Kuvittele perheen yhteinen leffailta. Kulhoissa popcornia ja karkkimässyä. Se äänekäs hiljaisuus, kun ruudulla joku pariskunta alkaa riisua toisiaan.

Muinoin, kun nykyiset kolmi-nelikymppiset olivat lapsia ja teinejä, perheiden oli tapana kokoontua iltaisin olohuoneen sohvalle. Siinä katsottiin yhdessä televisiota. (Tätä kutsuttiin yhtenäiskulttuurin ajaksi: sille oli tyypillistä, ettei jokainen tuijottanut omaa ruutuaan omassa huoneessaan.)

Saattaapa joku nykyteinikin joskus erehtyä viettämään porukoiden kanssa yhteistä leffailtaa. 

Perheen yhteisessä ajassa on vaaransa. Väistämättä nimittäin käy joskus niin, että viattomaksi arveltu K12-elokuva tai tv-sarja sisältää muhinointikohtauksen, jota katsoisi mieluummin yksin. Tai jos seurassa, niin ei ainakaan omien vanhempien tai sisarusten.

”Katsottiin äidin ja siskon kanssa Sekaisin Marista -leffa. Sohvalla oli hipihiljaista koko sen ajan, kun Ben Stiller veti vessassa käteen ja jotenkin mälli päätyi Cameron Diazin hiuksiin. Kohtauksen oli tarkoitus olla hauska, mutta kukaan meistä ei vahingossakaan nauranut. Hiljaisuus oli äärimmäisen kiusallinen. Tai no, oikeastaan koko leffa oli kiusallinen, mutta tuo oli ehdottomasti pahin kohta.” Venla, 22

”Sohvalla oli hipihiljaista koko sen ajan, kun Ben Stiller veti vessassa käteen.” 

Psykologi Sinikka Vahvaselkä sanoo, että kiusaantumisen tunne on täysin luonnollinen reaktio.

– Seksi on niin intiimi asia, että sitä ei halua jakaa – varsinkaan vanhempien kanssa. Se ei ole ollenkaan sama asia kuin jakaa kokemus vieraiden ihmisten kanssa.

Vanhempien seksielämästä ei ole kiva kuulla

”Kun olin juuri täyttänyt 12 vuotta, äiti päätti viettää kanssani laatuaikaa ja vei elokuva-arkistoon katsomaan K12-elokuvaa. Taisi olla Jim Jarmuschin Mystery Train. Siinä japanilainen pariskunta lähti Memphisiin lomalle ja päätyi johonkin motelliin harrastamaan seksiä. Mitään tissinpuolikasta pahempaa ei valkokankaalla vilahtanut, mutta kiemurtelin penkissä kiusaantuneena ja mietin, että toivottavasti äiti ei ota asiaa puheeksi leffan jälkeen. Ei ottanut. Nyt itse esiteini-ikäisten tytärten äitinä arvelen, että häntä nolotti vähintään yhtä paljon kuin minua.” Kreeta, 36

Vahvaselän mukaan vanhempien ei myöskään ole hyvä avata omaa seksielämäänsä lapsilleen.

– Aikuisten ei pidä delegoida omia asioitaan lasten kannettavaksi. Äidin ei kannata avautua tyttärelleen seksielämästään. Sen voi kertoa vaikka ystävättärelle. Siinä syntyy vain outo tunnelma, kun lapset ovat kuitenkin omia tekeleitä, hän toteaa.

”Katsomme usein poikaystävän kanssa Game of Thronesia vanhempieni luona. Jostain syystä joka kerta, kun vanhemmat tulevat lähistölle hengailemaan tai seuraksi kyselemään, että mitäs katsotte, ruutuun pamahtaa joku aivan kreisi ja äänekäs seksikohtaus. Ja niitähän on siinä sarjassa kiitettävän paljon. Selitä siinä nyt sitten, että juu tämä on vähän tällainen sarja.” Meeri, 27

”Salatut elämäthän on tällainen niin sanottu koko perheen sarja, jossa vähintään kuumia kielareita vedetään melkein joka jaksossa. Isäni lopetti Salkkari-perheillat kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun Laitelan Kallen rakkauselämä miesten kanssa alkoi.” Riina, 24

Psykologi Vahvaselkä kertoo, että ihminen on yleensä hankkinut seksuaalisen tietonsa muualta kuin vanhemmiltaan.

– Joitain viitteitä vanhemmilta saa, mutta ei sitä varsinaista juttua. Siitä tulee luontaisen epämiellyttävä olo.

”Joka joulu on katsottu ja edelleen katsotaan isän kanssa Rakkautta vain. Perinne on jatkunut, vaikka ne seksikohtaukset ovat joka kerta aivan yhtä vaivaannuttavia.” Elina, 26

”Vasta kotona zoomailtiin Boogie Nightsin takakansitekstiä vähän tarkemmin ja tajuttiin, että leffa kertoo Kalifornian pornoteollisuudesta.”

”Yhtenä leffailtana, kun olin jo lukiossa, innostuin vuokraamossa, että nyt voidaankin siirtyä leffoissa K16-osastolle. Kiireessä nappasin hyllystä Boogie Nightsin, jota muistin jonkun tutun kehuneen. Vasta kotona sitten zoomailtiin takakansitekstiä vähän tarkemmin ja tajuttiin, että leffa kertoo Kalifornian pornoteollisuudesta. Aloitimme silti elokuvaa vanhempien ja isosiskon kanssa, mutta taisi olla ainoa kerta, kun jätimme sen suosiolla kesken jo alkukohtausten jälkeen.” Liisa, 38

Psykologin näkökulmasta avoimuus on hienoa, mutta kaikkea ei tarvitse jakaa.

– Hyvä, että näistä asioista puhutaan avoimesti. Niin kuuluukin, mutta ei omien vanhempien kanssa, Vahvaselkä sanoo.

Aikaisemmin Ruudussa nähty Keisari Aarnio alkaa Nelosella. Jokaisen jakson jälkeen nähdään myös sarjan teemoja luotaava Keisari Aarnio Talk Show.

IS TV-LEHTI: Rikossarja Keisari Aarnio perustuu Helsingin Sanomien toimittajien Susanna Reinbothin ja Minna Passin samannimiseen menestyskirjaan. Toimittajat ovat tarinan päähenkilöt, ja heitä näyttelevät Kirsi Ylijoki sekä Pilvi Hämäläinen.

Jo näyttelijöiden ulkonäkö on lähes identtinen toimittajien kanssa. Kummatkin ovat omaksuneet myös toimittajien puhetyylin. Tosin Passin hahmosta on tehty vähän kimittävä ja lapsenomainen, ja näitä ominaisuuksia en Passista tunnista.

Toimittajat itse ovat muistuttaneet, että tarina ei mukaile täysin todellisuutta. Esimerkiksi heidän tutustumisensa ei mennyt kuten sarjassa, eikä heidän välillään ollut kilpailuasetelmaa, kuten aloitusjaksossa annetaan ymmärtää.

Kolmannen päähenkilön eli Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion rooliin valittiin Kari ”Hissu” Hietalahti, joka vakuuttaa vakavassa roolissaan. Hän opetteli ulkoa oikeudenpöytäkirjoja ja omaksui Aarnion puhetyylin.

Sarjan ohjaajat J-P Siili ja Taavi Vartia kävivät käsikirjoittajatiimin kanssa läpi kymmeniä tuhansia sivuja oikeudenpöytäkirjoja, jotta tarinasta tulisi mahdollisimman todenmukainen. Samalla se on tarinan ongelma: kaikki yritetään selittää ja selventää katsojille vähän turhankin tarkkaan.

Tarina on toki monisyinen, mutta olisin toivonut, että tarina olisi käynnistynyt heti alkuunsa dramaattisilla tapahtumilla – vaikka Aarnion ja alamaailman kohtaamisella. Dramaattisia kohtauksia saadaan odottaa aivan liian pitkään. Aloitusjakso on suorastaan puuduttava liian informaationsa vuoksi. Sarja onneksi paranee seuraavissa jaksoissa.

Jokaisen jakson jälkeen nähdään puolen tunnin mittainen Keisari Aarnio Talk Show, jota juontaa Riku Rantala. 10-osaisessa sarjassa poraudutaan Keisari Aarnio -draamasarjan teemoihin, esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen, huumeisiin, poliisin salaisiin pakkokeinoihin ja rikosjournalismiin.

Keisari Aarnio, Nelonen klo 21.00 

Keisari Aarnio Talk Show, Nelonen klo 22.00

Kotikenttä-uutuussarjassa naisia pitkään ja menestyksekkäästi valmentanut Helena Mickelsen saa tilaisuuden siirtyä miesten puolelle.

Norjalainen draamasarja Kotikenttä (Heimebane) tarttuu herkulliseen aiheiseen: urheilumaailmaan ja sen sukupuolijakoon.

Suomen tapaan myös Norjassa naiset pärjäävät kansainvälisillä jalkapallokentillä miehiä paremmin. Silti miesten jalkapallon arvostus on aivan toista luokkaa.

Kymmenosainen sarja alkaa tilanteessa, jossa mestaruustasolla pelaava miesten jalkapallojoukkue Varg IL jää juuri ennen kauden alkua ilman päävalmentajaa. Naisia pitkään ja menestyksekkäästi valmentanut Helena Mickelsen saa tilaisuuden siirtyä miesten puolelle. Valmentajan paikkaa havittelee kuitenkin myös ulkomailla pelannut entinen huippupalloilija Michael Ellingsen, joka repii pelihousunsa kuullessaan naisen vieneen paikan.

Alkaa taisto niin pelikentillä kuin pukuhuoneessa siitä, kuka määrää kaapin paikan.

On onni, että Johan Fastingin käsikirjoittamassa Kotikenttä-sarjassa ei ole lähdetty mihinkään lapsekkaaseen sukupuolten sota -asetelmaan, kuten tehtiin suomalaisessa elokuvassa FC Venus (2005). Miesten ja naisten asemaa urheilussa käsitellään ilahduttavan vivahteikkaasti ja mustavalkoisia asetelmia vältellen. Mukana on myös realistisen rosoista huumoria.

Samalla tuodaan esiin pikkukaupungin jalkapallojoukkueen ympärille kerääntynyttä yhteisöllisyyttä, ja sen ikävämpää kääntöpuolta eli nurkkakuntaisuutta.

Lisäksi sarjassa on kiintoisia henkilöhahmoja, joita tulkitsevat taitavat näyttelijät. Ane Dahl Torp näyttelee Helena Mickelsenia ja entinen ammattilaisjalkapalloilija John Carew esittää Michael Ellingsenia.

Kotikenttä, Teema & Fem klo 18.30