”Minulla on käynyt hillitön tuuri, kun olen saanut jatkettavakseni tällaisen perheyrityksen”, Annaleena Hämäläinen sanoo.
”Minulla on käynyt hillitön tuuri, kun olen saanut jatkettavakseni tällaisen perheyrityksen”, Annaleena Hämäläinen sanoo.

Hakolan luova johtaja Annaleena Hämäläisen kiireinen arki onnistuu, kun hankkii apua ja joustaa oikeissa kohdissa. Juttusarjassa eri alojen huippunaiset kertovat ajankäytöstään ja valinnoistaan. 

Elokuussa 2014 Annaleena Hämäläinen seisoi isänsä Jarin kanssa Messukeskuksessa ja tunsi surua. Oli Habitare-messujen viimeinen päivä, ja heidän perheyrityksensä Hakolan messuosastolla oli käynyt vain kourallinen ihmisiä.

– Näin, miten väsynyt isä oli. Hän sanoi suoraan, ettei yritystä enää kannata jatkaa näin, Annaleena kertoo.

Annaleena isoisä, paappa, oli ryhtynyt 50 vuotta aikaisemmin valmistamaan huonekaluja omassa navetassaan Pohjanmaalla. Lapsena Annaleena istui usein paapan verstaalla koulun jälkeen katselemassa, kun tämä valmisti sohvanrunkoja. Siinä sivussa paappa nikkaroi pojantyttären barbeille huonekaluja ja hevostallin kaikkine hienouksineen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajat olivat kuitenkin käyneet vaikeiksi. Globaali halpatuotanto oli alkanut polkea huonekalujen hintoja, ja jälleenmyyjille meni merkittävä siivu tuotteiden hinnoista. Näytti siltä, ettei Suomessa käsityönä valmistettavien sohvien myyminen ollut enää kannattavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Näin, että isoisäni ja isäni elämäntyö oli valumassa hukkaan. Se tuntui pahalta ja turhautti, Annaleena kertoo.

Luovuttamisen sijaan taideteollisesta korkeakoulusta muotoilijaksi valmistunut Annaleena sisuuntui. Hän ryhtyi uudistamaan perheyritystä samalla, kun odotti esikoistaan.

– Koin, että nyt oli hyvä hetki miettiä sitä, mihin työelämässä keskittyisin. Valitsin Hakolan ja päätin antaa sille kaikkeni, Annaleena kertoo.

Vuonna 2015 lanseerattiin Annaleena johdolla uudistunut Hakola. Vastaanotto oli innostunut, ja uuden verkkokaupan ansiosta myynti ampaisi nousuun. Sen jälkeen Hakola on joka vuosi tuplannut liikevaihtonsa.

– Paras palkinto työstäni ei kuitenkaan ole raha, vaan se, että paapan ja isän elämäntyö jatkuu. Onneksi myös paappa ehti nähdä Hakolan kurssin kääntyvän.

Oman perheyrityksen pyörittäminen on Annaleenalle intohimo, koko elämä: hän haluaa olla mukana kaikessa.

– Hakola on minulle kuin kolmas lapseni.

Ne kaksi muuta lasta ja mies pitävät kuitenkin huolen, ettei Annaleena voi tehdä vain töitä.

Annaleena asuu perheineen 60-luvun rivitalossa Espoossa.
Annaleena asuu perheineen 60-luvun rivitalossa Espoossa.

Työ: ”Pohjalainen vaatimattomuus on tiukassa”

”Kun lähdin uudistamaan Hakolaa, minulla oli mielessäni yksi tavoite: halusin rakentaa Hakolasta designbrändin. Pistimme uusiksi muotoilun ja markkinointimateriaalit, mutta mullistavin uudistukseni oli oman verkkokaupan avaaminen. Moni piti huonekalujen myymistä verkossa täysin tuhoon tuomittuna ideana, mutta toisin kävi. Ilman verkkokauppaa emme olisi nyt tässä; olemme onnistuneet tekemään kotimaisten huonekalujen valmistamisesta jälleen kannattavaa.

Käytän paljon aikaa trendien haisteluun. Klassikkosohvakin näyttää erilaiselta, kun se saa samettiverhoilun villakankaan sijaan.

Klassikkojen lisäksi mallistoomme kuuluu nykyään nykymuotoilijoiden suunnittelemia tuotteita, joista tulee toivottavasti tulevaisuuden klassikoita.

Johtajan rooliin kasvaminen on ollut minulle todella vaikeaa. Haluan olla kaikessa mukana, ja siksi en oikein osaa delegoida asioita eteenpäin. Vastuun jakamisen opettelu on kuitenkin tärkeää, koska olen enimmäkseen alkanut noudattaa normaaleja työaikoja. Nykyään menen toimistolle puoli yhdeksäksi ja haen lapset päiväkodista viiden maissa.

Olen samanaikaisesti spontaani ja määrätietoinen ihminen. Työskentelytapani voi näyttäytyä ulospäin kaoottiselta, mutta lopulta asiat loksahtavat kohdilleen.

Pohjalainen vaatimattomuus iskostui minuun jo lapsena. Olen kamppaillut huonon itsetuntoni kanssa lähes koko ikäni. Kun menin ensimmäisenä opiskeluvuotenani Taideteollisessa korkeakoulussa esittelemään töitäni, opettajani puuttui itseäni vähättelevään asenteeseeni. Siitä lähtien olen tehnyt töitä itsetuntoni kanssa. Mieheni Tuomas on lopulta saanut minut uskomaan itseeni. Hän on tukenut ja kannustanut minua aina.”

Ajanhallinta: ”Luovuin Facebookista”

”Yrittäjyydestä ei tulisi mitään, jos olisin kova stressaamaan. Onneksi olen samanlainen kuin isäni enkä oikeastaan tunne stressiä. Sen sijaan koen jatkuvasti pientä riittämättömyyttä. Haluaisin antaa enemmän aikaa sekä työlleni että perheelleni, ja usein tuntuu siltä, että olen väärässä paikassa, olinpa missä tahansa. Olen kuitenkin oppinut tulemaan toimeen riittämättömyyden tunteen kanssa ja hyväksynyt, ettei aikani yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Ystäviä tapaan paljon harvemmin kuin haluaisin.

Viime uutenavuotena päätin lopettaa kokonaan henkilökohtaisen Facebookin käytön. Olen lopettanut myös kotona ollessani puhelimella työskentelyn. Havahduin pohtimaan puhelimen käyttöäni, kun mieheni Tuomas pyysi minua toistuvasti laittamaan puhelimen pois, koska lapset joutuivat taistelemaan huomiostani. Aiemmin some vei paljon aikaani, enkä edes huomannut sitä. Facebookin lopettaminen oli todella vapauttavaa. Se turhanpäiväinen tietomäärä oli enimmäkseen vain kuormittavaa.”

Annaleenan koti on sisustettu vintage-esineillä ja Hakolan omilla klassikoilla.
Annaleenan koti on sisustettu vintage-esineillä ja Hakolan omilla klassikoilla.

Vapaa-aika: ”Salille miehen kanssa”

”Nipistän liikunnalle tarvittaessa ajan vaikka työpäivästäni. Kun pidän huolta kunnostani, olen hyvällä tuulella töissä ja voin hyvin myös henkisesti. Treenaan salillla pari kertaa viikossa. Lisäksi lenkkeilen vähintään kahdesti viikossa. En kuuntele juostessani musiikkia, koska haluan olla yksin ajatusteni kanssa. Jos jokin työasia mietityttää minua, ongelma ratkeaa lenkillä usein kuin itsestään.

Toisinaan lenkkeilemme yhdessä myös koko perheen voimin. Se sujuu hyvin, kun Elmeri ajaa vieressä pyörällä ja Nooa istuu rattaissa. Vietämme suurimman osan vapaa-ajastamme yhdessä perheenä. Olemme aika mutkattomia ja otamme lapset mukaan kaikkialle, minne menemme. Viikonloppuisin suuntaamme usein salille. Lapset menevät lapsiparkkiin, ja me saamme viettää Tuomaksen kanssa hetken kahdestaan.”

Arki: ”200 metrin matkoja taksilla”

”Sekä minun että mieheni vanhemmat asuvat kaukana, joten meillä ei ole pääkaupunkiseudulla tukiverkkoja. Äitini jäi juuri virkavapaalle terveydenhoitajan työstään ja on apuna sen minkä pystyy, mutta välimatka Pohjanmaalle on pitkä. Arkea helpottaaksemme olemme ulkoistaneet kotitöitä. Meillä käy siivooja, ja olemme löytäneet luultavasti maailman parhaan lastenhoitajan. Hän hakee lapset pari kertaa viikossa päiväkodista ja hoitaa heitä muutenkin aina tarpeen vaatiessa. Lapset ovat kiintyneet häneen, ja olemme jopa pohtineet, voisiko hän muuttaa alakerran vierashuoneeseemme.

Olemme Tuomaksen kanssa molemmat luonteeltamme aika spontaaneja emmekä suunnittele arkea pitkälle eteenpäin. Ehkä pitäisi. Saatamme nimittäin käydä saman päivän aikana kolme kertaa lähikaupassa, kun emme ole käyneet läpi päivän ruokalistaa. Joskus käy niinkin, että parinsadan metrin kotimatka päiväkodilta on pakko taittaa taksilla, koska en muuten saa ruokaostoksia, lapsia ja heidän kantamuksiaan kotiin.

Meillä on vain yksi auto, ja mieheni kulkee sillä päivittäin töihin. Itse kuljen Espoosta toimistolle Helsingin keskustaan aina julkisilla. Suon itselleni nämä satunnaiset taksiajelut, koska se on huomattavasti ekologisempaa kuin kahdella autolla ajaminen.”

Palautuminen: ”Väsyneenä ei voi olla luova”

”Muutama vuosi sitten jäin iltaisin aina kukkumaan. Yöunet jäivät jatkuvasti liian lyhyiksi, ja olin usein väsynyt. Nyt olen hyväksynyt sen, että minulla on suuri unen tarve ja nukun joka yö yhdeksän tuntia. Onneksi minulla on hyvät unenlahjat. Nukahdan nopeasti ja nukun heräilemättä siihen saakka, kunnes kello soi seitsemältä. Riittävä lepo on välttämätöntä fyysiselle jaksamiselleni, mutta myös luovuudelle.

Teemme perheen kanssa vuosittain myös kaksi lomamatkaa. Hakolan alkuaikoina olin lomillakin jatkuvasti online. Koska juuri silloin oli Hakolan momentum, tunsin, että minun oli reagoitava kaikkeen välittömästi, jotta mikään tilaisuus ei mene ohi.

Nyt olen tajunnut, ettei minun tarvitse vastata jokaiseen sähköpostiin ja hoitaa jokaista asiaa välittömästi. Perheen lomamatkoilla päästän irti työvelvoitteistani enkä vastaa työpuheluihin.”

Annaleena pyrkii rajoittamaan työntekoa lasten tekoa.
Annaleena pyrkii rajoittamaan työntekoa lasten tekoa.

Äitiys: ”Onneksi äitikin kelpaa taas”

”Viimeiset neljä vuotta vauhtini on ollut kova. Lanseerasimme uuden Hakolan vuonna 2015, ja sen jälkeen olen saanut kaksi lasta. Kun Elmeri oli ihan pieni, en ehtinyt pysähtyä nauttimaan ainutlaatuisesta vauva-ajasta. Jälkikäteen valintani on vähän kaduttanut. Kun kuopuksemme Nooa kaksi vuotta sitten syntyi, ymmärsin menettäväni lasteni lapsuuden, ellen nyt vähennä työntekoa. Olen onnellinen, että havahduin asiaan ajoissa.

Lasten kanssa oleminen vaatii heittäytymistä ja läsnäoloa. Mieheni Tuomas työskentelee media-alalla johtotehtävissä, mutta hän on onnistunut alusta alkaen asettamaan lapset etusijalle. Kiireisestä työstään huolimatta Tuomas on pystynyt alusta asti olemaan lapsille enemmän läsnä, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että lapset halusivat aina hänet nukuttamaan. Nyt olen ikionnellinen, kun minäkin taas kelpaan heille.

Paine Hakolan kansainvälistymiselle kasvaa, mutta uusien markkinoiden valloittaminen saa odottaa. Se vaatisi jälleen sataprosenttista läsnäoloani, enkä ole siihen vielä valmis, kun lapsemme ovat niin pieniä.”

Annaleena suosii pukeutumisessaan kotimaisia brändejä kuten Samujia ja Marimekkoa. ”En voisi edustaa yritystämme lapsityövoimalla tuotetussa vaatteessa.”
Annaleena suosii pukeutumisessaan kotimaisia brändejä kuten Samujia ja Marimekkoa. ”En voisi edustaa yritystämme lapsityövoimalla tuotetussa vaatteessa.”

Annaleenan vuorokausi

Työt: 8 H

”Jos voisin, tekisin töitä vielä enemmän. Minulla on kuitenkin lapsia, jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa.”

Perhe ja ystävät: 8 H

”Ystäviä ehdin nähdä valitettavan harvoin.”

Uni: 8–9 H

”Väsyneenä ei pysty keksimään mitään uutta.”

Kumpi mieluummin? 

  1. Olisitko mieluummin pidetty vai arvostettu? ”Haluaisin olla kumpaakin.”
  2. Syötkö mieluummin yksin vai yhdessä? ”Lapsuudenkodissani syötiin joka päivä yhdessä, ja siihen pyrin myös oman perheeni kanssa.”
  3. Lounas työpisteellä vai ravintolassa?  ”Kiva breikki päivään.”.
  4. Kirja vai Netflix?”Olen aina ollut kova lukemaan, mutta nyt ruuhkavuosina se on valitettavasti jäänyt vähemmälle.”

 

Annaleena Hämäläinen

34-vuotias Hakola Oy:n luova johtaja. Asuu 60-luvun rivitalossa Espoossa.

Perheeseen kuuluvat mies ja kaksi päivä-koti-ikäistä lasta.

Harrastaa luonnossa liikkumista, juoksua ja salilla käyntiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla