Me Naiset
|
Heidi Heino
Mikroskooppi on patologin tärkein työväline: suurin osa työajasta kuluu elävien potilaiden kasvainten tutkimiseen. Kuva: Tuomas Kolehmainen
Mikroskooppi on patologin tärkein työväline: suurin osa työajasta kuluu elävien potilaiden kasvainten tutkimiseen. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Patologin työ ei ole ihan sitä, miltä se CSI:ssa näyttää. Anne Räisänen-Sokolowskin mukaan se on vähän kuin salapoliisina toimimista. 

Elin kerrallaan pöydältä tutkittavaksi, aina samassa järjestyksessä. Patologi tuntee jo sormissaan, jos jokin poikkeaa normaalista. 

Ruumiinavaus voi kuulostaa ronskilta, mutta se on patologille rutiinia: obduktioita tehdään Helsingin yliopiston patologian laitoksella noin 800 vuodessa. Täällä tehdään lääketieteellisiä ruumiinavauksia eli niitä, joissa lääkäri on pyytänyt kuolinsyyn varmistusta, tai jossa omaiset toivovat, että vielä tarkistettaisiin. Äkkikuoleman jälkeen ruumiinavaus tehdään aina.

– Ruumiinavaus on vähän kuin viimeinen palvelus lääkäriltä omaiselle. Epätietoisuus saattaa jäädä vaivaamaan, patologi Anne Räisänen-Sokolowski kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Usein ruumiinavauksessa paljastuu kuolinsyyksi se, mitä epäiltiinkin. Toisinaan, 20–30-prosentissa, löytyy myös jotain yllättävää, esimerkiksi jälkiä vanhoista sydäninfarkteista tai sairaus, joka ei ollut tiedossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Laki määrää ruumiinavauksen aina myös silloin, kun epäillään, että kuolemaan on liittynyt tapaturma, henkirikos tai itsemurha. Ne avaukset tekee oikeuslääkäri. 

Anne kertoo, että ruumiinavauspyyntöjä tulee eniten joulunpyhien jälkeen ja toisaalta kesällä, hellejaksojen jälkeen. Mukana ruumiinavauksessa on usein myös opiskelijoita. Lääketieteen opinnoissa ruumis tulee vastaan heti ensimmäisenä opintovuonna.

– Ensikertalaisista usein joku pyörtyy, mutta nopeasti he tottuvat. Tässä alkaa ajatella kuolemaa yhtenä osana elämää. Se muuttuu luonnolliseksi, Anne sanoo.

Sopii myös epäsosiaalisemmille

Patologiasta tulee helposti mieleen CSI-henkistä, sinertävässä valossa tapahtuvaa ruumiin tutkimista. Ei aivan: valtaosa Annen työajasta kuluu elävien ihmisten sairauksien parissa.

Syöpä työllistää patologia eniten. Syövän hoito on muuttunut tosi paljon täsmälääkkeiden myötä, ja kasvaimen tarkka analysointi on siinä tärkeässä roolissa, Anne kertoo.

Annen mielestä patologin työ on kiinnostavaa salapoliisina toimimista. Patologi ei kohtaa potilaita henkilökohtaisesti – hän näkee vain kasvaimet. Niistä hän kirjoittaa lausunnot, ja yhdessä hoitavien lääkäreiden kanssa keskustellaan hoidosta.

Anne toteaa, että ala sopii hyvin myös asiantuntijatyypeille, jotka ovat joko liian epäsosiaalisia tai sitten liian empaattisia potilastyöhön.

– No, suurin osa on meitä, jotka olemme ihan tavallisia, mutta sekä lääkärin että tutkijan työ on kiinnostanut.

Anne toteaa, että patologian laitoksella on myös sellainen työnkuva, johon kuuluu sekä vainajien että omaisten kohtaamista.

Obduktioteknikko avustaa patologia ja valmistelee ruumiit tutkimusta varten. Toisaalta obduktioteknikko myös järjestää omaisille vainajan tapaamisen. 

– Heiltä vaaditaan aikamoisia sosiaalisia taitoja, ja toisaalta terveydenhuollon ammattitaustaa. Meidän obduktioteknikoillamme on kaikilla ensihoitajan tausta – ehkä ambulanssityö on sellaista, että siinä näkee paljon ja tottuu kohtaamaan ihmisiä vaikeissa tilanteissa.

Kun näkee työssään päivittäin jonoksi asti vakavia sairauksia, syöpäkudoksia ja vainajia, alkaa Annen mukaan tuntea kiitollisuutta siitä, että on terve. Pysäyttävimpiä ovat tietysti aina nuoret vainajat.

– Ehkä työ vaikuttaa siten, että yrittää itse huolehtia, ettei olisi mitään ratkaisemattomia ristiriitoja läheistensä kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla