Kodin Kuvalehti
Katri Nevanperä työskentelee kesäisin ja muulloinkin kahden kunnaneläinlääkärin sijaisena Kauhavalla. ”Lehmien kanssa on helppo työskennellä. Ne ovat uteliaita eivätkä ota helposti nokkiinsa.”
Katri Nevanperä työskentelee kesäisin ja muulloinkin kahden kunnaneläinlääkärin sijaisena Kauhavalla. ”Lehmien kanssa on helppo työskennellä. Ne ovat uteliaita eivätkä ota helposti nokkiinsa.”

Eläinlääkäri Katri Nevanperä vetää työpäivinään vasikoita lehmistä, puhuu koirille kimakalla äänellä ja kuulee vitsailua pirtun myynnistä. Eritteisiin hän on tottunut, eläinten huonoon kohteluun ei.

Eläinlääkäri Katri Nevanperä, 29, työskentelee Kauhavalla kahden kunnaneläinlääkärin sijaisena. Kodin Kuvalehden Tässä työssä -nettisarjassa Katri kertoo, millaisia harhaluuloja ja tähtihetkiä hänen ammattiinsa liittyy.

Mitä muut työstäsi eniten kysyvät? Mitä vastaat?

– Kun kerron olevani eläinlääkäri, moni sanoo, että ai sinä sinä silittelet kaneja vai. En tiedä, liittyykö se ajatus ulkonäkööni. Osa hämmentyy, kun vastaan, että kyllä minä vedän vasikoita ulos lehmistä.

– Vanhan kansan ihmiset kysyvät usein vitsillä, saako minulta pirtua. He ovat eläneet sitä aikaa, jolloin sitä vielä sai.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mihin harhaluuloihin työstäsi törmäät?

– Ihmisten on joskus hankala hahmottaa, mitä kaikkea teen. Varsinkaan kaupungissa asuvat eivät aina tajua, että työni ei ole vain koiranpentujen tarkistamista. Kun vedän vasikan ulos lehmästä, olen oikeasti olkapäätä myöten kohdussa ja eritteitä tulee päälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Hoidan kaikkea hevosen ähkyhoidosta käärmeen loislääkitykseen, vaikkapa lehmien poikimahalvauksia ja utaretulehduksia on paljon. On monenlaisia eläimiä ja sairauksia, leikkauksia, ihotautipotilaita, gynekologiaa ja hammashuoltoa.

– Välillä järkytän ihmisiä kertomalla, että työni on myös poimia kärpäsentoukkia koirista. Se voi olla karmaisevan näköistä.

Mitä lausetta toistat työssäsi usein?

– 'Kuka se siellä', sanon usein kimakalla äänellä, kun koira tulee vastaanotolle. Koiraa ei jännitä silloin niin paljon, luulen. Pennuille lässyttäminen taitaa olla terapeuttista myös itselleni.

– Kun rokote on annettu, sanon usein 'hyvä poika', 'hyvä tyttö' tai 'hyvinhän se meni'. Lehmille sanon, että nyt saa nousta.

– Asiakkaiden kanssa vitsailemme usein, että toivottavasti ei enää nähdä. Se tarkoittaa, että toivottavasti eläin voi hyvin.

Mitkä ovat työsi helmihetkiä – sellaisia, jolloin ajattelet, että on tämä hienoa työtä?

– Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin minusta on konkreettisesti jotakin apua. Esimerkiksi se, kun saan vedettyä elävän vasikan ulos lehmästä. On tosi suloista, kun emon korvat nousevat pystyyn, ja se alkaa kulkea vasikan perässä.

– On aina myös tosi palkitsevaa, kun näen työni tuloksen. Kun pääsen seuraamaan eläintä pitkään ja se alkaa parantua. Aina en tiedä, mitä jollekin mysteeripotilaalle kävi. Paraniko se vai pitikö sen mennä jonnekin muualle hoitoon? Se on joskus sääli.

Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?

– Jos työpäivät venyvät yli 12-tuntisiksi ja puhelin soi koko ajan, tuntuu, että en riitä. En vain ehdi hoitaa kaikkia. Jos soittaisin takaisin kaikki puhelut, jotka tulevat, siihen menisi kokonainen työpäivä.

– Raskaita ovat myös päivystysputket, joina joudun useampana peräkkäisenä yönä nousemaan ja lähtemään töihin. Antaisin myös sijaisille päivystysvapaat. Viikonloppupäivystys alkaa heti normaalin työviikon perään, ja viikonlopun päivystyksen jälkeen on taas uusi, normaali työviikko. Välissä pitäisi olla vapaa vuorokausi, jolloin ehtisi nukkua.

Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?

– Eritteisiin kyllä tottuu, mutta siihen ei, miten ihmiset voivat kohdella eläimiä. Potilaiksi tulee harvoin huonosti kohdeltuja eläimiä, mutta kunnaneläinlääkärin työhön kuuluu myös eläinsuojeluilmoitusten tarkistaminen. Jos voisin muuttaa asioita, eläimiä ei kohdeltaisi huonosti.

– Aina eläinten huono kohtelu ei johdu pahuudesta tai ole tahallista. Joskus ihmiset eivät vain tiedä tai hoksaa, että jokin ei ole ok. Joskus taas ihminen ei jaksa huolehtia eläimistä, koska ei jaksa huolehtia edes itsestään. Silloin hän itsekin tarvitsee apua.

– Arkisemmista asioista muuttaisin sitä, että työhön kuuluvan oheistoiminnan ehtisi tehdä työpäivän aikana. Nyt työpäivien jälkeen täytyy esimerkiksi käydä läpi lääkkeitä, tilata niitä, putsata välineitä, tehdä laskuja ja kirjanpitoa, siivota klinikalla ja soitella asiakkaille.

Eläinlääkäri Katri Nevanperän työviikosta ja ajatuksista kerrotaan Kodin Kuvalehdessä 17/2019. Voit lukea jutun digilehdestä.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Vierailija

Voi voi meitä suomalaisia, kun emme jaksa olla vitsailematta toisillemme. Taannoinhan oli se juttu noista kaupan kassoista... Onneksi tämä Katri vaikuttaa ihan järkipäältä eikä pahastu rupattelusta.

Ihmiset saattavat kysellä kaneista sen takia, että toiset eläinlääkärit erikoistuvat pieneläimiin ja hoitavat vain lemmikkejä. Nämä "maaseutueläinlääkärit" taas kohtaavat lähinnä suurkarjaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla