Katosiko työstä terä? Boreout eli työhön tylsistyminen on ratkaistavissa.

Liisalla oli tunne, että hänen edessään on seinä, jonka läpi ei pääse. Hän kyllä tiesi hyvin, miten työtehtävät hoidetaan, muttei vain pystynyt tarttumaan niihin.

– Ajattelin, että minussa on jokin vika. Miksen vain voi olla tyytyväinen ja hoitaa näitä hommia? Työhän on vain työtä, Liisa kertoo.

Työ ympäristöalan asiantuntijana isossa konsulttifirmassa oli ollut Liisan unelmahomma: arvostettu ja yhteiskunnallisesti merkityksellinen. Periaatteessa kaiken olisi pitänyt olla hyvin, mutta työtehtävät olivat alkaneet tuntua vastenmielisiltä ja tympeiltä. Kun tunne oli voimakkaimmillaan, Liisa lähti töistä kotiin aikaisin ja ajatteli, että ehkäpä huomenna hommat luistaisivat.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tuolloin Liisa ei vielä osannut nimetä, että hän kärsii boreoutista. Kyse on työssä tylsistymisestä, motivaation katoamisesta ja työn imun hiipumisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen kertoo, että työssä tylsistyminen voi olla monenlaista: lyhyt- tai pitkäkestoista. Myös oireet voivat olla monenlaisia. Mieliala voi olla kielteinen ja apea, ja töissä on vaikea keskittyä. Boreout voi vaikuttaa myös fyysisesti: vireystila voi olla matala ja ihminen voi olla väsynyt.

Nopeat tylsistymisen hetket eivät ole haitallisia, ja joka työssä on välillä tylsiä tehtäviä. Pitkäkestoinen tylsistyminen on kuitenkin ongelma. Sen taustalla on usein esimerkiksi työn rutinoitumista.

– Rutiinit ovat samaan aikaan pelastus ja ansa. Ne sujuvoittavat työntekoa, mutta jos tekee samaa työtä vuosikaudet, kipinä voi kadota, Jari Hakanen sanoo.

Myös tunne siitä, ettei pääse käyttämään omia vahvuuksiaan, voi johtaa boreoutiin.

– Jos työn sisältö ja se, mitä haluaisi tehdä, ovat ristiriidassa, siitä voi seurata joko loppuunpalamista – tai tylsistymistä.

Aluksi Liisasta oli ollut palkitsevaa, että työssä oppi koko ajan uutta ja vastuuta sai paljon. Vuoden kuluttua Liisa alkoi kuitenkin pohtia päiväkirjamerkinnöissään, pitääkö ihmisen tehdä töitä 37, 5 tuntia viikossa. Hän koki, ettei työ anna tarpeeksi siihen käytettyyn aikaan verrattuna.

Liisan työ on projektiluontoista: välillä hommaa on valtavasti, välillä taas odotellaan, että asiat edistyvät. Ääripäät alkoivat kuluttaa. Jos töitä ei ollut, työpaikalla istuminen tuntui turhalta. Mutta työ ei innostanut silloinkaan, kun sitä oli paljon. Liisalla oli keskittymisvaikeuksia ja häntä hävetti. Tuntui, että kaikki muut ympärillä saivat asioita aikaiseksi.

Liian rentoa

Myös kulttuurialan järjestössä työskennellyt Kaisa on kärsinyt boreoutista. Kaisan kohdalla työhön leipiintyminen johtui huonosta johtamisesta. Aluksi töissä oli pöhinän tunne, mutta pikku hiljaa Kaisasta alkoi tuntua, ettei organisaatio saanut oikeasti mitään aikaiseksi. Johtaja ei ollut kulttuurialalta, eikä järjestön projektit kiinnostaneet häntä. Pomo ei aloittanut uusia projekteja, joten pikkuhiljaa työt vähenivät entisestään.

Kaisa alkoi viettää työpaikalla mahdollisimman vähän aikaa esittäen työntekoa. Ensimmäinen tunti jutusteltiin, sitten käytiin pitkällä lounaalla, jonka jälkeen yritettiin kyhätä kokoon jotain järkevää. Kaisa kadehti ystäviä, jotka kertoivat, miten kiire töissä oli.

– Rennon kuuloinen työtahti voi kuulostaa ihanalta, mutta ei se ole sitä. Inhosin muiden #ilovemyjob -postauksia somessa.

Pomo mikromanageerasi käsittämättömissä asioissa.

– Häntä kiinnosti vain se, miltä järjestö näyttää ulospäin. Niinpä hän saattoi istua tunnin vieressäni ja katsoa, miten yksittäistä Facebook-statusta hiotaan.

Jari Hakanen näkee Kaisan tilanteessa tuttuja syitä boreoutiin.

– Boreoutissa on paljon kysymys siitä, että työstä puuttuu riittäviä haasteita. Siinä ei opi, eikä se kehitä.

Työssä turhautuu, jos kokee laittavansa aikansa ja osaamisensa vääränlaisiin asioihin. Myös palautteen merkitys on suuri. Mikäli vain rehkii ja ponnistelee, muttei saa koskaan kiitosta, on riski uupua – tai tylsistyä.

Itse asiassa burnout eli loppuun palaminen ja boreout ovat ilmiöinä lähellä toisiaan. Niistä saattaa tulla samanlaisia oireita, mutta on tärkeää huomata, että ne johtuvat eri asioista.

– Ne tulevat eri polkuja. Työuupumus tulee ylistimulaatiosta, kun työ vaatii liikaa ja nielee kaikki energiat. Tylsistyminen taas tulee alistimulaatiosta, kun ei pääse käyttämään kaikkia voimavarojaan, Hakanen sanoo.

Burnout vai boreout?

Erään tiukan työrupeaman päätteeksi Liisa paloi loppuun ja sai sairauslomaa. Liisa piti sitä kuitenkin vain lyhyen pätkän ja palasi nopeasti velvollisuudentunteesta takaisin. Toipuessaan työuupumuksesta Liisa alkoi kuitenkin kyseenalaistaa yhä enemmän ammattiaan.

Sitten Liisa luki boreoutista. Hän alkoi miettiä työnsä motivaatiotekijöitä: sitä ovatko ne sisäisiä vai ulkoisia.

– Olin pitänyt itseäni yksinäisestä puurtamisesta pitävänä introverttinä, mutta nyt tajusin, että työssäni olikin ollut palkitsevinta saada hyvää palautetta muilta tai nähdä, kuinka joku hyötyi työskentelystä kanssani.

Sen sijaan teknisesti haastavien ja tärkeiden projektien ratkaiseminen ei tuntunut Liisasta juuri miltään. Liisa ryhtyi tekemään ammatinvalintatestejä.

Liisa tajusi, että hän on kyllä sosiaalinen, mutta hänen vahvuutensa on olla pienissä porukoissa, yhden tai kahden ihmisen kanssa läheisessä vuorovaikutuksessa.

– Tajusin, että minulle ei riitä nykyisen työn aihesisältö. Jos en pääse käyttämään luontaisia vahvuuksia, työ jää kolkoksi. Tuntuu että jotain puuttuu.

Liisan mielestä burnoutissa ja boreoutissa on paljon yhteistä. Hän ajattelee, että burnoutiin voi vaikuttaa enemmän työpaikalla. Esihenkilö voi tarkastella töiden jakautumista ja tiimin voimavaroja, firman toimintamalleja voi muuttaa. Boreout on taas enemmän sisäinen kokemus kuin työpaikan ongelma. Jos työ tuntuu täysin merkityksettömältä, sitä ei voi ratkaista muokkaamalla työpaikan olosuhteita.

Omaa työtään voi yrittää tuunata mielekkäämmäksi. 

Tuunaa työsi!

Jari Hakasen mielestä tylsistymiseenkin voi vaikuttaa itse. Omaa työtään voi esimerkiksi yrittää tuunata paremmaksi pienillä parannuksilla. Lisää haasteita voi hakea tarttumalla uusiin rooleihin, vaikkapa ryhtymällä mentoriksi.

– Kun konkari ottaa nuoren työntekijän siipiensä alle tai tarjoaa vapaaehtoisesti apua, hän saa itsekin sisältöä elämäänsä. Onnellisuustutkimukset kertovat, että muille hyvän tekeminen lisää omaa hyvinvointia.

Hakanen antaa esimerkkejä: helsinkiläinen bussikuljettaja päätti tervehtiä kaikkia asiakkaita aamuruuhkassa iloisesti. Amerikkalaistutkimuksessa taas huomattiin, että sairaalan siivoojat olivat alkaneet jutella ja kysellä potilaiden kuulumisia, kun muulla henkilökunnalla ei ollut enää aikaa.

– Tämä teki sekä potilaiden että siivoojien oloista mielekkäämpää.

On tärkeää, että pomoporras suhtautuu myönteisesti työn tuunaamiseen.

– Pahimmillaan pomo kuitenkin moittii työntekijää sooloilusta, kun tämä on tehnyt omasta mielestään hommat uudella hyvällä tavalla, Hakanen huomauttaa.

Hakanen pitää sitä ristiriitaisena, että työhaastatteluissa työntekijöistä kysellään taustat erityisosaamisista harrastuksiin. Kuitenkin töiden alkaessa työntekijälle osoitetaan vain tietynlaisia tehtäviä. Organisaatioiden kannattaisi tuntea työntekijänsä. Siitä olisi hyötyä myös organisaatiolle itselleen.

– Aina puhutaan, että tarvitaan lisää resursseja, mutta joskus resurssit voivat löytyä työyhteisön sisältä. Jos tarvitaan ranskantaitoista ihmistä, sitä aletaan helposti etsiä ulkopuolelta eikä kysytä, osaako joku täällä ranskaa.

Umpikujasta uusille urille

Viime syksynä Liisa ehdotti pomolleen, voisiko hän tehdä 80-prosenttista työaikaa, jotta hän voisi opiskella työn ohessa psykologiaa. Pomo suhtautui asiaan myötämielisesti. Vaikka opiskelu työn ohella on vaativaa, kurssit ovat antaneet Liisalle niin paljon lisämerkitystä elämään, että hänen olonsa tuntuu kevyemmältä.

– Työterveyspsykologi kannusti ja sanoi, että opiskelu vapaa-ajalla voi hyvin toimia parempana palauttajana kuin lepääminen.

Tällä hetkellä työ ei ahdista Liisaa: sitä on riittävästi ja se tuntuu välillä jopa ihan palkitsevalta. Liisa myös iloitsee palkasta, joka mahdollistaa harrastukset ja vapaa-ajan vieton.

– Myös töissä keskityn enemmän hyviin puoliin, kuten kivoihin työkavereihin ja siihen, että minulle on helppo työmatka, Liisa kertoo.

Jari Hakasen mielestä tärkeintä olisi tunnistaa niin burnoutin kuin boreoutinkin oireet ajoissa. Mitä syvemmälle niihin uppoaa, sitä vaikeampi niitä on ratkaista.

Työhön tylsistymisestä voi kuitenkin olla juuri nyt vaikea puhua, kun moni on lomautettu tai jäänyt jopa työttömäksi. Toisaalta moni työhönsä kyllästynytkin voi tuntea nyt uudenlaista kiitollisuutta siitä, että on töitä.

Hakanen kannustaa kuitenkin rohkeasti vaihtamaan uraa, jos siltä tuntuu. Hän muistuttaa, että myös 1990-luvun lama pakotti monet ihmiset uusille urille.

– Jos 55-vuotias miettii, voiko hän lähteä opiskelemaan ja hakemaan uutta ammattia, niin kyllä voi, vaikka se ei välttämättä helppoa olekaan.

Kaisa puolestaan huomasi, että että hänen työnsä oli umpikuja. Hän alkoi kyseenalaistaa omaa ammattitaitoaan ja pelätä, ettei saisi enää mistään muualta töitä.

Kulttuurialalla työt ovat usein pätkähommia, ja siksi niitä vaihdetaan usein. Tämä lisäsi Kaisan tunnetta siitä, ettei hän pääse urallaan eteenpäin.

– Ajattelin, että sillä välin kun minä olin jumissa, muut ikäiseni ovat ehtineet valmistua Yalesta ja tulla YK:n pääsihteeriksi!

Lopulta Kaisa keksi hakea opiskelemaan lisää, aluksi töiden ohessa – tai käytännössä työajalla – ja sitten opintovapaalla.

Opintovapaalla Kaisa sai uuden työpaikan. Tunne oli euforinen: Yhtäkkiä Kaisan ideoita kuunneltiin taas, ja hän sai toteuttaa niitä vapaasti.

– Oli kuin olisin palannut aikuisten ihmisten töihin, kun edellisessä paikassa oli vain leikitty työntekoa! 

Kaisan nimi on muutettu.

Ideologisesti työtön

Tuttu tunne. Itsellä boreout on täysin jo krooninen ja koskee koko Suomen työtarjontaa. Heti kun ansiosidonnainen loppuu niin siirrynkin sairauslomalle ja toivon mukaan nopeasti eläkkeelle. Ainoa hoito vaivaani on työelämän täysi muutos, jossa viiden päivän työviikko, 8 tuntiset päivät ja alle 3000e/kk-palkat jäävät historiaan. Myös Suomen poliittinen suunta ei motivoi ollenkaan polkemaan oravanpyörää samalla kun maata, kulttuuriamme ja jopa historiaamme tuhotaan verovaroin. Nauttikaa lampaat turhasta raatamisestanne vaan, itseä ei saisi kiinnostumaan enää edes aseella uhkaamalla.

mMK

Tunnistan itsessäni nuo molemmat käsitteet. Hyvä kun on nyt joku sanoittanut nuo tunteet. Valitettavasti kesti ihan liian kauan saada apua työurallaan joten "puolikuolleena" koitan nyt löytää mielekkäämpää sisältöä elämääni muun alan opiskelun kautta. En usko että jatkossa enää olen täysillä mukana työelämässä, taitaa tämä olotila ja pahat kokemukset jättää sen verran syvät arvet henkiseen puoleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla