Kuvat
Jouni Harala
Suomessa ollessaan Annimari Korte harjoittelee usein Eläintarhan kentällä Helsingissä.
Suomessa ollessaan Annimari Korte harjoittelee usein Eläintarhan kentällä Helsingissä.

Huippuaitajuoksija Annimari Korte punkkaa vanhempiensa yläkerrassa ja törsää vain koiriinsa. – Pari viime vuotta, kun olen panostanut urheiluun, on ollut pakko olla tosi säästäväinen.

Sinä yönä uni ei tahtonut tulla millään. Pika-aituri Annimari Korte makasi joensuulaisessa hotellihuoneessa ja kävi ylikierroksilla. Aiemmin päivällä hän oli tehnyt sadan metrin aitajuoksun Suomen ennätyksen juoksemalla GP-kisoissa ajan 12,72. On nähty sellainen aitajuoksu, mitä Suomessa kuunaan ei ole nähty, kommentoi Ylen selostaja.

Ennätys oli Annimarille tärkeä myös siksi, että se takasi hänelle kisapaikan yleisurheilun Superliigaan eli Euroopan joukkuemestaruuskisoihin Puolan Bydgoszcziin. Myös olympiaraja rikkoutui. Urheilijalle se ei kuitenkaan tarkoittanut samppanjaa tai villejä voitonjuhlia.

– Voiton jälkeen olin muutaman tunnin aivan tunteiden vallassa. Sen jälkeen tuli hirveä romahdus, Annimari sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuudelta aamulla hän lähti hotellihuoneesta etsimään jätskiä, jolla palkitsi itsensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ennätyksestä on kulunut useita viikkoja, mutta Annimari on edelleen vähän pyörryksissä.

– En vieläkään ole oikein paikalla missään. Pää ei ole palautunut. Minulla ei ole ihan normaali iloinen olo, vaan tosi tyhjä. Mikään ei oikein tunnu miltään. Vaikka pitäisi olla iloinen, kun on saavuttanut jotain niin hienoa, en vain pysty täysillä iloitsemaan siitä.

Annimari on käynyt puimassa asiaa psykologin kanssa. Kyse on ihan normaalista ilmiöstä huippu-urheilijoilla sen jälkeen, kun saavuttaa tavoitteen, jonka eteen on ponnistellut pitkään. Yhtäkkiä ei ole mitään, mitä odottaa tai tavoittelee. Se menee väistämättä tunteisiin.

– Kun on haaveillut jostain vuosikymmeniä ja saavuttaa sen, tulee tyhjyys. Psykologi neuvoi, että pitäisi antaa itselle lupa iloita ja toisaalta keksiä uusia, pienempiä tavoitteita ja muita asioita, jotka motivoivat itseä.

Seuraavaksi Annimarilla on edessä Dohan MM-kisat syys-lokakuun vaihteessa.

Maanantai

Gluteenitonta leipää ja aloe vera -juomaa 3,26 €

Vettä lentokentältä 1,06 €

”Tulin Puolasta yleisurheilun Euroopan joukkuemestaruuskisoista. Bydgoszczissa en saanut selville, onko hotellissa tarjotussa leivässä gluteenia, joten minun piti mennä ostamaan aamupalaleivät kaupasta. En voi syödä mitään kotimaisia viljoja.

Lentokentältä ostin vettä paluumatkalla Suomeen.

Olen todella säästäväinen ihminen, olen oikeastaan aina ollut. Maltillisuuden olen oppinut jo kotoa. Rahaa ei kai koskaan ollut liikaa. Suurin osa rahoistani menee Espanjan-asuntoni vuokraan, nettiin, sähköön, puhelinlaskuun ja ruokaan. Ruokaan käytin viime vuonna noin 60–100 euroa kuukaudessa. Hintataso Valenciassa on Suomea vähän edullisempi, mutta esimerkiksi sähkö ja puhelin ovat huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa. Myös vihannekset ovat yllättävän kalliita.

Kun urheilu-urani oli loukkaantumisten ja sairastamisen takia tauolla, työskentelin freelance-toimittajana muun muassa Yleisradiolle. Silloin ostelin enemmän ylimääräisiä tavaroita, kuten laukkuja. Silloin kävin myös enemmän ulkona syömässä.

Nykyään en osta juuri mitään. En muista, koska viimeksi olisin ostanut vaatteita tai uudet kengät. Pari viime vuotta, joina olen panostanut urheiluun, on ollut pakko olla tosi säästäväinen.

En silti koe jääväni mistään paitsi. En tarvitse paljon.”

Tiistai

Espanjan-kodin nettilasku 39,56 €

”En tykkää pitää kodissani mitään ylimääräistä. Lahjoitan ylimääräiset tavarat pois. Isompana hankintana olen tänä vuonna ostanut vain älykellon. Se ei ole pakollinen, mutta helpottaa elämää. Voin kuunnella sen kautta musiikkia esimerkiksi kisaverryttelyssä. Treeneissä katson siitä myös tuulen suunnan ja tiedän, mihin suuntaan alan asetella aitoja kentällä. Voin myös seurata untani.

Suomessa treenaan Helsingin Eläintarhan tai Espoon Leppävaaran kentillä. Lajivalmentaja seuraa maajoukkueen aitatreenit, muuten treenaan yksinäni. Kun olen yksin, tarvitsen musiikkia, siitä saa fiilistä treeniin. Espanjassa kukaan ei treenaisi ilman musiikkia.

Onneksi täällä Suomessa tosi monet lapsista mummoihin tulevat kentällä juttelemaan. Eilenkin tuli eräs nuori poika. Hän halusi apua henkisiin ongelmiinsa.”

Keskiviikko

Ei ostoksia

”Käytän vuodessa ripsiin 200 euroa. Käyn laitattamassa ne kuutisen kertaa vuodessa. Se helpottaa elämää. Kun aamulla herää, ei tarvitse meikata. Ripsien ansiosta silmiin ei kisoissa ja treeneissä mene vettä tai ötököitä. Siitä tulee hyvä mieli, kun herään aamulla, katson peiliin ja on jo ripset päässä. Se on sen arvoista.

Meikkeihin en käytä juuri ollenkaan rahaa. Kaikki meikkini ovat varmaan kymmenen vuotta vanhoja.

Geelikynnet otan kesän kisakaudelle. Nykyiset kynnet laitatin pari kuukautta sitten, maksoin niistä Espanjassa 18 euroa.

Tämä kaikki säästää aikaa ja energiaa. Kaikkeen, mikä helpottaa elämää, kannattaa panostaa. Kaikki ylimääräinen sähellys on pois urheilusta ja siitä palautumisesta. Kynsien lakkaus muutaman päivän välein tai meikkaaminen on mielestäni vain liikaa.”

Annimari Korte panostaa ripsiin ja kynsiin. Se säästää aikaa.
Annimari Korte panostaa ripsiin ja kynsiin. Se säästää aikaa.

Torstai

Proteiinipatukka ja juoma 5,18 €

”En ehtinyt kotiin Veikkolaan hakemaan eväitä treeneistä tullessani, joten ostin kaupasta välipalaa. Suomessa ollessani asun lapsuudenkotini yläkerrassa. Vanhemmillani on ylimääräisiä huoneita, joita kukaan ei käytä.

Yleisurheilussa seura ei yleensä maksa urheilijalle palkkaa. Heinäkuussa etsin sponsoreita Twitterissä markkinoimalla paitapaikkaa. Yhteydenottoja tuli kivasti, ja yksi yhteistyökumppanuus ehdittiin sopia juuri ennen Suomen ennätystä niin, että yrityksen nimi ehti paitaan.

Kaikki kenkäni ja vaatteeni tulevat Adidakselta. Yhteistyökumppaneilta saan myös vitamiinit ja lisä­ravinteet, urheilujuomat ja kookosveden. Se toimii palautusjuomana, kun treenaan Valencian kuumuudessa.

Neuvottelen parhaillaan myös isomman sponsorin kanssa ensi vuodesta, toivottavasti se toteutuu. Nykyään urheilun sponsorointi ei ole vain tarroja paidassa, vaan moni yhteistyökumppani haluaa somenäkyvyyttä. Siksi en ole suostunut ottamaan vastaan mitään, mitä en oikeasti käytä tai tarvitse.

Rahani tulevat todella monesta purosta. En oikein näe niitä itse. Palkintorahat ja suuri osa sponsorirahoista menevät Suomen Urheiluliiton rahastoon, mistä saan nostaa niitä urheiluun liittyviin menoihin kuitteja vastaan. Vuokra- ja ruokarahoja sieltä ei voi ottaa. Pitää itse keksiä, mistä löytää ne rahat, joita normaalielämään tarvitaan. Joskus yhteistyökumppanini maksavat erikseen somepostauksista.”

Perjantai

Puhelinlasku Suomessa 29,02 €

”Eniten rahaa urheilussa menee fyssareihin ja hierontaan. Niihin kuluu tosi paljon. Keväällä käytin niihin noin 5 000 euroa, enkä edes käynyt niin usein kuin olisin halunnut ja olisi ollut hyvä käydä.

Espanjassa fysioterapia on ehkä puolet halvempaa kuin Suomessa. Suomesta olen onneksi löytänyt ihania ihmisiä, jotka hoitavat minua ilmaiseksi. He ovat halunneet lähteä auttamaan minua rakkaudesta lajiin.

Toivon myös, että saisin jostain jonkin apurahan, jolla voisin maksaa espanjalaiselle valmentajalleni palkkaa.”

Lauantai

Ei ostoksia

Sunnuntai

Ei ostoksia

”En oikeastaan koskaan tuhlaa itseeni. Koirien luut ja lelut ovat ainoa ylimääräinen juttu, mihin tuhlaan. Minulla on kaksi sekarotuista koiraa. Raad on chihuahua-sekoitus, Maya shiban ja spitzin sekoitus. Ne ovat mukanani täällä Suomessa.

Koirat syövät ehkä viidellä eurolla viikossa. Ne ovat aina piristämässä päivää ja lohduttamassa huonoina päivinä. Niiden kanssa elämä on paljon parempaa ja iloisempaa.”

Viikon menot yhteensä 78,08 €

Viikon menot yhteensä 78,08 €

Annimari Korte

31-vuotias aitajuoksija ja urheilutoimittaja. Teki heinäkuussa uuden 100 metrin aitojen Suomen ennätyksen 12,72. Asuu Kirkkonummen Veikkolassa ja Espanjan Valenciassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla