Pieni talo, ydinperhe, auringolta suojaavat hatut – mitään ei puutu!
Pieni talo, ydinperhe, auringolta suojaavat hatut – mitään ei puutu!

Telkkarissa uudisraivaajien elämä oli herttaista, mutta toisin oli oikeasti.

Myönnä pois: istut kotikonttorissasi muka työn touhussa, mutta oikeasti katsot päivät pitkät Pieni talo preerialla-sarjaa Areenasta. Sekin sarja oli muistikuvissa kökkö ja kamalan siirappinen, mutta hyvin se tänä keväänä kelpaa. Siirappisuus on tosiasia, mutta jos vaihtoehto on ahdistus, siirappi voittaa.

Sarjan päähenkilö on Laura Ingalls, uudisraivaajaperheen tytär, joka eli oikeasti 1867–1957 ja kirjoitti suositun muistelmakirjasarjan. TV-sarja perustuu kirjoihin löyhästi, ja sen preeriaelämä on ihanan lämminhenkistä. Sarja ei kuitenkaan ole aivan suoraa lähetystä 1800-luvun preerian todellisuudesta. Moni asia kaipaa tarkennusta, ja sitä tarjoavat alkuperäiset kirjat sekä Caroline Fraserin kiehtova Ingalls -elämäkerta Prairie Fires.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Nuori Laura Ingalls näytti tältä. Kuva: MV Photos
Nuori Laura Ingalls näytti tältä. Kuva: MV Photos

1. Oikea Laura Ingalls ei totellut kiltisti essussaan

Nuoriso oli tässä välissä ehtinyt unohtaa koko preerian ja Laura Ingallsin, mutta osa muistaa vielä Maija Vilkkumaan! Hän lauloi kappaleessaan Ingalsin Laura, että ”Ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingalsin Lauran / Essussaan kiltisti tottelemaan”. Oikeasti Laura Ingalls ei ollut tottelevainen, kiltti tytär vaan poikkeuksellisen rohkea, sinnikäs ja omaehtoinen henkilö. TV-sarjassakin se lussumpi oli Lauran isosisko Mary.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Kirjasarja kannattaa lukea

Vaikka sarjan nimi on Pieni talo preerialla, Laura Ingalls Wilderin autofiktiivisen kirjasarjan lukeneet tietävät, että taloja ei ollut vain yksi vaan monta. Ensin oli talo suuressa metsässä, sitten maakuopassa, sitten oli jo lasi-ikkunatkin, ja sitten taas muutettiin. Kirjat ovat edelleen täyttä rautaa: Ingallsin Lauralta eivät mehevät yksityiskohdat jää kuvailematta, ja uudisraivaajien elämä herää uljaasti eloon lapsen näkökulmasta. Ehkä parhaita osia ovat Pitkä talvi preerialla ja Pieni kaupunki preerialla.

Kirjat ovat edelleen täyttä rautaa.

Nykylukija huomaa kyllä myös, että Lauran näkökulma on vain yksi mahdollinen tulkinta lännen valtauksen ajoista. Esimerkiksi Amerikan alkuperäisasukkaiden näkökulma olisi hyvin toisenlainen. Kirjojen rasismi ei ole mitenkään peiteltyä. 

3. Kuka ne kirjat kirjoitti?

Pitkään on spekuloitu, kirjoittiko Laura kirjansa oikeasti vai toimiko hänen tyttärensä Rose haamukirjoittajana. Rose oli tunnettu toimittaja-kirjailija, Laura taas oli aiemmin kirjoittanut vain kolumneja maaseudun sanomalehtiin. Kunnia kuuluu kuitenkin ennen kaikkea Lauralle itselleen. Hän lähetti käsikirjoitukset tyttärelleen, joka editoi niitä yhdessä äitinsä kanssa vetävämmiksi.

Laura Ingalls Wilder on todennut, että kaikki hänen kirjoissaan on totta, mutta ne eivät ole koko totuus. Niin se menikin. Lauran kirjat ovat nostalginen ja romantisoitu tulkinta uudisraivaajaelämästä. Amerikkalaiset tarvitsivat sellaisen tarinan, jossa on kovia koettelemuksia, pieniä ilon hetkiä, raskasta työtä ja palkinnoksi menestystä. Kirjailija suojeli ehkä itseäänkin jättämällä kertomatta sen, että palkinto jäi tosielämässä saamatta. Charles Ingalls ei onnistunut nostamaan perhettään köyhyydestä.

4. Laura ei kertonut isästään ihan kaikkea

1970-luvulla alkanut tv-sarja oli näyttelijä Michael Landonin luomus, ja hänen esittämänsä Lauran isä Charles Ingalls oli lämmin, karhumaisen ihana heppu pilke silmäkulmassa. Sellaisena Laurakin halusi hänet kirjoissaan esittää. Oikeasti Charles oli kova sotkemaan finanssiasioitaan ja ottamaan hurjia riskejä. Esimerkiksi se ensimmäinen pieni talo preerialla oli rakennettu luvattomasti osage-intiaanien alueelle, ja Lauran isä kyllä tiesi, mitä teki. Ingallsin perhe selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä isän uhkarohkeista siirroista huolimatta.

5. Preeria oli virhe

Telkkarissa preeriaelämän vastoinkäymiset päättyivät aina onnen kyyneliin, mutta tosiasiassa heinäsirkkainvaasiot, tulipalot, myrskyt ja katovuodet seurasivat toisiaan.

Kansalaisia kannustettiin etsimään onneaan ja asuttamaan lännen kuivia tasankoja, mutta ilmeisesti farmareiden mahdollisuudet olivat alusta lähtien huonot. Tuloksena oli ennemmin ympäristökatastrofi kuin amerikkalainen unelma. Preeria nousi raskaan maanviljelyn takia pölynä ilmaan ja levisi pienhiukkasina pitkin mannerta. Uudisasukkaat näkivät nälkää.

Laura Ingalls Wilder loihti kirjoissaan itselleen ihanan lapsuuden, ja niin saa tehdä! Sarjan viimeisessä varsinaisessa osassa Onnen kultaiset vuodet Laura jää toiveikkaisiin tunnelmiin vastavihittynä – ja lukijat saivat tietää vasta paljon myöhemmin, että sen jälkeen seurasi sairauksia, lapsen kuolema, kodin palaminen poroksi ja paljon muuta surkeaa. Laurasta tuli lopulta varakas nainen rakastetun kirjasarjan ansiosta.

Mutta eikö heti muuttunut tv-sarja vähän vähemmän siirappiseksi?

Vierailija

Nyt en kyllä ymmärrä tuora siirappisen sanan käyttöä tässä yhteydessä.
Kirjoja en ole lukenut mutta mielestäni tv sarja on huippuja mitä ikinä on tehty.
Nykyään tulee niin paljon samaa saippuasarja soopaa tuudin täydeltä.
Pieni talo preerialla sarjassa on älyttömän hyviä ja opettavaisiakin tarinoita. Lähes jokainen jakso saa ainakin minut kyynelehtimään.
Ei kukaan tee enää vastaavanlaisia sarjoja, sääli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla