työskentelee Herttakuningatar, Peppi Pitkätossu ja Kirjastokeiju. Tai siis siellä työskentelee informaatikko Katri Pesonen, 40, joka pukee suurin piirtein kerran viikossa fantasia-asun töihin.

– Yhtenä päivänä muutama vuosi sitten kerroin lapsille Peppi Pitkätossusta, ja silloin tuli mieleen, että voisin yhtä hyvin myös näyttää Pepiltä.

Palaute oli heti hyvin innostunutta. Eräskin neljäsluokkalainen kiitti rooliasuvinkkauksen jälkeen Pesosta asiallisesti: ”Tämä oli erittäin hyvää palvelua.”

Katri innostui. Hän ryhtyi tonkimaan vapaa-ajallaan kirpputoreja, ja pikkuhiljaa kaappiin kertyi kunnioitettava arsenaali rooliasuja. Hän hankkii asut mahdollisimman ekologisesti eikä esimerkiksi osta juurikaan rooliasuja valmiina. Nykyään myös ystävät, sukulaiset ja työkaverit tarjoavat Katrille asusteita ja kankaita.

”Tässä hommassa täytyy olla esiintymisviettiä ja tykätä jonkin verran omasta peilikuvastaan.”

Hän pukeutuu rooliasuun silloin, kun tuntuu siltä. Pakotettuna se ei onnistu.

– Jos aamulla on alavireinen olo, että minusta ei ole mihinkään, niin helposti tulee mieleen, että eihän tämä mene kenellekään läpi. Näytänkö naurettavalta?

Toisaalta jos hän sitten kaikesta huolimatta vetää roolivaatteet päälleen, niin jo ensimmäinen lapsen iloinen hihkaisu ”jes, Batgirl on täällä!” nostaa fiiliksen kattoon.

– Tässä hommassa täytyy olla esiintymisviettiä ja tykätä jonkin verran omasta peilikuvastaan. Some on tärkeä osa kirjastojen viestintää, ja oma naama päätyy usein kirjaston Instaan, Katri kertoo.

Luovuudesta on paitsi iloa asiakkaille, myös apua omaan työssä jaksamiseen.

– Roolihahmot antavat tosi paljon potkua työhön. Jo pelkkä asujen ja satumaailman suunnittelu innostaa. Rutiinitöitäkin on hauskempaa tehdä asu päällä. Asiakkaiden reaktiot ovat usein ilahtuneita, ja positiivinen palaute tietenkin piristää, Katri sanoo.

– Pitää vain muistaa, että rooliasut ovat työssä lisämauste, ei itsetarkoitus.

Katrin työhön kuuluu sähköpostien, kirjastonhoitamisen ja muiden perushommien lisäksi kirjavinkkausta lapsille, nuorille ja aikuisille. Ideana on kertoa kirjasta sen verran, että kuulijaa jää kaivelemaan, mistä kirjassa on kyse. Katri suunnittelee ja järjestää myös tapahtumia ja käyttää niissäkin usein rooliasuja.

– Kirjat ja tarinat ovat loputon kaivo, josta ammentaa uusia hahmoja.

Katri oli hirviö ja Vesa kaunotar

Vielä kymmenen vuotta sitten Katri oli historian- ja musiikinopettaja yläkoulussa ja lukiossa. Työ kirjastossa oli Katrin pitkäaikainen haave, ja lopulta hän rohkaistui vaihtamaan alaa. Opettajankokemuksesta on hyötyä myös informaatikon työssä, sillä Katri käy viikoittain vinkkaamassa kirjoista kouluissa. Aluksi hän ajatteli, että ei hän nyt yläkouluun voi mennä rooliasussa, kunnes uskaltautui kokeilemaan. Se kannatti: Katri huomasi, että myös vähän vanhempien lasten ja nuorten mielestä on virkistävää kuunnella kirjoista naiselta, joka on pukeutunut vaikkapa Prinsessa Leiaksi.

– Kynnys tulla juttelemaan ja kysymään kirjavinkkejä laskee huomattavasti.

Esimies ja työkaverit ovat suhtautuneet Katrin roolipukeutumiseen kannustavasti. Yhä useammin kollegat ovat innostuneet itsekin hyppäämään rooleihin: esimerkiksi kerran Katri oli Kaunottaren ja hirviön hirviö ja hänen pomonsa Vesa Liminka oli kaunotar.

– Hekin, jotka eivät koe rooliasuja omaksi jutukseen, ovat kannustaneet. Olen saanut työkavereilta myös pukeutumis­ideoita. Ja kirjaston työntekijöillähän on monenlaista luovuutta, esimerkiksi kädentaitoja tai stailaussilmää. He auttavat usein tekemällä tarvitsemaani rekvisiittaa, kuten kruunuja ja taikasauvoja, Katri kertoo.

Tärkeintä Katrille on kuitenkin se, mitä luovuuden ja mielikuvituksen käyttäminen työssä antaa muille.

– Paras mahdollinen palaute on se, kun lapsi tai aikuinen kertoo innostuneensa jostakin kirjasta, jonka esittelin.