Kuvat
Sanoma-arkisto / Emilia Kangasluoma
Onko se aina äiti tai isi joka maksaa, kun käydään yhdessä kahvilla tai ostoksilla?
Onko se aina äiti tai isi joka maksaa, kun käydään yhdessä kahvilla tai ostoksilla?

Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois kotoa, se ei automaattisesti tarkoita, että vanhempien työ on tehty. Useat Me Naisten kyselyyn vastanneet kertovat, että he tukevat aikuisia lapsiaan taloudellisesti. 

Onko vanhemmilla velvollisuus auttaa aikuisia lapsiaan taloudellisesti? Ei.

Entä tekeekö moni kuitenkin niin, jos pystyy? Kyllä.

Näin vastasi enemmistö Me Naisten lukijoista, kun kysyimme, mitä mieltä he ovat taloudellisen tuen antamisesta jo aikuisille lapsilleen. Vastaajien lukumäärä jäi tilastollisesti vaatimattomaksi (n=66), mutta kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että minkäänlaista velvoitetta taloudellisen tuen antamiseen ei ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moni siis tukee aikuiseksi kasvaneita kullanmurujaan silkasta auttamisen halusta – tai muuten vain, koska pystyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Samanlaisia havaintoja on tehty myös tutkimuksissa, joissa asiaa on kysytty laajemmalta joukolta. Helsingin yliopiston Sukupolvien ketju -hankkeessa suurten ikäluokkien edustajat kertoivat auttavansa sekä omia lapsiaan että vanhempiaan runsaasti. Taloudellinen auttaminen kohdistui ennen kaikkea seuraavaan polveen. Vuonna 2010 julkaistun artikkelin mukaan noin puolet vastaajista, joilla oli lapsia, oli antanut jälkikasvulleen taloudellista tukea viimeisen vuoden aikana.

– Haluan antaa taloudellista tukea, koska olen myös itse sitä omilta vanhemmiltani saanut. Hyvä kiertämään! Kristiina, 44, puolestaan kertoi kyselyvastauksessaan Me Naisille.

Kristiina voisi ikänsä puolesta kuulua joukkoon, jonka vanhemmat edustavat vuosina 1945–1950 syntyneitä suuria ikäluokkia. Auttaminen näyttääkin periytyvän, sillä kyselyssämme useampi vastaaja mainitsi auttamishalunsa syyksi sen, että on myös itse esimerkiksi opiskeluaikoinaan saanut aikoinaan taloudellista tukea vanhemmiltaan.

”Aion tulevaisuudessa auttaa lapsiani järkevissä hankinnoissa, sillä olen itsekin saanut apua. Vastikään juttelin kouluikäisteni kanssa, että vanhemmilta ei kannata pyytää apua, jos rahat menevät esimerkiksi päihteisiin, mutta muutoin saa aina kysyä. Keskustelu juonsi juurensa siihen, kun kaupungilla näimme sekavan nuorenmiehen juoksuttavan iäkästä äitiään kaupasta toiseen maksamassa ostoksia”, kertoi nimimerkki Hyvät vanhemmat, 40.

Kristiina kertoi maksavansa molempien aikuisten tyttäriensä puhelinlaskut ja avustamaan isommissa hankinnoissa.

– Lisäksi annan omaan kotiin muuttaneelle tyttärelle 50 euroa kuukaudessa, jotta hän voi laittaa sen säästöön tai käyttää esimerkiksi vaatehankintoihin, hän kertoi.

55-vuotias vastaaja puolestaan perusteli tuen antamista sillä, että lapsi saa mahdollisuuden opiskella rauhassa. Hän kertoi antavansa rahaa jatkuvasti ja ”joitakin satoja kuukaudessa”.

Ilmaiseksi, työpanosta vastaan vai lainaksi?

Vastauksista kävi ilmi, että apu voi olla joko tilisiirto, riihikuivaa käteistä tai tavaroiden ja palveluiden maksamista lapsen puolesta. Yksi taloudellisen tuen muoto on, että vanhemmat antavat aikuisten lastensa asua kotona tai heidän omistamassaan asunnossa.

”Poika muutti takaisin kotiin eikä vuokraa ole pyydetty. Hän säästää omaa taloaan varten”, 53-vuotias nainen kertoi.

”Olen ostanut asunnon, jossa tytär sai asua ilman vuokraa. Nyt kun hän on ansiotyössä, hän maksaa yhtiövastikkeen, aiemmin maksoin senkin”, 52-vuotias nainen kirjoitti.

Jos perheellä on varallisuutta, taloudellinen tukeminen voi olla myös tapa siirtää omaisuutta seuraavalle sukupolvelle – kun vanhempi rahoittaa arkea, lapsen omat tulot jäävät säästöön ja kerryttävät tämän varallisuutta. 

Suomessa vanhempi voi antaa lapselleen verovapaana lahjana yhteensä korkeintaan 4 999 euroa kolmen vuoden aikana. 5 000 eurosta ja siitä ylöspäin maksettavaksi tulee vero.

Joskus vanhemman hyväntahtoisuus voi myös nolottaa, sillä aikuinen lapsi saattaa ajatella, että hänen pitäisi pärjätä jo itse. Lue lisää aiheesta aikaisemmasta jutustamme:

Mielipiteet rahan antamisesta vastikkeetta myös vaihtelevat. Osa Me Naisten kyselyyn vastanneista vanhemmista laittoi lapsensa ansaitsemaan taloudellisen tukensa heiltä.

”Olen tukenut taloudellisesti opintojen aikana tarpeen mukaan. Tosin yleensä työpanosta vastaan”, Jaana, 53, kertoi. 

Rahaa saatettiin myös lainata antamisen sijaan, kuten Loviisa, 56, kertoi tekevänsä.

”Olen tukenut taloudellisesti aika paljonkin. Olen lainannut (ja saanut takaisin) esimerkiksi kuukausien takuuvuokria.”

Myös lasten määrä voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon vanhemmat pystyvät auttamaan. 

”Jokaiselle lapselle vuokratakuun heidän pois muuttaessa, 500 euroa kullekin. Joskus annan ruokakauppaostoksia varten muutamia kymppejä. Haluan tukea ja tiedän, että heillä on vaikeampaa kuin itselläni”, yli 50-vuotias Liina kertoi.

Mitä tunteita rahan antamiseen liittyy?

Ei ole tavatonta, että raha-asiat saavat aikaan myös kitkaa sukupolvien välille. Rahasta ei välttämättä ole helppo puhua, ja puhumattomuus saattaa vain pahentaa ristiriitoja, jos vanhempi esimerkiksi päättää tukea yhtä lastaan enemmän kuin muita.

Psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen kirjoittaa tänä vuonna julkaistussa kirjassaan Väärin rakastettu? Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista (Kirjapaja), että raha on joskus iso pulma vanhempien ja aikuisten lasten välisissä tulehtuneissa suhteissa.

”Kun puhutaan rahasta, vanhempien ja lasten suhteen kipupisteet ja puhumattomat asiat ovat esillä kuin tarjottimella. On vanhempia, jotka ylenmääräisellä anteliaisuudella yrittävät sovittaa tekemiään virheitä eivätkä uskalla kieltää lapseltaan mitään”, Törrönen kuvailee kirjassa.

Ja sitten on hänen mukaansa myös niitä vanhempia, jotka eivät missään nimessä halua lainata aikuisille lapsilleen rahaa.

”Joillekin vanhemmille lapset ovat kuin ryöstäjiä tai saalistajia, joilta on suojauduttava, tai muuten omaisuus hupenee. Toisille vanhemmille taas lapset näyttäytyvät avuttomina aatuina, joille pitää antaa kaikki, mitä he pyytävät, jopa vanhemman oman pärjäämisen kustannuksella.”

”Emme halunneet hänen joutuvan ulosottoon.”

Me Naisten kyselyvastaajissakin oli niitä, joille rahan antaminen lapselle tuntui pakolta. Joskus vanhemmat tukevat epätoivoisesti lapsiaan, joilla menee heikosti. Niin myös 68-vuotias Nelli, joka kertoi antaneensa lapselleen suuria summia.

”Annoimme kymmeniätuhansia. Hänellä on perhe, emmekä halunneet hänen joutuvan ulosottoon. Sinne hän kuitenkin romahti, pelastusyritykset turhia.” 

Myös 61-vuotias nimimerkki Leskiäiti kertoi antaneensa useamman tonnin tukeakseen lastaan, joka on hölmöillyt raha-asioissa.

”En halua lapseni masentuvan ja ahdistuvan rahan takia. Ja minulla on ollut siihen varaa, ainakin toistaiseksi”, hän perusteli.

Psykologi Törrösen mukaan rahan antaminen talousvaikeuksissa olevalle lapselle ei ole hyvä idea, vaan se saattaa pitää yllä kurjaa kierrettä. Hän korostaa kirjassaan rajojen vetämisen tärkeyttä, mutta ymmärtää myös sen, ettei se käytännössä ole aina helppoa.

”Nämä ovat usein suuria taisteluja, joita vanhemmat eivät aina jaksakaan”, hän kirjoittaa.

Kyselyyn vastanneiden nimet on muutettu.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Itse aion ehdottomasti auttaa ja tukea lapsiani nyt ja aina niin henkisesti kuin taloudellisesti. Toki haluan myös, että heiltä löytyy viitseliäisyyttä ja he oppivat tekemään kovasti työtä. 

Siihen olen vetänyt rajan, että vanhemmille en enää anna rahaa. Suomessa tuntuu olevan tabu vanhemmat, jotka käyttävät taloudellisesti hyväkseen lapsiaan, ovat ulosotossa ja ottavat jatkuvasti lisää pikavippejä yms ja shoppailevat kuin viimeistä päivää eikä säästää osata! Se on pohjaton kaivo. Mikään rahamäärä ei tule koskaan riittämään. Jos omia asioitaan ei osaa hoitaa, niin ei sitä yks kaks opi. Vihdoinkin olen ymmärtänyt, että minulla ja lapsilla on oikeus nauttia itse tienaamistani rahoista ja päässyt irti henkisestä väkivallasta, syyllistämisestä ja ruikuttamisesta. 

Nelikymppinen

Minä en saa vanhemmiltani rahaa tai mitään, en ole pariinkymmeneen vuoteen saanut. Jos ei lasketa sitä, että syntymäpäivänäni saan 15€ ja kehotuksen ostaa sillä jotain kivaa itselle. Varaa heillä olisi, mutta ei. Tukevat mieluummin sisaruksiani. Mutta eipä tuo haittaa. Rahan mukana tulee kontrolli kuinka tulisi olla ja elää, mieluummin ilman. Tulen kuitenkin omillani toimeen ja olen onnellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla