Perinnöstä koituu toisinaan enemmän pahaa mieltä kuin selvää rahaa. Sen saivat huomata myös Hannele, 46 ja Anni, 30. 

Onkohan Suomen tyypillisin perintö se, mikä Hannelen, 46, vanhemmiltakin jäi: omakotitalo muuttotappiokunnassa? Keittiön kaapeissa paljon pestyjä jukurttipurkkeja ja kaikkea muuta, mitä oli säilytetty varmuuden vuoksi.

Hannelen isän rakentama talo on ihanalla paikalla luonnon lähellä, mutta ei sen myyminen ole ihan helppoa: kiinnostuneita ostajaehdokkaita ei ole vielä ollut. Talo on nyt vuokralla.

– Taloon kannattaisi tehdä vähän pintaremonttia, ja minä olisin mielelläni muuttanut siihen hetkeksi tekemään. Mutta muilla kuolinpesän osakkailla on kova into myydä se, Hannele toteaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hannelen vanhemmilta ei talon ja irtaimiston lisäksi jäänyt muuta omaisuutta. Kuolinpesä on lisäksi velkainen: talossa todettiin kosteusvaurio ja kävi ilmi, että vakuutus ei ollutkaan voimassa. Remontti tehtiin pankkilainalla. Pian Hannelen äiti kuoli, ja isä maksoi kymmenen vuotta lainaa yksin eläkkeestään. Kaksi vuotta sitten isä kuoli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jos joku sanoo, että on perinyt velkaa, niin se ei pidä paikkaansa. Kuolinpesän asiat pitää toki hoitaa ja maksaa ne velat, jotka sen varoilla pystyy maksamaan.

Hoidettavia asioita on riittänyt. Hannele sai isän kuoleman jälkeen kaksi päivää sairauslomaa, ja ne hän istui puhelimessa. Monta kiireistä laskua oli maksettava omasta pussista, ennen kuin vainajan velat oli selvitetty.

– Yleensä velkojat ymmärsivät tilanteen, ja monia hyviä jutteluhetkiäkin tuli. Ihmiset halusivat kertoa omista kokemuksistaan.

Kymmenien puhelujen, satojen ajokilometrien ja parin vuoden jälkeen urakka alkaa olla voiton puolella. Tienhoitomaksut, korjauskulut ja remonttilaina vähennetään talon vuokratuloista.

Ole onnekas, ettet ole osallisena!

Hannelen isän perintöä ei ole vielä jaettu; perinnönjako odottaa talon myymistä. Kuolinpesän osakkaita ovat Hannele ja hänen edesmenneen siskonsa lapset. Muu suku seuraa kiinnostuneena tilannetta. Jokunen on ottanut yhteyttäkin – pitkästä aikaa – ja kysynyt, miten häntä on muistettu testamentissa.

– Teki mieli sanoa, että ole onnekas, että et ole osallisena tässä kuolinpesässä.

Hannele on vastaillut kyselijöille ihan nätisti. Ehkä hän pyytää heidät vielä myöhemmin valitsemaan jonkin muistoesineen vanhempien jäämistöstä. Mutta ihmisten käytös on hämmästyttänyt: isän eläessä ketään ei näkynyt kysymässä, voisivatko he olla avuksi.

– Nyt tilanne on jo tyyni, mutta vuosi sitten olin vielä aika loukkaantunut kaikesta ahneudesta ja ymmärtämättömyydestä. Kai meillä ihmisillä on päivästä kiinni, minkä verran välittämistä meissä on.

Kuolinpesän kesken ollaan myös nykyään hyvissä väleissä. Hannelen täytyi ensin hiukan avautua siitä, miten paljon työtä isän eläminen ja asuminen hänen viimeisinä vuosinaan vaati – ja miltä se näyttää, kun hänen kuoltuaan ollaan käsi ojossa ilman, että vanhus olisi eläessään juuri kiinnostanut.

Mitäs sitten, kun talo saadaan joskus myydyksi? Odotteleeko lokoisa elämä taloudellisesti riippumattomana?

–Ei, siinä puhutaan velkojen maksun jälkeen enemmän karkkirahoista – mutta ehkäpä voin ostaa uuden sohvan.

Anni, 30: ”En ymmärtänyt vaatia lakiosaani”

En vaadi lakiosaani”, luki paperissa, ja Anni allekirjoitti. Annin isä oli kuollut, oli vuosi 2011, ja perunkirjoituksessa luettiin testamentti. Siinä määrättiin Annin äidille hallintaoikeus kaikkeen isän omaisuuteen.

– Olin silloin 23-vuotias kahden pienen lapsen äiti enkä tiennyt mitään perintöasioista; en esimerkiksi sitä, että minulla olisi ollut oikeus vaatia heti lakiosaani eli puolta omasta perinnöstäni.

Anni, 30, peri ainoana lapsena puolet isänsä jäämistöstä, ja hänen osuutensa arvioitiin 170 000 euron arvoiseksi: puolet talosta, puolet kesämökistä ja lisäksi varoja. Testamentin takia perintö jäi äidin elinajaksi äidin hallintaan, mutta verottajalla oli Annille asiaa: perintöverot lankesivat hänen maksettavikseen. Veroihin sai kyllä testamentin takia alennuksen, ja äiti maksoi ne lopulta isän rahoista. Annin oikeustaju joutui silti koetukselle.

– Nuorelle ihmiselle tuli totaalishokkina se, että voi tosiaan joutua ottamaan lainaa perintöveroja varten, vaikkei vielä edes peri mitään.

Mitätön olo

Viime kesänä isän omaisuus käytiin läpi, ja Annille oli luvassa uusi yllätys: talon lisäksi muuta perittävää ei enää ollutkaan jäljellä. Kesämökin Anni ja äiti olivat myyneet jo aikaisemmin, ja isän rahavarat äiti oli käyttänyt esimerkiksi kiinteistön remontointiin – Annin mielestä ajattelemattomasti.

– Välimme eivät ole näiden raha-asioiden vuoksi mitenkään lämpimät. Olen saanut isän perinnöstä 20 000 euroa eli puolet kesämökin myyntihinnasta. Loppuja joudun odottamaan siihen asti, että talo myydään.

Anni on tässä välissä menettänyt myös isänpuoleiset isovanhempansa, jotka kuolivat vuosi sitten muutaman viikon väliajalla. Se on tietänyt paljon tekemistä: Anni on ainoa lapsenlapsi ja se sukulainen, jolle käytännön asioiden hoitaminen kaatuu. Talo pitää tyhjentää, kolme autoa odottaa myymistä, ja talokin pitäisi saada myytyä – ei helppo homma vesivahingon takia. Isovanhempien testamentissa ei muistettu Annia.

– Se on sinänsä ymmärrettävää: heillä on lapsi, tätini, joka ei pysty itse huolehtimaan toimeentulostaan, ja he halusivat hänelle turvaa elämässä. Silti tuli mitätön olo, koska vietin lapsena isovanhempien luona kaikki lomani.

Tällä kertaa Anni vaati lakiosaansa, joka arvioitiin noin 20 000 euron arvoiseksi. Rahaa on tulossa sitten, kun isovanhempien talo saadaan myytyä ja perintö jaetaan. Summa jäänee niin pieneksi, että veroja ei tarvitse maksaa.

Entä jos olisi sisaruksia?

Kaiken kaikkiaan perintöasioista on koitunut Annille paljon huolta. Isovanhempien kuoltua suru isänkin kuolemasta nousi kiukkuna pintaan: miksi et ole nyt auttamassa minua? Anni kertoo kaivanneensa moneen otteeseen sisarusta, jonka kanssa voisi jakaa asioita. Vaikeita kohtia ovat olleet omaisuuden arviointi perunkirjoitusta varten ja omien puolien pitäminen. Kun lakipykälät eivät ole tuttuja, tekee helposti vain niin kuin joku suosittelee. Perunkirjoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, eikä se helpota järkevää ajattelua.

– Olen miettinyt, miten tämä sujuu monilapsisissa perheissä – minä olen ainoa perillinen ja silti vastaan on tullut järkytyksiä.

Jonain päivänä Anni saa vielä perintöäkin, sekä vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan että tädiltään. Toistaiseksi hänestä vielä tuntuu, että ei se ole sen arvoista.

– Ehkä nämä vaikeat asiat saa jätettyä taakseen helpommin sitten joskus, kun saa käteistäkin. Mutta mieluummin ottaisin isäni takaisin.

Päänvaivaa perinnöstä

Perintöriidat ovat tuttuja myös Me Naisten lukijoille. Kysyimme teiltä, millaisia ongelmia perinnöstä on koitunut ja näin te vastasitte: 

”Yllättäen elämääni ilmestyi paljon ns. ystäviä. Isä katkeroitui ja haukkui varkaaksi: ei olla enää yhteydessä.”

”Perintö jäi äidilleni eli leskelle hallintaoikeudella. Eli perintöverot tuli, vaikken saanut konkreettisesti mitään.”

”Sisar miehensä kanssa olisi halunnut ostaa äitimme asunnon alihintaan. En suostunut.”

”Veljeni vastustaa kaikkea, ei halua hoitaa eikä myydä.”

”Vaikea saada realisoitua asuntoja. Kulut juoksevat koko ajan (vastikkeet, vakuutukset).”

”Jatkuvaa verojen makselua maapläntistä, jolla en edes tee yhtään mitään.”

Miksi näitä ei opeteta jo koul...

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kouluissa opetetaan niin paljon turhaa, mutta hyvin vähän sellaista mistä on käytännön hyötyä. Sitten tulee ongelmia.

Suurin osa aikuisista ei tajua mitään juridiikasta tai taloudesta. Edes perhe- ja jäämistöoikeuden kurssi pitää sisällyttää yläasteen opintoihin, samoin sopimusoikeus (ihmisiä kusetetaan 6-0). Kansantalouden perusteet olisi myös hyödyksi, kun eivät edes ministerit tajua alkeitakaan!

florence

Miten äitisi olisi maksanut lakiosuutesu kun ilman rahaa ei voi elää vanhan talon kanssa? Miksi haluat vaikka keskinäinen testamentti osoittaa että isäsi halusi äitisi saavan kaiken jonka he ovat yhdessä elämän mittaan hankkineet? Miksi osa siitä kuuluisi 23 -vuotiaalle. Vastahan olit hiljan lähtenyt pois vanhempiesi luota täysihoidosta. Kyllä lesken elämä on edelleen liian suojaton. Lakinsa ei saisi rikkoa keskinäistä tahtoa. Omaisuushan on oikeasti yhteinen - miksi elävän ihmisen pitäisi kurkistaa itsensä. Ei tulisi mieleenikään vaatia äidiltäni lakiosaa. Lopeta kylmyys äitiäsi kohtaan ja rahan ajattelu. Sinulla on vain yksi äiti ja olet hänen ainoansa. Mieti et jonakin päivänä omat lapsesi tekevät saman: vihaavat sinua kun et jaa omaa omaisuuttaan
Toisaalta lapsesi voi ajatella että yhteinen omaisuudelle kuuluu teille niinkauan kuin olet elossa. Kuuntele sydäntä ja kerää itse omat rahasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla