Työ­uupumuk­sesta paran­tuminen on sitä vaikeam­paa, mitä pidem­mälle se pää­see kehit­tymään.

Työ­uupu­muksella tai burn­outilla tarkoi­tetaan pitkään jatku­nutta kroo­nista stres­siä, josta palau­tuminen jää kesken. Suo­messa noin joka neljäs työn­tekijä kärsii vähin­tään lievistä uupu­musoi­reista.

Työ­uupumuk­sesta paran­tuminen on sitä vaikeam­paa, mitä pidem­mälle se pää­see kehit­tymään. Siksi olisi tärkeää tunnistaa oireet ja puuttua jaksamisongelmiin mahdollisimman varhain.

– Tärkeintä työuupumuksen ehkäisyssä on ottaa stressioireet todesta ja muistaa pohtia omaa jaksamista, sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitoksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Stressi itsessään on hyvä reaktio, joka auttaa meitä ponnistelemaan haastavassa tilanteessa. Elimistössä erittyvät stressihormonit auttavat selättämään meitä kohdanneen pulman. Kun pulma on ratkaisu, stressi hellittää ja seuraa palautuminen.

Ongel­maksi stressi muodos­tuu, kun palau­tuminen häiriin­tyy. Se alkaa vaikut­taa terveyteen. Töissä stressi hel­posti kasau­tuu ajan myötä, kier­rokset nou­sevat pikku­hiljaa ja iskee vauhti­sokeus.

Yhtenä aamuna elimistö panee hom­malle stopin. Sän­gystä ei pääse ylös.

– Emme vielä edes varmuudella tiedä, kuinka kauan pahasta työuupumuksesta toipuminen kestää. Se voi viedä vuosia, Hannonen sanoo.

Univaikeudet ovat tyypillinen stressioire, joka voi kieliä hiipivästä työuupumuksesta, Hannonen kertoo. Työasiat pyörivät mielessä ja haittaavat nukahtamista viikosta toiseen. Uni saattaa katketa aamuyöllä siihen, että elimistö käy ylikierroksilla.

Univaikeudet myös haittaavat stressistä palautumista, mikä osaltaan pahentaa väsymystä ja lisää burnoutin riskiä.

Keskittymiskyky heikkenee, pinna lyhenee

Toinen tyypillinen stressioire on keskittymiskyvyn heikkeneminen. Muisti alkaa pätkiä ja päätöksenteko vaikeutuu. Stressaantunut ihminen pystyy kohdistamaan huomionsa vain yhteen asiaan, vaikka päätös edellyttäisi asian punnitsemista eri näkökulmista.

Ärtyneisyys ja lyhenevä pinna kuuluu myös varoitusmerkkeihin, mutta se näkyy usein ensin kotona. Toisilla ruokahalu katoaa, toisilla se lisääntyy. Töihin lähtö alkaa tuntua vastenmielisestä.

– Jos jo edellisenä iltana harmittaa, että joutuu lähtemään töihin, pitäisi hälytyskellojen soida, Hannonen toteaa.

Tyypillisesti työssä uupuneella on pinttynyt ajatus, että tästä kaikesta täytyy vain selvitä. Ei ole vaihtoehtoja.

Kysy itseltäsi, kuinka jaksat

Vaikka monet varoitusmerkeistä saattavat näkyä ulospäin, ei oman jaksamisen arviointia voi jättää muiden huoleksi. Oireet saattavat olla myös täysin huomaamattomia tai esiintyä vain kotona. Jaksamiseen liittyvät kysymykset ovat usein työpaikalla hankalia ja arkoja keskustelunaiheita.

Jos työtoveri tai alainen tuntuu paiskivan hommia kellon ympäri, sitä ei välttämättä pidetä huonona asiana. Toisaalta työuupumukseen liittyy usein oman ammatillisen itsetunnon heikkeneminen: kokemus siitä, että vika on itsessä, jos työssä ei jaksa. Tällaiselle ihmiselle voi olla haitallista, jos työtoverit huomauttelevat muistiongelmista ja keskittymiskyvystä.

Hannonen kehottaa jokaista joskus pysähtymään ja kysymään itseltään: kuinka jaksan?

– Helppo mittari on pisteyttää oma jaksaminen asteikolla 0–10. Jos ollaan yli 7:ssä, ei ole mitään hätää. Mutta jo 5–7 kohdalla kannattaa pohtia, mistä se johtuu. Silloin vielä on voimavaroja muutokseen.

Jos omat voimavarat eivät tunnu riittävän, niistä huolehtimiseen on tuttuja ja yksinkertaisia keinoja: liiku, syö hyvin ja tee joka päivä asioita, joista nautit, Hannonen listaa.

Palautumisesta tulee huolehtia jo töissä

Työuupumuksessa on kuitenkin kyse yksilön lisäksi työyhteisön toimivuudesta. Hannonen kannustaa keskustelemaan jaksamisesta ja työn kuormittavuudesta avoimesti, sillä uupunut työntekijä ei välttämättä ole ainoa. Työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus huolehtia, ettei työn kuormittavuudesta koidu uhkaa työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle.

– Kuormittavuus on työn ominaisuus, ei työntekijän korvien välissä oleva asia. Sitä pitäisi arvioida ja ihan samalla tavalla kuin tehtailla mitataan vaikkapa desibeliarvoja, Hannonen sanoo.

– Olennaista on tunnistaa, mikä työssä kuormittaa ja milloin se on työntekijän kannalta kohtuutonta. Oman työn kuormittavuutta kannattaa miettiä myös yrittäjän ja itsensä työllistäjän.

Erityisesti työpaikoilla tulisi huolehtia palautumisesta. Siihen pitäisi olla mahdollisuus työpäivien aikana, esimerkiksi riittävien taukojen muodossa, ja niiden välillä. Monessa asiantuntijatehtävässä työpäivä ei lopu toimistolta lähtiessä, vaan sähköposti ja puhelin laulavat myös vapaa-ajalla.

Toisaalta tulisi tunnistaa ja tukea voimavaroja, jotka suojelevat kuormittavuuden haitallisilta vaikutuksilta. Sellaisia ovat esimerkiksi työntekijöiden keskinäiset sosiaaliset suhteet ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön ja vaikkapa työaikoihin, Hannonen kertoo.

Stressi ja burnout altistavat terveysongelmille

Pahimmillaan ja hoitamattomana työuupumuksen seuraukset voivat olla pitkäkestoisia ja vaikeita. Stressillä on esimerkiksi tilastollinen yhteys sydän- ja verisuonitauteihin. Burnoutin on tutkimuksissa havaittu altistavan masennukselle, ja toisin päin.

– Masennus ja työuupumus esiintyvät usein päällekkäin, mutta niiden välillä ei ole suoraa syy-seuraussuhdetta, Hannonen toteaa.

Uudemman tutkimuksen mukaan työuupumus aiheuttaa muutoksia myös aivojen toiminnassa.

Psykologian tohtori Laura Sokan väitöstutkimuksen mukaan pahoin uupuneiden kognitiiviset toiminnot olivat heikentyneet ja he tekivät enemmän virheitä. Vähemmän uupuneillakin aivot kuormittuvat enemmän kuin vertailuryhmällä samoissa tehtävissä.

Välttyäkseen burnoutilta Hannonen kannustaa jokaista pohtimaan silloin tällöin omaa palautumistaan.

– Ehdinkö palautua? Ja jos en, mitä voisin muuttaa, että ehtisin, hän sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla