Anna-Maija Miettisen Majatalo 22 on toiminut aiemmin muun muassa seurakuntatalona, kouluna, päiväkotina ja A-klinikkana. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Anna-Maija Miettisen Majatalo 22 on toiminut aiemmin muun muassa seurakuntatalona, kouluna, päiväkotina ja A-klinikkana. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Kun Anna-Maija Miettinen erosi puolisostaan, jäi perheyrityksestä jäljelle vain rauniot. Jotain oli keksittävä. Nyt hän pyörittää kotonaan yhdeksän huoneen majataloa.

Kun Anna-Maija Miettinen herää 500-neliöisen kivitalonsa yläkerrasta, vain valkoinen laakaovi erottaa hänet työpaikalta. Usein Anna-Maija lukee aamun ensimmäiset työsähköpostit vielä sängyssä yöpuvussa. Jos joku sattuu kaipaamaan häntä ennen aamukymmentä, hän saattaa kömpiä alakertaan vielä aamutakissa ja tukka pystyssä.

– Onhan tämä kuin suurperhettä pyörittäisi, Anna-Maija kuvailee.

Anna-Maija omistaa Turun Itäharjulla sijaitsevan Majatalo 22:n. 54-vuotias entinen kieltenopettaja hoitaa yhdeksän huoneen majatalossa yksin kaiken paloturvallisuudesta puutarhanhoitoon ja kirjanpidosta asiakkaiden vastaanottoon. Ulkopuolinen siivooja käy auttamassa pari kertaa viikossa, kesällä apulaisia on enemmän. Hän on kuitenkin majatalon ainoa vakituinen työntekijä – ja aina saatavilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Sitä ei ehkä kaikkien psyyke kestäisi. Jos haluaa olla paljon yksin, ei kannata perustaa majataloa, Anna-Maija aprikoi, mutta osoittaa sitten asuntonsa ovea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Vaikka onhan minulla ovikello tässä välissä. Ihan riittävästi minulla on yksityisyyttä.

Kriisistä yrittäjäksi

12 vuotta sitten Anna-Maija oli keskellä kriisiä. Avioliitto lasten tanskalaisen isän kanssa oli päättymässä ja toimeentulo romahtamassa.

Perhe asui 1990-luvulla Grönlannissa, jossa Anna-Maija työskenteli opettajana lukiossa, mies professorina yliopistossa. Grönlannissa oli virinnyt haave omasta yrityksestä.

2000-luvun alussa haaveesta tuli totta, kun perhe muutti Suomeen ja osti vanhan koulun pihapiireineen Marttilasta. Siellä keskellä Varsinais-Suomen vehreitä maaseutumaisemia pariskunta pyöritti matkailu- ja kokouspalveluja tarjoavaa kievaria.

Sitten tuli ero. Omaisuus meni jakoon, ja yritystoiminnasta jäi vain rippeet. Liikevaihto tippui 15 prosenttiin siitä, mitä se oli ollut. Anna-Maija laski, että selvitäkseen talousahdingosta hänen pitäisi myydä kiinteistö, mutta silloin loputkin yritystoiminnasta lähtisi alta.

– Yrittäjäksi ryhtyminen on suhteellisen helppoa, mutta jos firma ei menestykään, on tyhjän päällä. Oli ihan sattuman kauppaa, että sain elämäni järjestymään, Anna-Maija kuvailee.

Hän sai Turusta opettajan sijaisuuden, ja jatkoi yrittäjänä sivutoimisesti Marttilassa. Lisätienestien toivossa hän hankki Turun keskustasta kerrostaloasunnon, jota alkoi vuokrata turisteille.

Sitten Anna-Maija bongasi paikallisesta sanomalehdessä kuvan 1930-luvulla rakennetusta okrankeltaisesta kivitalosta. Turun kaupunki etsi tarjouskilpailulla yrittäjää, joka olisi valmis ostamaan ja kunnostamaan vuosikausia tyhjillään olleen, Museoviraston suojeleman rakennuksen. Talo tuntui Anna-Maijasta heti omalta.

Arkkitehti Erik Bryggmanin seurakuntataloksi suunnittelema rakennus on toiminut muun muassa kouluna, päiväkotina ja A-klinikkana. Anna-Maija halusi siihen oman kodin – ja majatalon. Mielessään hän näki, kuinka sisustaisi korkeakattoiset huoneet.

– Täällä oli ollut talonvaltaajia. Ajattelin, että voi ei, mitä nuo tekevät minun talolleni, vaikka se ei vielä edes ollut minun.

Keskusta-asunnon vuokraaminen oli antanut varmuutta, että edulliselle majoitukselle oli kaupungissa aina kysyntää. Anna-Maija marssi pankkiin ja otti niin suuren lainan kuin irti sai. Joulukuussa 2011 talo myytiin hänelle 265000 eurolla.

– Kun minulla on vahva intuitio jostakin, aika usein se myös toteutuu. Muut eivät yleensä usko sitä. He pyytävät talouslaskelmia, Anna-Maija nauraa.

Anna-Maija tekee kaikkea itse lakanoiden vaihdosta siivoaamiseen. Kesäisin hänellä on apulaisia. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Anna-Maija tekee kaikkea itse lakanoiden vaihdosta siivoaamiseen. Kesäisin hänellä on apulaisia. Kuva: Vesa-Matti Väärä

600 litraa valkoista maalia

Vanhan talon kunnostamiseen on uponnut satojatuhansia euroja. Pelkästään valkoista maalia on kulunut Anna-Maijan laskelmien mukaan 600 litraa. Suurin yksittäinen investointi oli maalämmön asentaminen.

Sisustamista rakastava Anna-Maija on hankkinut huonekaluja pääasiassa käytettyinä nettikirppiksiltä. Jokainen majatalon huoneista on sisustettu omalla värillään. Usein tyyli ja värimaailma ovat saaneet alkunsa yksittäisestä tavarasta. On syntynyt romanttinen valkoinen huone, seesteinen vihreä ja sähäkkä oranssimusta.

– Moni on tullut sanomaan minulle, että voi kun heilläkin olisi tällainen paikka. Majatalon pitäminen nähdään yltiöromanttisena, Anna-Maija luonnehtii.

Sellaista se ei kuitenkaan ole. Vaikka Anna-Maija on kätevä käsistään, vanha talo on loputon rahareikä. Nytkin osa ikkunoista odottaa uusimista. Rakennuksen kiinteät kulut ovat lainanlyhennyksineen 5 000 euroa kuukaudessa. Alkuvuosina Anna-Maija teki miltei ympärivuorokautisesti töitä saadakseen majatalon menestymään ja asiakkaat viihtymään. Opettajanvirasta hän uskalsi luopua vasta kolme vuotta sitten.

Mielenrauhaa on tuonut tieto siitä, että kiinteistö on arvokas. Tiukan paikan tullen Anna-Maija pääsisi omilleen myymällä sen.

– En usko, että sellainen ihminen lähtee pienyrittäjäksi, jolle raha on tärkein asia elämässä. Saan tästä suurin piirtein samanlaisen elannon kuin saisin opettajana, Anna-Maija vertaa.

Hulppea asunto on kuitenkin huikea työsuhde-etu. Opettajana hän ei pystyisi ostamaan keskeltä kaupunkia sadan neliön huoneistoa puistonäkymillä.

Mieluummin humanisti kuin bisnesnainen

Luonteeltaan Anna-Maija sanoo olevansa enemmän humanisti kuin bisnesnainen. Bisnesnainen olisi jo laajentanut hotellia alatontille, jossa on vielä rakennusoikeutta jäljellä.

– En pysty motivoimaan itseäni kymmenen vuoden rankkaan työputkeen vain omaisuuden kasvattaminen mielessä. Olen aina tykännyt työnteosta, mutta kun on jo 54 vuotta mittarissa, monet muut asiat alkavat olla tärkeämpiä.

Anna-Maija nauttii siitä, että saa rytmittää työpäivänsä itse ja pitää tauon silloin, kun haluaa. Työpäivien pituutta on vaikea arvioida.

– Jos laitan puutarhaa tai juttelen eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten kanssa, lasketaanko se työnteoksi?

Talvi ja kesä ovat erilaisia. Kiihkeimpänä turistisesonkina päivästä saattaa mennä 6–7 tuntia pelkästään siivoamiseen.

– Joku kysyi minulta pienyrittäjien kokoontumisessa, että minkä alan yrittäjä olen. Vastasin ensin, että siivooja, Anna-Maija hymähtää.

Majatalon asiakasarviopisteet ovat yleensä korkeat, mutta jos Anna-Maija on pois, ne tippuvat helposti parilla yksiköllä. Siksi hän mieluummin sulkee hotellin pariksi päiväksi kuin hankkii sijaisen.

”Tiedän itsekin, miltä tuntuu, kun kaikki arvokas viedään käsistä.”

Pienessä majatalossa yrittäjän persoona vaikuttaa olennaisesti tunnelmaan. Anna-Maijalle on tärkeää, että asiakkaat kohtaavat pelkän asiakaspalvelijan sijasta inhimillisen ihmisen. Turistien lisäksi majatalossa majoittuu usein komennusmiehiä ja viereisen sairaalan potilaiden omaisia. Kun sairaalasta tulee keskellä yötä huolesta sairas ihminen, Anna-Maija saattaa istua juttelemaan hänen kanssaan.

– Yritän saada hänet selviämään yön yli. Osaan asettua monenlaisten ihmisten asemaan.

Oman elämän vastoinkäymiset ovat kasvattaneet empatiakykyä. 15 vuotta sitten yksi Anna-Maijan kolmesta lapsesta menehtyi autokolarissa.

– Tiedän itsekin, miltä tuntuu, kun kaikki arvokas viedään käsistä.

