Saako töissä itkeä tai suuttua? Kyllä, sanoo tunnevalmentaja Camilla Tuominen. Hänestä negatiivisetkin tunteet ovat aarteita, jotka jäävät monelta pomolta hyödyntämättä.

Onko sinulla ollut joskus paha mieli työpaikallasi? Mitä teit silloin: piilouduitko vessaan nielemään kyyneleitäsi vai kerroitko mieltäsi painavasta asiasta työkaverillesi, ehkä jopa pomollesi?

Tapasi toimia kuvaa toki sinua, mutta sitäkin enemmän se kertoo työpaikastasi.

Tunnevalmentaja Camilla Tuominen on kiinnostunut siitä, minkälaisia tunteita suomalaisilla työpaikoilla ilmaistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

–Moni suomalainen ajattelee edelleen, että töissä on oltava teflonia. Kulttuurissamme ajatellaan, että tunteet eivät saa näkyä tai vaikuttaa töissä millään tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kulttuurimme on siitä erikoinen, että tunteet koetaan herkästi heikkoudeksi. Tuomisen mukaan etenkään viha, suru tai pettymys eivät näy suomalaisilla työpaikoilla.

– Jos tunteet näkyvät töissä, ne koetaan uhkaaviksi tai pelottaviksi. Minulle on huomautettu siitäkin, että olen nauranut töissä liikaa, Tuominen kertoo.

Tuominen työskenteli aiemmin yritysmaailmassa liikkeenjohdon konsulttina. Kun hän palasi äitiysloman jälkeen takaisin töihin, hänestä tuntui, ettei enää sopeutunut joukkoon. Työn ulkopuolella hän oli pystynyt näyttämään tunteitaan avoimesti lähipiirilleen, mutta toimistossa niille ei tuntunut olevan enää tilaa.

– Minusta tuntui, että minun olisi pitänyt saapua töihin joka päivä naamio kasvoillani ja esittää, että en ole sellainen kuin olen, tunteellinen, herkästi naurava ja innostuva ihminen. Painoin pitkään töitä hirveällä tahdilla ja voin huonosti.

Lopulta Tuominen irtisanoutui ja perusti oman yrityksen. Nykyään hän opettaa työyhteisöille tunnejohtamista ja tunteiden käsittelyä. Työssään hän on perehtynyt siihen, miten tunteet vaikuttavat työyhteisöihin.

– Ajatus tunteettomasta työpaikasta on mahdoton. Tunteet kulkevat mukanamme kaikkialla, myös työssä.

Ain laulain työtäs tee?

Helsinkiläinen Nette, 28, tuntee, ettei hänen työpaikallaan saa itkeä, valittaa, suuttua tai olla uupunut.

– Negatiivisten tunteiden ajatellaan huonontavan työilmapiiriä. Esimies yrittää säästää meitä, kun kaikilla on muutenkin liikaa töitä ja kuormitusta, Nette kertoo.

Nette palkattiin teknisen alan yritykseen suoraan korkeakoulusta neljä vuotta sitten. Vielä silloin työpaikan ilmapiiri oli Neten mielestä hyvä.

– Olin todella innoissani ja iloinen uudesta työpaikastani. Ensimmäisen vuoden ajan panostin työhön täysillä ja halusin antaa itsestäni 110 prosenttia.

Pienessä työyhteisössä hän ystävystyi nopeasti työkavereidensa kanssa. Työporukassa saattoi puhua kaikesta, myös yksityiselämän asioista. Johtokin tuntui olevan kiinnostunut siitä, miten työntekijöillä meni.

Kahden vuoden kuluttua Nette huomasi ilmapiirin muuttuneen. Yritys oli alkanut kasvaa, ja työpaikalla tehtiin organisaatiomuutos. Työmäärä kasvoi, ja Netestä alkoi tuntua, ettei työntekijöiden kuulumiset enää kiinnostaneet uutta johtoryhmää.

 

”Tunteiden feikkaaminen on uuvuttavaa.”

 

Työntekijöitä kehotettiin saapumaan töihin aina hymyillen, jotta kaikilla työntekijöillä olisi vaativien tehtävien keskellä positiivinen fiilis. Kun epäkohdista yritettiin puhua, esimies totesi suoraan, ettei ole halukas kuulemaan.

– Positiivisten tunteiden feikkaaminen on usein uuvuttavaa sekä puhujalle että kuuntelijalle, Camilla Tuominen toteaa.

– Hämmennymme ja väsymme, kun keskustelukumppanin kehonkieli kertoo hänen voivan huonosti, mutta hän hymyilee meille iloisesti. Ja hyvinvoinnin esittäminen se vasta onkin raskasta. Lopulta kaikille työyhteisössä tulee pelokas ja epävarma olo.

Nette uupui. Kun hän jäi sairauslomalle huhtikuussa 2019, hän oli jo neljäs uupunut samasta yrityksestä. Neljän kuukauden sairausloman jälkeen Nette palasi töihin.

– Ajattelin, että pakko minun on joskus palata. Jos saisin valita, tekisin kyllä jotakin aivan muuta kuin tätä työtä. Palattuani töihin minulle on ollut selvää, että en edes yritä kertoa oikeista tunteistani esimiehelle. Istun vain palavereissa, nyökyttelen ja hymyilen.

Nette suunnittelee työpaikan vaihtamista, mutta esimiehelleen hän ei ole sitä kertonut.

Dataa, ei häiriötekijä

Ei kuulosta hyvältä, toteaa Camilla Tuominen Neten tilanteesta. Tilanne ei ole kuitenkaan tavaton: negatiivisia tunteita vältellään monilla muillakin suomalaisilla työpaikoilla. Syy on Tuomisen mukaan yksinkertainen: moni pomo pelkää sitä, mitä tapahtuu, jos tunteet päästetään työpaikalla valloilleen. Konfliktit hirvittävät.

Negatiivisten tunteiden käsittely asettaa erityisesti työpaikan johdon alttiiksi kritiikille. Siksi moni johtaja sulkee mieluummin korvansa ja esittää, että työpaikalla on hyvä meininki.

– Mitä enemmän negatiivisia tunteita työpaikalla piilotellaan, sitä enemmän ne vievät energiaa ja vain vahvistuvat, Camilla Tuominen toteaa.

– Unohdetaan, että paras työpaikka ottaa työntekijöiden tunteet huomioon ja antaa niille tilaa.

Hänen mukaansa tunneongelmaiset työyhteisöt tunnistaa siitä, että negatiivisista tunteista, kuten esimerkiksi hädästä tai pelosta, kertovat työntekijät leimataan ongelmien lähteeksi.

– Se on usein helpompaa kuin todellisen kritiikin tarkasteleminen.

Jos tuntuu, että työpaikan kulttuuri tai toimintatapa saa ihmiset voimaan huonosti, asiaan kannattaa puuttua jo hyvissä ajoin. Päävastuu on Tuomisen mukaan tietysti esimiehillä: heidän tulisi kuunnella tiimiläistensä huolia herkällä korvalla.

Työntekijätkin voisivat tukea toisiaan paremmin.

– Kun viisi ihmistä kertoo samasta negatiivisesta asiasta, sen ohittaminen – tai kertojan leimaaminen vastarannan kiiskeksi – on esimiehelle jo paljon vaikeampaa.

Tuominen korostaa, että tunteet eivät ole häiriötekijä.

– Tunteet kertovat valtavasti siitä, miten ihmisillä menee. Esimiesten kannattaisi olla kiinnostuneita tästä datasta ja miettiä, miten he voisivat poistaa esteitä, jotka estävät työyhteisön jäseniä loistamasta.

Lisää naurua

Jos Neten esimies olisi osannut tunnistaa työpaikalla vellovan pahan mielen ajoissa, hän olisi voinut seisahtua Neten työpöydän äärelle nenäliinapaketin kanssa ja kysyä, mikä hätänä.

Sillä olisi voinut olla yllättäviä seurauksia: tutkimusten mukaan työpaikka, jossa negatiivisia tunteita käsitellään yhdessä, on menestyvämpi ja sen työntekijät voivat paremmin. Kun ikävätkin tunteet otetaan huomioon, työntekijä kokee esimiehen välittävän hänestä ja sitoutuu paremmin työpaikkaan. Ongelmien kohtaaminen ja käsittely luovat mahdollisuuden luottamukselle ja viihtyvyydelle.

– Kaikki on kiinni siitä, tarjoaako työnantaja negatiivisten tunteiden käsittelylle tilaa.

 

”Viisas esimies haluaa naurattaa alaisiaan.”

 

Hyvää työyhteisöä saatetaan kutsua turvalliseksi, hauskaksi tai lämpimäksi, mutta ne mekanismit, jotka vahvistavat näitä ominaisuuksia työyhteisössä, ovat Tuomisen mukaan monelta johtajalta hukassa.

– Esimerkiksi viisas esimies haluaa naurattaa alaisiaan säännöllisesti. Hän tietää, että yhdessä nauraminen lisää hyvinvointia ja luottamusta ihmisten välillä.

Tuominen toivoisi, että työpaikoilla treenattaisiin enemmän ennen kaikkea kuuntelemisen taitoa. Ryhdymme usein rationalisoimaan ja tarjoamaan ratkaisuja liian nopeasti.

– Oikeasti toista pitäisi kuunnella täydellä läsnäololla, kysyä jatkokysymyksiä ja tarkistaa, että ymmärtää oikein toistamalla kuulemansa. Lopussa voi antaa vinkin, jos sellaista kysytään, mutta usein pelkkä kuuntelu, kysymykset ja aito arvostava läsnäolo riittävät.

Samalla tavoin kuin ilolle, myös surulle ja pettymykselle on hyvä järjestää tilaa työyhteisössä. Kun alainen tai kollega kokee pettymyksen, hänen kannattaa antaa pysähtyä hetkeksi työpöytänsä ääreen. Sen jälkeen hyvä esimies keskustelee pettymyksestä ja tiedostaa, että se voi vaikuttaa alaisen työsuoritukseen.

– Negatiiviset tunteet kasvattavat meitä ja auttavat meitä ymmärtämään, mikä on meille tärkeää. Jos tunteet uskaltaa kohdata, ne ovat mahtavia opettajia.

Tuomisen mukaan joka tunteella on oma tehtävänsä, ja ne saavat meidät toimimaan vähän eri tavoin. Viha saa puolustamaan rajojamme, suru pysäyttää tärkeän asian äärelle, ja ilo luo yhteyttä muihin.

– Kannattaa pysähtyä rohkeasti jokaisen tunteen äärelle ja tarkastella sitä. Mikä tunteen on aiheuttanut ja mistä se kertoo?

Tunteisiin ei pidä kuitenkaan jäädä vellomaan. Tarkastelun jälkeen niiden annetaan mennä.

Jotain rajaa?

Camilla Tuomisen puheissa negatiiviset tunteet vaikuttavat supervoimalta, joka pitää vain osata valjastaa hyvään. Mutta pitääkö kaikkea valitusta pysähtyä kuuntelemaan ja ymmärtämään? Moni nimittäin tunnistaa töistä sen tyypin, jolla on aina jokin huonosti. Kynä hukassa märät sukat, työtehtävät yhtä tuskaa. Missä kulkee raja?

– Yksi ihminen ei saa hallita koko työyhteisöä tunteillaan, Tuominen muistuttaa.

Hän on kohdannut työyhteisöjä, joissa yksi henkilö on saattanut olla vuosia katkera siitä, että joku otti nitojan ilman lupaa hänen pöydältään. Jatkuvaan negatiivisuuteen sortuva työkaveri voi usein itse huonosti ja kertoo tunteestaan eri keinoin yhä uudelleen kaikille.

– Silloin hänen tunteensa hallitsevat koko työyhteisöä, eikä muiden kokemuksille jää lainkaan tilaa.

Tuomisen mukaan kroonisten negistelijöiden kohdalla voi olla kyse siitä, että ihminen on jäänyt jumiin omiin tunteisiinsa. Silloin häntä voi hellästi mutta jämäkästi auttaa päästämään irti.

– Moni ihminen saattaa olla hyvin ärsyttävä ja uuvuttava ymmärtämättä itse lainkaan, kuinka voimakkaasti hän vaikuttaa koko työyhteisöön. Työkaverin voi antaa kertoa tunteistaan, mutta sen jälkeen on tärkeää siirtyä eteenpäin. Jos tämä ei onnistu, voi olla, että taustalla on jotain muutakin kuin vain pöydältä napattu nitoja.

Jos viesti ei tunnu menevän perille, tilannetta kannattaa lähestyä rohkeasti ja rehellisesti.

– Valittajalta kannattaa kysyä,miten hänelle voisi olla parempi esimies tai työkaveri. Sitten hänelle voi kertoa avoimesti, miltä hänen toistuva käytöksensä tuntuu.

Tuomisen mukaan jokaista työntekijää on hyvä rohkaista ottamaan vastuu omista tunteistaan.

– Jokaisella meistä on velvollisuus ottaa huomioon, millä tavalla tunteemme vaikuttavat työilmapiiriin, ja omalla positiivisella asenteella voi vaikuttaa muidenkin mielialaan. Tärkeintä on muistaa, että tunteet eivät ole vaarallisia – paitsi jos ne jätetään huomioimatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla