Me Naiset
|
Viivi Aaltovesi
Amin Davoudi asui Lontoossa kivalla alueella lähellä Tower Bridgeä ja työskenteli suuren kansainvälisen yhtiön palveluksessa. ”Paperilla se kuulostaa todella hienolta.” Kuvat: Aminin kotialbumi
Amin Davoudi asui Lontoossa kivalla alueella lähellä Tower Bridgeä ja työskenteli suuren kansainvälisen yhtiön palveluksessa. ”Paperilla se kuulostaa todella hienolta.” Kuvat: Aminin kotialbumi

Kyberasiantuntija Amin Davoudi lähti Lontooseen suurin odotuksin, mutta byrokraattinen ja epäluottamusta tihkuva yhteiskunta sai hänet palaamaan pian Suomeen.

IT-alalla kärsitään paikoin työntekijäpulasta, ja yhdeksi syyksi on julkisessa keskustelussa arveltu sitä, että  suomalaiset palkat ja edut jäävät kakkoseksi ulkomaisille työpaikoille. 

Myös kyberasiantuntija Amin Davoudi, 34, tiesi jo ensimmäisinä opiskeluvuosinaan lähtevänsä vielä Suomesta ulkomaille tekemään uraa. 

– Yliopistossa puhuttiin, että Suomi on kolmen K:n maa: kylmä, kallis ja kaukainen, tietojenkäsittelytiedettä opiskellut Amin kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viime vuonna hänen kansainvälinen urahaaveensa kävi toteen, kun hän otti vastaan työtarjouksen Lontoosta. Mielessä siinsivät pitkät työpäivät erilaisten ihmisten kanssa ja huikeat, valtioiden rajat ylittävät projektit. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Iso-Britannia yhteiskuntana osoittautui kuitenkin nopeasti joksikin ihan muuksi kuin Aminin mielikuvissa. 

– Se oli ehkä kaikkien aikojen suurin pettymys, Amin tiivistää Lontoossa viettämänsä kuukaudet. 

42 sivun vuokrasopimus

Yksi eniten tuskaa aiheuttaneista asioista oli jatkuva, kaikkialle ulottuva byrokratia. Aminin mukaan asian kuin asian hoitaminen vaatii Lontoossa aikaa ja paksun nipun paperia.

Isossa-Britanniassa ei esimerkiksi ole väestörekisteriä, eikä valtio tiedä, ketkä ovat sen asukkaita. Siksi kaikilla on oltava aina mukana proof of address, eli jokin todiste vakituisesta osoitteesta kyseisessä maassa. Todisteeksi käy esimerkiksi kodin sähkö- tai nettilasku. Paperiversiona tietenkin – etäasiointi netin kautta kun ei kuulu maan tapoihin.

– Minulta meni seitsemän viikkoa, että sain pankkitilin auki, koska nettioperaattorini ei suostunut lähettämään laskua, Amin kertoo.

Terveyskeskukseen rekisteröityminen vaati paksun lomakepinon täyttämistä, ja asunnon vuokrasopimuksessa oli 42 sivua.

– He rakastavat sitä byrokratiaa. Meno muistuttaa hyvin paljon sitä, mitä Iranissa oli 25 vuotta sitten, 10-vuotiaana Iranista Suomeen muuttanut Amin toteaa. 

Iso-Britannia on myös hyvin vahvasti luokkayhteiskunta, mikä näkyi jo ennen paikan päälle muuttamista.

Työhaastattelussa tiedusteltiin tietysti, onko Amin käynyt julkisen vai yksityisen yliopiston, mutta kysely ei päättynyt siihen.

– Siellä kysyttiin, millainen isäni ja äitini tulotaso oli, ja oliko heillä alaisia, kun olin 14-vuotias. Siinä vaiheessa jo luokiteltiin, millainen tyyppi heille on tulossa töihin.

Korvattava työntekijä

Ensi alkuun Amin suhtautui hankaluuksiin toiveikkaasti, vaikka tunnelma oli miehen omien sanojen mukaan sellainen, että päivän haasteiden kohtaaminen vaati melkein Rambon tunnarin soittamista joka aamu. 

Työpaikalla häntä ihmetytti epäluottamuksen ilmapiiri, joka oli suomalaiseen työelämään tottuneelle järkytys. 

– Työympäristö oli sellainen, jossa kukaan ei luottanut keneenkään, mikä tappoi luovuuden. 

Suomessa Amin oli tottunut siihen, että jos kirjoitettavana oli vaativa raportti, hän saattoi helposti jäädä pitämään etäpäivää voidakseen keskittyä mahdollisimman hyvin. Lontoossa etäpäivän edellytyksenä oli, että todisti tarkasti, mitä töitä oli kotona tehnyt. 

Aminin mielestä moni firman työntekijöistä halusi vain saada ansioluetteloonsa komealta kalskahtavan merkinnän kansainvälisestä kokemuksesta, eivätkä he olleet kovin sitoutuneita yritykseen. Suuryritys ei ollut sen sitoutuneempi työntekijöihinsä. 

– Työntekijät nähtiin hyödykkeinä, jotka voitiin korvata uusilla. Siksi heihin ei sijoitettu. 

Suomessa Aminin työpaikalla oli koulutusrahasto, jonka varoilla jokainen työntekijä sai vuosittain käydä konferenssissa tai suorittaa jonkin sertifikaatin. Koulutukseen ilmoittautuminen vaati yhden sähköpostin esimiehelle.

Lontoossa työhön liittyvään koulutukseen osallistumista varten piti laatia kirjalliset perustelut siitä, mitä liiketoiminnallista hyötyä kouluttautumisesta yritykselle olisi. Kymmensivuinen lomake piti sitten lähettää sähköpostitse kuudelle eri ihmiselle.

– En saanut suorittaa mitään sertifikaatteja, ja muistaakseni kaikkien muidenkin tiimini jäsenten hakemukset evättiin. 

Sipsilounas ja homekoti

Amin kohtasi myös konkreettisempia harmin ja ihmetyksen aiheita, kuten brittiläiset sipsilounaat.

– Sipsi oli aina läsnä, joka aterialla, Amin päivittelee.

Kalliissa Lontoon keskustassa lounaat maksoivat 7–15 puntaa (8–17 euroa), mutta tarjolla oli myös 3 punnan (runsaan 3 euron) lounaspakkauksia, joihin kuului kolmioleipä, sipsipussi ja mehu.

– Lounaspakkaukset olivat pieniä, mutta uskomattoman suosittuja. Kun maha ei muuten tullut täyteen, saattoi syödä sipsiä. Uskomaton konsepti!

Asuminen ei sujunut sen hulppeammin kuin ruokailu. Kivalla alueella oleva runsaan 20 neliömetrin vuokrakoti maksoi noin 1 700 euroa kuussa. 

– Se vuoti joka suunnasta ja oli homeessa, Amin kertoo.

Koska taloyhtiöistä ei Isossa-Britanniassa säädetä laissa, on esimerkiksi putkien kunto kokonaan kunkin asunnonomistajan vastuulla. Kosteusvaurioisen asunnon omistaja saa siis vapaasti olla tekemättä korjauksia. 

– Asun yksin, enkä ole millään tavalla vaativa ihminen, mutta Lontoo oli minulle monella tavalla liikaa, Amin sanoo. 

Takaisin Suomeen

Kun arki ei parin ensimmäisen kuukauden jälkeen muuttunut, Amin alkoi ynnäillä Lontoossa pysymisen plussia ja miinuksia. Työpaikan ilmapiiri ja asuinympäristö olivat miinuspuolella, eikä hän kokenut kehittyneensä työntekijänä. Muutto Lontooseen ei ollut taloudellisestikaan mikään lottovoitto.

– Pankkimaailmassa ja isoissa konsulttifirmoissa palkkarakenne muistuttaa pyramidia. Huipulla on tosi hyvä palkka, meidänkin firmassa kolme miljoonaa puntaa vuodessa. Alhaalla on paljon tulijoita, äärimmäisen kova kilpailu ja tosi huono palkka. 

Aminin oma palkka oli teoriassa parempi kuin Suomessa, mutta työterveyttä tai lounas- sekä virikesetelien kaltaisia etuja ei ollut.

– Kovien kulujen ja verojen jälkeen käteen ei jäänyt enempää rahaa kuin Suomessa. 

Kun Amin päätti lähteä pois Lontoosta, hän otti yhteyttä edelliseen työnantajaansa Suomessa ja pyysi vanhaa työpaikkansa takaisin. Nyt hän on innoissaan palaamassa entiseen työhönsä. Ulkomaille töihin lähteminen ei houkuttele ainakaan ihan heti.

Amin epäilee, ettei hevin löydy paikkaa, jossa olisi sekä kiinnostavia kansainvälisiä projekteja että sellaiset edut kuin suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä. Samaan aikaan Lontoosta tulleen työtarjouksen kanssa hänelle tarjottiin töitä Dubaista. Siellä työtarjoukseen kuului kuusi kymmentuntista työpäivää viikossa ja vaatimus olla aina tavoitettavissa. 

– Näen Suomen nyt ihan eri valossa.

IT-alalla Suomessa 25 vuotta j...

Miten IT-ammattilainen olisi näistä tiennyt yhtään sen paremmin kuin muutkaan? Olen itse törmännyt samanlaiseen vinoutumaan kuin Amin. Hommista annetaan ruusuinen ja kaikki hoituu -kuva. Todellisuus aukeaa vasta parin kuukauden jälkeen. Ongelma on se, että esim. juuri briteillä on kuva itsestään ja omasta työelämästään, ettei parempaa ole. Siksi tulijalle levitetään henkistä punaista mattoa eteen minkä keretään. Kuulostaa hienolta kun luvataan kaksin- tai kolmikertaista vuosiansiota Suomeen nähden. Mutta kuten Amin kertoi, kaikista muista kuluista ja hankinnoista saat vastata itse. Ei ole mitenkään harvinaista, että useamman tuhannen euron sertifikaatit ja tutkinnot pitää itse maksaa vaikka työnantaja kuppaa edut. Lopputulema tilipussin pohjalla onkin sen jälkeen ihan toinen. Palkkaerot kuolevat kuluihin!

Anglikaaninen hierarkia ei myöskään sovi IT-alalle kovin hyvin. Edelläkävijyys ja uudistusmielisyys eivät ole heidän "cup of tea".

Vierailija

On hienoa huomata, kuinka Amin nyt arvostaa vihdoin Suomea, joka on antanut hänelle eväät elämään koulutusta myöten. Tervetuloa kotiin, Amin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla