Kuvat
Johanna Amnelinin kotialbumi, Sanoma-arkisto
Kun vanhemmat toivat Johannalle kassikaupalla ruokaa, hän pystyi käyttämään säästyneet rahat yritystoiminnan aloittamiseen.
Kun vanhemmat toivat Johannalle kassikaupalla ruokaa, hän pystyi käyttämään säästyneet rahat yritystoiminnan aloittamiseen.

Johanna Amnelinin vanhemmat ostivat tyttärensä perheelle kassikaupalla ruokaa vaikeiden vuosien aikana. Nyt Johannan verkkokauppabisnes on kovassa kasvussa, ja hän haluaa vuorostaan auttaa vanhempiaan.

Näitä numeroita kelpaa katsella.

Johanna Amnelin, 43, selaa tietokoneensa ruudulta vajaat kaksi vuotta sitten perustetun osakeyhtiönsä myyntilukuja. Niiden perusteella luonnonkosmetiikkaa ja käsin tehtyjä hygieniatuotteita valmistavan yrityksen myynti ylsi viime vuonna liki 900 000 euroon. Lopullisesta liikevaihdosta ja -voitosta ei vielä ole täsmällisen tarkkaa numeroa, sillä tilinpäätöstä ei ole vielä tehty. 

Johannan Me Naisille lähettämien tietojen perusteella on kuitenkin selvää, että kasvu on ollut suurta ja nopeaa. Se on yllättänyt Johannan itsensäkin. Kun Me Naiset kertoi Johannasta ensimmäistä kertaa keväällä 2018, bisnes oli vasta aluillaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tämä on ollut oikeastaan aika hurjaa menoa. Ensimmäisen vuoden arvonlisäveroton liikevaihto oli yli 400 000, ja nyt olemme tuplanneet sen, Johanna iloitsee.

– Edelleen tuntuu epäuskoiselta.

Salossa, Särkisalon idyllisessä saaristossa, asuvan Johannan oma, menestyvä yritys onkin oikeastaan pienimuotoinen ihme. Vielä parikymppisenä Johannan elämä oli hyvin erilaista. Hän oli koukussa huumeisiin ja liikkui hämärissä piireissä, istui hetken vankilassakin. 

Nykyisestä taloudellisesta turvasta, saarella sijaitsevasta kotitalosta ja uudesta autosta on Johannan mukaan kiittäminen hänen vanhempiaan.

Ilman heidän ostamiaan ruokakasseja ja vuosikausia kestänyttä taloudellista tukeaan Johanna ei olisi nyt tässä.

Apua vastoinkäymisissä

Teini-ikäisenä Johannan ja vanhempien välit olivat kaikkea muuta kuin hyvät.

– Karkailin paljon kotoa ja jouduin vääriin porukoihin, Johanna kertoo nuoruusvuosistaan.

Nuorena aikuisena Johanna asui milloin missäkin ja hankki työkokemusta lähinnä lain harmaalta puolelta. Hän muistelee olleensa 23-vuotias päätyessään vieroittautumaan ensimmäistä kertaa. Äiti tuli apuun, kun Johanna kertoi haluavansa huumeista eroon. Hän järjesti tyttärelleen yksityislääkärin, ja Johanna sai lääkkeet vieroittautumisen tueksi.

Vaikeudet eivät kuitenkaan loppuneet vieroitukseen. Huumekierteen jälkeen tulivat vakava masennus ja väkivaltainen parisuhde.

– Oli vaikeaa pysytellä täysin kuivilla, kun miesystävä käytti päihteitä.

”Vaikka laskut olisivat jääneet maksamatta ja vaatteet ostamatta, ei ole tarvinnut miettiä, kuolevatko lapset nälkään.”

Pelkillä sosiaalituilla eläessä myös rahasta oli tiukkaa, joten Johanna kääntyi vanhempiensa puoleen. Alkuun vanhemmat antoivat tyttärelleen rahaa ruokaan, mutta melko pian käytäntö muuttui.

– Äiti varmaan ajatteli, että on parempi tuoda ruokakassit suoraan kaupasta kuin antaa rahaa. Huumeiden käyttöni oli hänellä kuitenkin tiedossa. Se oli häneltä fiksu päätös, Johanna sanoo nyt.

Johannan äiti ajoi vähintään kahdesti viikossa tuomaan Johannalle ruokaostoksia 60 kilometrin matkan päästä. Rekkakuskina työskennellyt isä auttoi kustannuspuolen kanssa.

– Tuntui tietenkin hyvältä saada apua, kun ei tarvinnut murehtia, mistä saa ruokaa. Silloin, kun joutuu elämään pienillä tuilla, rahaa ei todellakaan jää mihinkään ylimääräiseen. Vaikka laskut olisivat jääneet maksamatta ja vaatteet ostamatta, ei ole tarvinnut miettiä, kuolevatko lapset nälkään.

Omaa bisnestä

Ratkaiseva käänne oli, kun Johanna kolmekymppisenä pääsi vihdoin irti väkivaltaisesta suhteestaan. Sosiaalityöntekijä oli ladannut tiukat ehdot: joko teet rikosilmoituksen ja eroat miehestä tai lapsesi otetaan huostaan.

Johanna noudatti ohjeita ja muutti kahden lapsensa kanssa omaan asuntoon. Sen jälkeen päihteet eivät ole kuuluneet elämään.

Eron aikana ja sen jälkeen vanhempien avusta tuli entistä tärkeämpää. Johannan masennus jatkui nimittäin vielä suhteen päättymisen jälkeen, ja mukaan tuli myös sosiaalisten tilanteiden pelko.

– Siinä kohtaa huomasin, etten pystynyt yksin käymään kaupassa enkä hoitamaan lasteni kouluun tai päiväkotiin liittyviä asioita. Äiti alkoi tulla mukaani aina, kun tarvitsi käydä jossain.

Vuonna 2010 Johanna muutti maaseudulle Saloon. Luonnossa liikkuminen tuntui helpottavan pahinta ahdistusta, ja väistyvän alakulo antoi tilaa idealle omasta yrityksestä. Johanna suunnitteli valmistavansa ottamistaan valokuvista seinäkelloja ja saunamittareita ja myyvänsä niitä netin kautta.

Johanna perusti oman toiminimen ja verkkokaupan vuonna 2013. Siellä hän myi omia kellojaan ja mittareitaan, mutta otti myyntiin myös muiden paikallisten käsityöläisten tuotteita, jotta saisi verkkokauppaansa laajemman tarjonnan.

Toisin kuin monet aloittavat yritykset, Johanna ei ottanut toiminnan käynnistämiseen lainkaan lainaa. Se oli mahdollista, koska hän pystyi käyttämään tavallisesti ruokaan kuluvan rahan yritystoiminnan aloittamiseen.

Vanhemmat nimittäin tukivat Johannaa edelleen taloudellisesti.

– Jos olisin joutunut käyttämään saamani tuet ruokaan, en olisi voinut perustaa toiminimeä ja ostaa esimerkiksi raaka-aineita myymiini kelloihin. Koska äiti toi ruokaa, pystyin säästämään ja ostamaan alumiinilevyä, jolle tein tuotteet. 

Pitkään verkkokauppa oli ”todella tappiollinen”, kunnes vuonna 2017 tapahtui käänne. Johanna otti myyntiin kotimaista käsintehtyä luonnonkosmetiikkaa ja huomasi pian, että se teki kauppansa muita tuotteita paremmin. Yritys alkoi tuottaa tulosta.

”Koska äiti toi ruokaa, pystyin säästämään ja ostamaan alumiinilevyä, jolle tein tuotteet.”

Samoihin aikoihin Johanna alkoi kehittää ja valmistaa uudenlaisia omia tuotteita: ekologista pyykkietikkaa ja luonnonkosmetiikkaa.

Joulukuuhun 2017 mennessä verkkokaupan myynti oli kasvanut niin isoksi, ettei aikaa ja energiaa riittänyt molempiin projekteihin – tuotteiden valmistukseen ja verkkokaupan pyörittämiseen. Niinpä Johanna päätti myydä alkuperäisen verkkokauppansa toiselle yrittäjälle ja keskittää kaiken energiansa omiin kosmetiikkatuotteisiinsa.

Muutaman kuukauden päästä uusi, Saaren Taika -tuotteita myyvä osakeyhtiömuotoinen yritys oli virallisesti pystyssä. Sen toiminta on perustunut luonnonkosmetiikan valmistamiselle ja myymiselle – ja toiminta on ollut Johannan mukaan alusta asti kannattavaa.

Takaisinmaksun aika

Viimeisen viiden vuoden ajan Johanna ei ole enää tarvinnut ruoka-apua vanhemmiltaan. Ruokakassien kantaminen jäi vähitellen sitä mukaa, kun Johanna alkoi saada elämäänsä mallilleen.

66-vuotias äiti ja 69-vuotias isä ovat silti edelleen Johannan tukena. Aikanaan huoltoasemaa pyörittäneet vanhemmat ovat jakaneet neuvoja yrittäjyydestä, ja isä on auttanut kodin remointoinnissa sekä yrityksen tuotanto- ja toimitilojen remontoinnissa: asentanut laminaattia, vaihtanut tiskipöydän, valanut betonia.

Nyt kun yritys kasvaa eikä Johannalla enää ole rahahuolia, hän haluaa vuorostaan olla avuksi vanhemmilleen. Yksi tapa hyvittää lukemattomat ruokakassilliset noin viidentoista vuoden ajalta on ollut tarjota jo eläköityneelle äidille töitä.

Äiti on ollut Johannan firmassa töissä sen perustamisesta asti ja on Johannan mukaan sen ansiosta ”erittäin hyvätuloinen eläkeläinen”.

– Kyllä hänen tuntipalkkansa on enemmän kuin työehtosopimus määrää.

”Jos olisin joutunut käyttämään saamani tuet ruokaan, en olisi voinut perustaa toiminimeä ja ostaa esimerkiksi raaka-aineita kelloihin.”
”Jos olisin joutunut käyttämään saamani tuet ruokaan, en olisi voinut perustaa toiminimeä ja ostaa esimerkiksi raaka-aineita kelloihin.”

Omalla urallaan äiti ehti huoltoasemayrittäjyyden lisäksi tehdä esimerkiksi palkanlaskentaa ja toimia koulusihteerinä. Nyt hän valmistaa pyykkietikkaa Johannan yrityksessä tavallisesti yhtenä päivänä viikossa.

Lisäksi Johanna on löytänyt rinnalleen ”järkevän ja kunnollisen” puolison, joka on Johannan yrityksessä täyspäiväisesti töissä.

Äiti ja miesystävä vastaavatkin valmistuspuolesta täysin. Vaikka Johanna on kehittänyt tuotteet, hän keskittyy itse nykyisin hoitamaan yrityksensä sähköpostiliikennettä ja markkinointia. Työtunteja Johannalle kertyy muutama viikossa.

– En jaksa niin pitkiä työpäiviä masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi. Esimerkiksi tapaamisissa käyminen on minulle niin kuluttavaa, että saatan niiden jälkeen joutua ottamaan parikin päivää levon kannalta.

Johanna kertoo, että vähäisimpien työtuntien vuoksi myös hänen palkkansa on yrityksen pienin.

Bauhaus-lahjakortteja

Parhaillaan Johanna odottaa, että tilinpäätös maalis-huhtikuussa tehdään ja lopulliset luvut selviävät. Vaikka kannattavuutta ei ole viime kuukausina seurattu lyhyemmällä aikavälillä, Johannan mukaan vaikuttaisi siltä, että myös se olisi menossa jonkin verran entistä parempaan suuntaan. Edellisvuonna liikevoitto oli 6 prosentin luokkaa. Johanna arvioi näppituntumalta, että se olisi kuta kuinkin samaa luokkaa, ehkä hieman parempikin.

Johannan arvio kannattuvuudesta perustuu siihen, että hänen yrityksensä on voinut jatkuvasti tehdä investointeja, parhaillaan yritys on ostamassa 900 neliömetrin liiketilan.

Kaikki investoinnit on rahoitettu yrityksen omista tuotoista.

– Emme ole koskaan saaneet starttirahaa, lainaa tai mitään ulkopuolista rahoitusta.

Viime kesästä joulukuuhun saakka tilauksia oli niin paljon, että Johannan äitikin joutui loppuvuoden venymään kolmeen tai neljään työpäivään viikossa. Myös myytävät saippuat ja voiteet valmistava mies teki todella pitkää päivää.

– Ajattele, kuinka monta saippuaa joutuu 900 000 eurolla myymään, ja hän on ne kaikki tehnyt, Johanna kuvailee firmansa syksyistä vauhtia.

Lisätienestien lisäksi Johanna haluaa jakaa omastaan vanhemmilleen lahjojen ja yllätysten muodossa. Äiti on saanut esimerkiksi yhteisen kylpyläpäivän Johannan tyttären kanssa sekä lahjakortteja Bauhausiin ja Motonetiin.

– Esimerkiksi jouluna tai merkkipäivänä saatan ostaa enemmän ja isommalti lahjoja kuin aikaisemmin, Johanna sanoo.

– Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, ja lahjat ovat varmasti tulleet aina ihan tarpeeseen.

Rahasta ei perheen kesken ole sen kummemmin puhuttu tai avusta ääneen kiitelty puolin tai toisin. Johannan mukaan se ei ole ollut tarpeenkaan.

Hän uskoo, että vanhemmat tietävät, että hänkin on saamastaan avusta kiitollinen.

Vierailija

Anteeksi mitä?! 900 000 myynti ja ostaa kiitokseksi lahjakortin Motonettiin ja kylpyläpäivän? Eiköhän noilla luvuilla olisi irronnut vähän parempikin kiitos vanhemmilleen. Huh huh... kertoo aika paljon tästä daamista. 

Aivoja, valoja,

Myyntihän ei ole sama kuin mitä käteen jää. Ja hänhän kertoo yrityksen investoivan kokoajan. Toisekseen kuka nyt lehtien palstoille huutelee kuinka paljon virtaa verottajan ohi. 😁

Sisältö jatkuu mainoksen alla