Ympäristö- ja teollisuusjärjestöt vannovat biopolttoaineen nimeen, mutta onko se hiiltä puhtaampaa? Kuva: Ylen kuvapalvelu
Ympäristö- ja teollisuusjärjestöt vannovat biopolttoaineen nimeen, mutta onko se hiiltä puhtaampaa? Kuva: Ylen kuvapalvelu

Tuore dokumentti paljastaa, että biopolttoaineiden kehittämisessä on vielä paljon tekemistä.

IS TV-LEHTI: Fossiilisten polttoaineiden kasvihuonepäästöt on jo pitkään tiedetty maapalloa uhkaavaksi ongelmaksi. Korvaajaksi on kaavailtu ympäristöystävällisempiä biopolttoaineita. Mahtipontisista juhlapuheista ja julistuksista huolimatta ne eivät ole kuitenkaan tuoneet pelastusta.

Dokumentaristi Sergio Ghizzardi perehtyi biopolttoaineiden tuotantoon lähes vuosikymmenen ajan: hän haastatteli dokumenttiinsa Vihreätä kultaa (Green Gold, 2017) tutkijoita, poliitikkoja, teollisuuspamppuja ja viljelijöitä päästäkseen jyvälle biopolttoaineen mahdollisuuksista. Mukana vilahtavat myös suomalaiset Neste ja UPM.

Ghizzardin dokumentti sanoo aiheesta paljon ja välillä turhan sekavasti, mutta päällimmäiseksi mieleen jää, että biopolttoaineiden kehittämisessä on vielä paljon tekemistä. Se, että suurimpana jarruna ovat polttoainemarkkinoista kamppailevat teollisuudenalat, ei tule yllätyksenä. 

Biopolttoaineiden tuotantoon liittyy ongelmia. Ensimmäisen polven biopolttoaineet, joita tehdään muun muassa soijasta, maissista ja öljypalmusta, ovat kuormittaneet ympäristöä entisestään. Argentiinalaisviljelijät kertovat, kuinka suuryritykset ja valtiovalta ovat ajaneet maanomistajat ahtaalle yrittäessään kaataa metsät maissi- tai öljypalmuviljelmiksi vaikka väkisin. 

Metsien jyrääminen ympäristöystävällisemmän polttoaineen nimissä on tuskin oikea ratkaisu ongelmiin. Ghizzardi kysyykin katsojaa haastavassa dokumentissaan osuvasti: mikä neuvoksi, jos hoitokeino osoittautuu itse tautia vahingollisemmaksi? Valmiiksi pureskellutta vastausta pulmaan ei tarjota, sillä ei sellaista edes ole.

Ulkolinja: Vihreätä kultaa, TV1 klo 22.05

Uusi sarja Yliopistollinen eläinsairaala näyttää erilaisia hoitotoimenpiteitä lemmikeille, joista omistajat haluavat pitää hyvää huolta. Ensimmäisessä jaksossa selvitellään koiraneidin kiusallista vaivaa.      

IS TV-LEHTI: Leikkauspöydällä on tiibetinspanieli, jolta otetaan koepalaa maksasta. Jos ei ole itse terveydenhoidon ammattilainen, niin leikkauksen katsominen on usein vaikeaa, oli operaation kohteena ihminen tai eläin – kuten tässä tapauksessa.

Uusi sarja Yliopistollinen eläinsairaala näyttää erilaisia hoitotoimenpiteitä lemmikeille, joista omistajat haluavat pitää hyvää huolta.

– Omistajan kannattaa luottaa itseensä. Osa lemmikeistä osaa peittää huonon kunnon, mutta jos eläimen kanssa tulee olo, ettei kaikki ole niin kuin pitää, on asia hyvä tutkituttaa. Ja vaikka eläin ei valita, mutta esimerkiksi ontuu, niin onhan se oire jostain, sisätauteihin erikoistunut eläinlääkäri Jenni Sukura sanoo.

Alkujaksossa eläinsairaalaan tuodaan weimarinseisoja Elsa, jolla on virtsaamisongelmaa. Vaikka omistaja tietää sen voivan olla ohimenevää, hän tahtoo, että nuori koira tutkitaan kunnolla vakavan taudin poissulkemiseksi.

Ohjelmassa mukana oleva Jenni Sukura on ollut töissä Viikin Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuodesta 2012. Sitä ennen hän työskenteli pienemmillä klinikoilla.

– Eläinsairaalassa on runsaasti erityisosaajia, joiden kanssa on hyvä neuvotella eri potilastapauksista. Omaan alaan keskittyminen on myös helpompaa kuin pienellä vastaanotolla, hän kuvailee.

”Viikissä huomasin, että sisätautien selvittäminen ja niiden hoito ovat salapoliisityötä melkein kuin House-sarjassa.”

Pieneläinlääkäriksi Sukura halusi, sillä hän on koiraihminen. Kotona on kaksi parsonrussellinterrieriä.

– Viikissä huomasin, että sisätautien selvittäminen ja niiden hoito ovat salapoliisityötä melkein kuin House-sarjassa, ja ala alkoi kiinnostaa erikoistumismielessä.

Jenni Sukura kertoo, että hänen eksoottisimpia hoidokkejaan ovat olleet joutsenet. Hänen aviomiehensä, eläinlääkäri Okko Sukura puolestaan sai viime joulun alla hoidettavakseen todellisen erityistapauksen, kun Helsingin Sea Lifen sähköankerias Raipe nielaisi taskulampun. Raipen hoito vaati melko erikoisia toimenpiteitä, sillä sen tuottama sähkövirta on hyvin voimakas. Okko Sukura on vaimonsa tavoin mukana uudessa ohjelmassa.

Suomalaisessa eläinsairaalasarjassa meno on ulkomaisiin versioihin verrattuna asiallista, eivätkä tilanteet kuohu. Maallikko voi ihmetellä, miten eläinlääkäri pysyy rauhallisena, kun esimerkiksi pitää lopettaa lemmikin elämä.

– Ilman tunteita ei kukaan eläinlääkäri selviä työstään. Mutta jos eläin on vakavasti sairas, ja ennuste kertoo kärsimyksestä, on sillä oikeus saada lähteä elämästä rauhassa. Eläin ei osaa suunnitella tulevaisuutta ja toivoa, että jospa tästä vielä paranisi. Sillä on rajattu todellisuus, ja se voi olla pelkkää kipua.

Yliopistollinen eläinsairaala, TV2 klo 20.00

Illan elokuvassa Leijonasydän uusnatsiporukan johtohahmo rakastuu kiihkeästi. Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika. Voittaako rakkaus ennakkoluulot? 

Dome Karukosken Leijonasydän on todellinen sydämen elokuva. Se haastaa pohtimaan syvästi sellaisia tunteita kuin viha, kunnia, rakkaus ja veljeys. Näin vahvaa elokuvaa suomalaisesta rasismista ei ole ennen tehty ja nähty.

Teppo (Peter Franzén) ja Sari (Laura Birn) kohtaavat ja rakastuvat suin päin. Sari kuitenkin käyttäytyy oudosti nähtyään Tepon isänmaalliset tatuoinnit. Kummallakin on salaisuus: Teppo kuuluu vihamielisten uusnatsien jengiin, Sarilla taas on lapsi tummaihoisen ex-miehen kanssa. Rakkaus on rajoja vahvempi, mutta ulkomaailmasta tulee ongelma.

Franzénin täydellisesti tulkitsema, moniulotteinen Teppo rikkoo helppoa hyvä–paha-asetelmaa. Äärivihainen pikkuveli Harri (Jasper Pääkkönen) on kopean julma vastus. Sarin poikaa esittävä Yusufa Sidibeh on aito ja hauska.

Tarina sisältää hieman liikaa rönsyjä ja muutaman kuopan, mutta säilyttää lämmön rajuun loppuun saakka.

Leijonasydän, TV2 klo 21.00