Kuvat
Sanoma-arkisto
Ylikonstaapeli Catherine Cawood seikkailee brittidekkari Happy Valleyssa.
Ylikonstaapeli Catherine Cawood seikkailee brittidekkari Happy Valleyssa.

Kuinka monta näistä dekkareissa toistuvista piirteistä tunnistat?

Rikossarjoja on joka lähtöön. On synkkää nordic noiria, ihmismielen tutkailuun keskittyviä psykologisia sarjoja ja C.S.I.-sarjan kaltaisia jenkkiövereitä. Keskiössä nähdään niin poliiseja kuin rikospaikka- ja kuolinsyyntutkijoitakin. Joskus selvitetään murhia, joskus katoamistapauksia. Paikatkin vaihtelevat syrjäkylistä suurkaupunkeihin.

On kuitenkin joitain asioita, jotka yhdistävät dekkareita tyylilajista riippumatta. Jokainen vähänkään enemmän rikossarjoja katsonut tunnistaa varmasti nämä yhdistävät piirteet:

  1. Etsivät tekevät yhtenään tutkimuksia yksin, varsinkin yöaikaan. Kollegoille tai muille ei tietenkään kerrota aikeista.
  2. Varustetaso tuntuu olevan suoraan verrannollinen henkilön asemaan: mitä korkeampi asema, sitä olemattomampi varustus. Vaikka kyseessä olisi ääritilanne, joka vaatii SWAT-tiimin paikalle, päähenkilöt kulkevat aivan normaalivaatteissa ilman mitään sen kummempaa suojausta. Tietenkin he myös menevät kohteisiin etunenässä ja yksin, oli apujoukkoja tulossa tai ei.
  3. Aina kun jossain on pommi, paikalle ehditään aivan viime hetkillä. Lopulta sankari saa sen pysäytettyä juuri ja juuri ajoissa pommin ajastimen näyttäessä dramaattisesti 0:01.

    Vaihtoehtoisesti uhrit saadaan pelastettua räjähteillä ladatusta talosta tai autosta vain sekunteja ennen jättimäistä pamausta.
  4. Päähenkilöt eivät koskaan toimi sääntökirjan mukaan, vaan ottavat jos jonkinlaisia erivapauksia. Hahmoilla on usein myös taipumusta väkivaltaan. Törkeästäkään käytöksestä ei kuitenkaan koskaan tunnu seuraavan juuri mitään.
  5. Etsiviä kyllä usein hyllytetään tutkimuksista määräaikaisesti. Sen sijaan, että kukaan innostuisi ylimääräisestä vapaa-ajasta, aseen ja virkamerkin pois ottaminen on aina kova kolaus.
  6. Hyllytys ei kuitenkaan estä jatkamasta tutkimuksia omatoimisesti ilman minkään sortin valtuutuksia tai luvallista asetta. 
  7. Päähenkilöt tuntuvat muutoinkin olevan varsinaisia työnarkomaaneja. Töitä tehdään ympäri vuorokauden, ja työasiat tuppaavat panemaan kapuloita yksityiselämän rattaisiin. Parisuhteessa – jos sellaista ylipäänsä on – menee muutenkin jo huonosti, mutta työ kutsuu silti aina juuri silloin, kun asiaa olisi tarkoitus hyvitellä romanttisella illallisella.
  8. Jos ovea ei pyydettäessä avata, se potkaistaan raivokkaasti sisään (kaikki ovet luonnollisesti avautuvat sisäänpäin). Sorkkaraudat sun muut ovat aivan yliarvostettuja.
  9. Pomon kanssa tulee aina erimielisyyksiä. Kaikkein isoimmat kihot myös paljastuvat usein poliisiorganisaatioon soluttautuneiksi rikollisiksi tai ovat muuten vähintäänkin epäilyttäviä tyyppejä.
  10. Työkavereiden (ja joskus jopa uhrien omaisten) kanssa puolestaan on aina jos jonkinlaista sutinaa. Toim. huom. Tämä on kaikista kliseistä se uskottavin: työpaikkaromanssit kun ovat melko yleisiä oikeassakin elämässä.
  11. Jos asuntoa tutkitaan yöaikaan, valoja ei tietenkään voi laittaa päälle.
  12. Voisi luulla, että kyetäkseen henkisesti raskaaseen työhön, pitäisi itse olla jonkinlaisessa tasapainossa – ainakin Suomessa se on edellytys poliisiksi pääsylle. Dekkareissa päähenkilön oma elämä tuppaa kuitenkin olemaan enemmän tai vähemmän retuperällä. Taustalla on vähintäänkin avioero, usein rankempikin trauma. Muutoinkin heitä tuntuu vaivaavan jatkuva eksistentiaalinen ahdistus.
  13. Monissa sarjoissa yksi ja sama poliisi hoitaa rikostutkimuksen kaikki vaiheet: rikospaikkatutkinnan, epäiltyjen kiinniotot, kuulustelut sekä laboratoriotutkimukset.
  14. Laboratoriossa rampataan edestakaisin ilman minkään sortin suojavarusteita. Tutkimustuloksillakin on tapana tupsahtaa tulostimista aivan saman tien – ihanan kätevää!
  15. Ennemmin tai myöhemmin päähenkilön läheiset joutuvat vaaraan, useimmin kidnapatuiksi. Näin käy yleensä viimeistään kauden tai koko sarjan päätösjaksossa. Nokkela etsivä onnistuu tietenkin pelastamaan rakkaansa viime hetkillä.

Kaiken jännityksen keskellä on toki hyvä olla myös jotain tuttua ja turvallista, vai kuinka?

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiire on

Minua ärsyttää eniten se, että poliiseilla ja etsivillä on niin kiire ettei ehdi aamulla juoda kupillista kahvia ja paahtoleipäänsä. Pitää murahtaa, ja juosta työtehtäviin kun puhelin on soinut. Sama päivällisen ja illallisen kanssa - joskus ehtivät nielaista yhden suupalan vaimon/miehen laittamasta juhlaillallisesta, mutta sitten pitää juosta. On naurettavaa, että ei muka ehdi syödä edes viittä minuuttia ja samalla pystyä parempaan työtulokseen.

Vierailija

Ei pelkästään poliisisarjoissa, vaan käytännössä kaikissa sarjoissa ja elokuvissa ovia availlaan yhtenään, mutta niitä ei koskaan suljeta tai ne eivät itsestään sulkeudu (sulkemisääntäkään ei kuulu). Siitä huolimatta huoneesta, johon mentiin just pari hetkeä aiemmin, pitää poistuessa taas avata ovi...

Sisältö jatkuu mainoksen alla