Jokainen huone on sisustettu eri tavalla ja joka huoneessa on oma tunnelmansa. Usein sisustus on saanut alkunsa jostakin Anna-Maijan kirpparilöydöstä. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Jokainen huone on sisustettu eri tavalla ja joka huoneessa on oma tunnelmansa. Usein sisustus on saanut alkunsa jostakin Anna-Maijan kirpparilöydöstä. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Epäonnesta onneen

Kun työ ja vapaa-aika ovat kietoutuneet toisiinsa, Anna-Maija on kehittänyt itselleen harrastuksia, jotka eivät vaadi poistumista majatalosta. Anna-Maijan kodin lattiaa peittää itse tehty hätkähdyttävä mosaiikkiteos: 35 neliömetrin kokoisen työn tekemiseen vierähti kaksi vuotta.

Eräs Anna-Maijan ystävä on tulkinnut kehämäiseen kuvioon päättyvän teoksen esittävän elämänpyörää. Kehästä lähtee ulos erilaisia teitä, kuin elämänpolkuja. Välillä vastassa on seinä, välillä jotakin ihanaa. Vähän sellaista on ollut Anna-Maijan elämäkin.

Moni on ihmetellyt Anna-Maijan rohkeita elämänvalintoja. Itse hän ei pidä niitä erikoisina.

– Olen elämälle niin ahne ja utelias, että kuolen, jos en saa tehdä erilaisia asioita. Koska en voi tietää, tuleeko tämän elämän jälkeen mitään kummempaa, kaikki mahdollisuudet on käytettävä jo nyt.

Turvallisen opettajanviran vaihtamista majataloon hän ei ole katunut päivääkään.

– Itsemääräämisoikeus tuntuu hirveän hyvältä. Jos joku toinen käskisi lähtemään töihin keskellä yötä, se voisi harmittaa, mutta kun on itse valinnut, se on eri juttu.

Tammikuussa Anna-Maija sai yrittäjälle huonoja uutisia. Lääkäri sanoi, että Anna-Maijan pitkään vaivannut lonkka pitäisi leikata. Se tarkoitti pitkää sairauslomaa.

Anna-Maija istui alas ja rupesi rakentamaan palapelejä. Asian pureskelemiseen meni kuukausi, ja yksi käytävistä täyttyi palapelimaisemista. Sitten ei auttanut muuta kuin sopia leikkausaika.

Pari päivää myöhemmin hän sai sähköpostia, jossa haluttiin varata hotellin kaikki huoneet koko sairausloman ajalle.

Paljon paremmin ei olisi enää voinut käydä: pitkäaikaisten majoittujien ansiosta huoneita ei tarvitse siivota joka päivä, eikä Anna-Maijan tarvitse huolehtia sisäänkirjautumisista.

– Monet asiat ovat menneet elämässäni onnekkaasti, vaikka epäonneakin on ollut ehkä keskimääräistä enemmän. Savolaisen äitini elämänfilosofia on, että ollaan vaan iloisia. Olen yrittänyt pitää saman itsekin mielessä.

Neti varauspalvelu, yrittäjän ystävä ja vihollinen

Anna-Maija Miettisellä on viha-rakkaussuhde netin majoitusta välittäviin palveluihin. Hän käyttää niistä Booking.comia. Noin puolet Majatalo 22:n huonevarauksista tehdään sen kautta. Palvelu tuo näkyvyyttä ja uusia asiakkaita, mutta haukkaa hotellihuoneen hinnasta tuntuvan prosentin.

– Jos kaikki varaukset tehtäisiin suoraan, sillä rahalla voisin tehdä paljon parannuksia majatalossa, Anna-Maija suhteuttaa.

Ilman netin varauspalveluja ei kuitenkaan pärjää kilpailussa. Niiden kautta esimerkiksi ulkomaalaiset turistit löytävät majatalon. Välityspalvelut houkuttelevat asiakkaita lupaamalla parhaat hinnat, vaikka todellisuudessa huoneen saattaa saada halvemmalla varaamalla sen suoraan hotellista.

– Vaarana on, että vanhatkin asiakkaat alkavat varata huoneensa välitysketjun kautta. Siitä hyötyvät enemmän ulkomaalaiset osakkeenomistajat kuin paikalliset yrittäjät, Anna-Maija sanoo.

leski-isoäiti

Minulla on molellissa polvissa tekonivelet, ja nyt on lonkkiinkin alkanut samat vaivat. Moni on sanonut, että lonkkatekonivel-leikkaukset on helpompia kuin polven. Olen jo 72 v. leski, joten uudet leikkaukset saavat jäädä tämän elämäni osalta toteutumatta. Usko auttaa selviytymään päivistä eteenpäin, kun Burana pitkään käytettynä on jonkun tutkimuksen mukaan vaarallisempi aiheuttamaan akuutin haimatulehduksen kuin alkoholi. Akuutti haimatulehdus näinkin iäkkäällä merkitsee varmaa kuolemaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla