Vuokralla asuvaa Kaisaa pännii rahoittaa toisten vaurastumista. Omistavaan luokkaan on kuitenkin vaikeaa hypätä, koska vuokran jälkeen rahaa ei sijoittamiseen jää.

Omistusasuminen kannattaa, ja asuntosijoittaminen se vasta kannattaakin.

Asuntosijoittamisesta on tullut vaurastuvan keskiluokan muotiharrastus, johon tarvitaan vähän pääomaa, sopiva sijoitusasunto ja vuokralainen.

Vuokralaiselle vuokralla asuminen taas ei yleensä kannata, mutta se onkin harvoin oma valinta. Helsinkiläisellä Kaisalla, 39, on pienet tulot, vuoden ikäinen lapsi ja vuokra-asunto lähiössä. Asuntolainaa hän ei saa, koska säästöjä ei ole tarpeeksi eikä työsuhde vakituinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Humanistisesti koulutetun pätkätyöläisen tulot ovat epäsäännölliset ja bruttopalkka usein noin 1 600 euroa kuussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Vuokra-asumisessa ottaa päähän kaksi asiaa. Toinen on se, että pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat lähteneet käsistä. Toisekseen pännii tämä koko kuvio: tässä sitä pienituloiset yksinhuoltajat auttavat varakkaampia vaurastumaan lisää.


Luottotiedot kunnossa? Harmi

Kaisan tapauksessa vaurastuja on tällä hetkellä vakuutusyhtiö. Hänen kaksionsa vuokra on 840 euroa kuussa, eikä se ole reilun neljänkymmenen neliön asunnosta helsinkiläisittäin kohtuuton. Ongelma on vain se, että vuokra nousee koko ajan.

– Vuosittainen korotus on ollut noin neljäkymmentä euroa. Korotustahti tuntuu härskiltä, koska asunto on varallisuussäännelty eli tässä asuva ei saa omistaa asuntoa tai mökkiä. Jos sama tahti jatkuu, on pakko etsiä asuntoa muualta. Muutto pois pääkaupunkiseudulta on yksi vaihtoehto.

Aikaisemmin Kaisa on asunut yksityisten omistamissa vuokra-asunnoissa. Vuokranantajat saattoivat olla oikein mukavia, mutta asumisessa oli levoton fiilis, koska omistajalla oli tietysti intressejä asuntonsa suhteen.

– Yksi soitteli tiuhaan ja luvassa oli aina jotain säätöä tyyliin ”tulen tuomaan nyt tämän hyllyni sinne”. Toinen etsi ensin pitkäaikaista vuokralaista, mutta ilmoitti puolen vuoden päästä, että kämppä tarvitaan omaan käyttöön.

Kaisa ei enää haluaisi yksityiselle vuokranantajalle, mutta myös ennen edullisempien VVO:n ja Saton asuntojen vuokrat ovat yhtä korkeita kuin yksityisillä. Ainoa edullinen vaihtoehto olisi Helsingin kaupungin vuokra-asunto. Kaisa on jonossa, mutta siinä saattaa vierähtää vuosia.

– Minulle sanottiin suoraan, että kun luottotiedot ovat kunnossa, kannattaa hakeutua yksityiselle puolelle. Tuli sellainen vaikutelma, että kaupungin asuntoihin pääsee kiinni parhaiten, jos on toimeentulotuen asiakas. Tavallaan kärsin siitä, että olen koettanut hoitaa asiani kunnolla, pärjännyt pienillä tuloilla ja maksanut velat pois.


Mahtava huoltoyhtiö

Kaisa on havainnut rahoittavansa myös isoa jäte- ja kiinteistöhuoltoalan yritystä, joka hoitaa talon huoltoa hämmästyttävän leväperäisesti. 15 vuotta vanhassa kerrostalossa hajoilee säännöllisesti hissi, putkisto tai lämmitys. Kun

ilmastointi hiljattain poksahti, asunnossa käynyt korjaaja totesi Kaisalle, että talossa on erikoinen tilanne: talotekniikka on laadukasta ja uudehkoa, mutta sitä on pidetty niin huonosti, että edessä on isoja remontteja.

– Siksi vuokrissa tietysti on korotuspaineita. Asukkaathan sen maksavat, että huoltoyhtiö ei hoida hommiaan ja talo hajoaa ympäriltä. 

Pikantti yksityiskohta on se, että jos vuokranantajalle haluaisi valittaa huoltoyhtiön toiminnasta, mitään suoraa yhteydenottonumeroa ei löydy. Isännöitsijä ottaa palautteen vastaan, mutta ei vaikuta välittävän sitä eteenpäin.

Olisi pitänyt!

Ei ole huoletonta vuokralla asuminen! Ei toisaalta omistusasuminenkaan. Siinä alkaa huolestua asuntonsa arvosta ja joutuu osallistumaan yhtiökokouksiin. Kaisaa harmittaa silti, että hän ei tajunnut hakea asuntolainaa muutama vuosi sitten, kun pankkien lainaehdot olivat nykyistä löysempiä ja itsellä oli pitempi työsopimus.

– Jotenkin vuokra-asumisen helppous silloin houkutteli ja kuvittelin, että työtilannekin vain parantuisi. Ei parantunut, ja havahduin ihan liian myöhään siihen, että asunnon ostaminen olisi ollut todellinen tulevaisuuden teko.

No onko liian myöhäistä? Ei, mutta toistaiseksi lainasta voi vain haaveilla. 840 euron kuukausipanoksella maksaisi kyllä jo ihan kohtuullisen kokoista asuntoa, mutta Kaisa jatkaa eläkevakuutusyhtiön vaurastuttamista.

– Pankille ei oikein auta selittää, että ”olen aina hoitanut asiani ja maksan tämän verran kuussa joka tapauksessa”.

Juttu on julkaistu alun perin menaiset.fi-sivustolla heinäkuussa 2018.

taune

Jos se on niin helppoa rahaa hankkia omistus asuntoja ja vuokrata niitä nii miksei tuo tee sitten sitä itsekkin. Se on aina niin kiva kadehtia niitä jotka yrittää selvitä elämässä vähän paremmin kun rimaa hipoen.Kaikilla on mahdollisuus mihin tahansa.Kyllä siihen on useimmiten työtä tehty enemmän ku perus 8 tuntia päiväs et on saatu vähän parempi elintaso.

Viiskymppinen kitkeröityva kääkkä

Juuri noiden jutussa mainittujen syiden takia pyrin aina asumaan omistuasunnossa, niin pitkään kuin mahdollista, jos se vain on mahdollista.

Lisäksi mieltä lämmittää sellainenkin ajatus, että täältä poistuessani voin jättää lapsilleni jotain, sen sijaan että voisin kuolinvuoteella harmitella lihottaneeni jotakuta sijoittajaa, joka ei ole pistänyt korttakaan ristiin asuntoni tai minun hyväksi. On vain latonut rahaa tiskiin, jolle saa automaattista tuottoa kiinteistön omistajana. Minusta vapaa asuntojen sijoitusmarkkina tulisi ajatella uudestaan, ja säätää uusia lakeja ajatellen ensin asukasta, ja sitten vasta sijoittajaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla