Kuvat
Mikko Lehtimäki
Petra Sten-Heinonen opetteli säästämään pakon edessä. ”Älä luovuta, jos joku kuukausi menee penkin alle. Jatkat siitä, mihin jäit.”
Petra Sten-Heinonen opetteli säästämään pakon edessä. ”Älä luovuta, jos joku kuukausi menee penkin alle. Jatkat siitä, mihin jäit.”

Petra Sten-Heinonen joutui pakon edessä opettelemaan niukan elämäntyylin. Nyt hän on hurahtanut säästämiseen ja nauttii tarkastaessaan tilien saldot. 

Ennen avioeroa Petra Sten-Heinonen, 39, oli tottunut elämään huolettomasti. Petra ja hänen puolisonsa kävivät molemmat töissä, ja parin kaksi lasta olivat vielä pieniä. Rahaa oli sen verran, ettei sitä tarvinnut juuri miettiä.

Tilanne muuttui, kun puoliso kaksi vuotta sitten halusi erota. Henkilökohtaisena avustajana työskentelevä Petra tajusi, ettei hänen 1800 euron palkallaan elettäisi yhtä mukavasti.

– Olin paljon hereillä öisin ja tein laskelmia, hän kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaasassa asuva Petra lapsineen tarvitsi uuden kodin, mutta pankki toisensa jälkeen kieltäytyi myöntämästä lainaa. Kävi selväksi, ettei hänellä olisi yksin mahdollisuutta ostaa edes pientä kaksiota.

– En muista, moneenko pankkiin soitin, mutta tilanne vaikutti tosi synkältä.

Viimein puhelimeen sattui vastaamaan lempeä pankkivirkailija, joka keksi ratkaisun. Petran ja ex-miehen yhteinen asuntolaina oli hyvin hoidettu. Virkailija ehdotti, että Petra ottaisi lainan kokonaan omiin nimiinsä. Laina-aika venyisi pitkäksi, ja asuminen haukkaisi jatkossa lähes puolet tuloista, mutta tuttuun kotiin jääminen oli helpotus. Samalla alkoi kuitenkin uusi elämä.

Loppu shoppailulle

Petra ymmärsi, että mielenrauhalla oli hintansa, ja siksi taloussuunnitelmia oli jatkossa tehtävä pidemmälle tulevaisuuteen. Aluksi hän päätti säästää 5000 euron puskurirahaston yllättävien menojen varalle. Siihen oli jo reilun 2000 euron pohjakassa. Niillä oli ollut tarkoitus lähteä lomamatkalle, mutta nyt hän siirsi rahat jemmatilille.

– Laitoin tilille aina rahaa, jos esimerkiksi myin jotakin: pyöräkärryn, lasten talvihaalarit, omia vaatteitani... Satuin saamaan sinä vuonna myös 1100 euron veronpalautuksen.

Petra päätti opetella kokonaan uuden asenteen: mitään turhaa ei enää saanut hankkia, vaan piti oppia nauttimaan siitä, mitä jo oli. Ajatus voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta yllättävän moni on tottunut täysin tarpeettomaan kulutukseen, Petra sanoo.

– Ostelin ennen esimerkiksi kynsilakkoja, mutta nyt olen tajunnut, etten tarvitse viittä eri sinisen sävyä ja käytän ensiksi pois vanhat. Olen aikoinani ostanut paljon merkkivaatteita. Ne kelpaavat käyttöön yhä mainiosti. Osan olen myynyt eteenpäin ja saanut niistä mukavasti rahaa.

Petra on myös viittomakielen opettaja ja kommunikaatio-ohjaaja. Kun lapset olivat isällään, hän alkoi opettaa myös iltaisin.

Nykyään Petra saa ”huonona kuukautena” käteen noin 2400 euroa. Summaan on laskettu palkkatulojen lisäksi lapsilisät ja elatusapu. Asumiskulut vievät summasta 980 euroa.

– Hyvänä kuukautena tuloja voi olla tonninkin enemmän, mutta silloin olen saanut kummastakin työstäni palkan lisäksi lomarahat.

Kiksejä säästämisestä

Säästämisestä on tullut Petralle lähes harrastus. Käytännössä hän laittaa kaiken liikenevän säästöön. Kuukaudesta riippuen summa on vaihdellut 250 eurosta yli 2700 euroon.

– Keskimäärin olen saanut 8200 euroa vuodessa säästöön. Laitan syrjään jonkin verran heti, kun palkka tulee, mutta säästän myös juuri aina ennen kuin palkka tulee.

Petra kirjaa ylös kaiken ostamansa ja tekee kulukatsauksen aina kuun lopussa. Ruokakauppaan hän menee vain etukäteen laaditun listan kanssa. Perheen ruokakulujen katto on 350 euroa kuukaudessa: jos se alittuu, ylijäävä menee automaattisesti säästöön.

– Viime vuoden keskimääräinen ruokalasku kuukaudessa oli 296 euroa, joten siinä sain säästettyä aika hyvin. Säästäminen antaa minulle nykyään samanlaiset kiksit kuin shoppailu aiemmin.

Puskurirahastosta Petra siirtyi säästämään autoa varten. 7- ja 8-vuotiaiden lasten kanssa säästetään Thaimaan-matkaa varten. Jääkaapin ovessa on ruudukko, johon lapset ovat piirtäneet matkaan liittyviä kuvia. Paperin jokainen ruutu merkitsee 50 euroa.

– Aina, kun olemme saaneet viisikymppiä lisää matkakassaan, väritämme yhden ruudun lisää. Siitä näkee koko ajan konkreettisesti, paljonko vielä puuttuu. Se myös muistuttaa meitä kaikkia siitä, miksi säästämme.

Jääkaapin ovessa on myös paperi, jossa on auton kuva. Ruutuja on väritetty jo 13000 euron edestä, joten unelma uudesta autosta ei ole enää kaukana.

Petralla on omat tilinsä joka asialle: matkatili, joulutili, autonkorjaustili... Nykyään rahaa on tilien lisäksi myös rahastoissa ja osakkeissa 8000 euron edestä.

– Kun rahat ovat korvamerkittyjä eri asioihin, niitä on vaikeampi käydä ottamassa. Tosin hiljattain lainasin puskuritililtä rahat Céline Dionin konserttilippuihin, mutta aion säästää ne takaisin.

Oman talouden haltuunotto on ollut Petralle myös terapeuttista.

– Minä en olisi halunnut erota, mutta olen kääntänyt kokemuksen hyväksi. Jos kontrollin tunne elämässä on joskus hukassa, rauhoitun heti, kun katson pankkitileilleni. Voin sanoa itselleni, että kyllä sinä pärjäät!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Elatusmaksuilla on hyvä säästää.

Tarkoititko rahaa, jota isäkulta maksaa ikiomien lastensa elatukseen?

Lapsilla on äiti ja isä ja kumpikin heistä osallistuu omien lastensa elatukseen - myös yllätyseron jälkeen.

Kateustyhjästä

Elatusmaksut ovat niin huonoja ettei niillä säästetä mitään. Lapset tulevat kalliiksi, vaikka kuinka olisi osa käytettynä ostettua... uutta kirjaa, kun entinen revennyt tai kastunut, kaverille korvata kännykkää, kun lapsesi rikkonut... luokkaretkirahaa, harrastusrahaa... mäkkärirahaa ja milloin mitäkin... lasten isät kitsaita eivätkä tajua, ettei rahat riitä ikinä mihinkään. Jos suuripalkkainen nainen jos maksaisi elareita miehelle, niin ei olisi niin kitsasta touhua ja vähemmän tarvittaisiin käräjiä

Sisältö jatkuu mainoksen alla