Kotikatu pelasti minut siltä, etteivät ihmissuhdeoppini jääneet täysin jenkkisaippuan varaan, Inka Simola kirjoittaa.

Liian iso. Väärän värinen. Ei sovi sisustukseen. Eikä sieltä oikein edes tule mitään.

Näistä syistä luovuin hiljattain tv:stä.

Ajattelin ensin, että päätös on hyvä. Enää ei olisi edes teoreettista mahdollisuutta, että jäisin puolivahingossa seuraamaan realitya, josta en saa kuin aivojumin ja henkisen pahoinvoinnin. Olisi yksi möhkäle vähemmän pilaamassa fengshuita ja aiheuttamassa kipua sielussani.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt neljän telkattoman kuukauden jälkeen on tuntunut hyvältä. Mutta on tullut myös haikeus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen tajunnut, miten suuri merkitys televisiolla on ollut. Ei välttämättä aina hyvä, mutta merkitys kuitenkin.

Televisio on rytmittänyt arkeani. Se on luonut turvaa. Ja on sen välityksellä joskus jotain oppinutkin.

Tarhaikäisenä päivän kohokohta oli, kun pääsi keskustelemaan ruudun läpi Pelle Hermannin kanssa. Ala-asteella tylsiin ja yksinäisiin iltapäiviin lohtua toi teksti-tv.

Pitkät kesälomat taas eivät tuntuneet ikuisuudelta, kun VHS-nauhoilta pääsi Ruususen perheen elämään 34 jakson verran. Aina uudestaan ja uudestaan.

Teini-ikäisenä maailma avautui jopa Kouvolassa, kun tuli Jyrki!, tuli Music Television. Kauniit ja rohkeat taas täytti tarpeen analysoida ihmissuhteita.

Kotikatu pelasti minut puolestaan siltä, etteivät ihmissuhdeoppini jääneet täysin jenkkisaippuan varaan.

Nämä kaikki muistot ovat saaneet miettimään, oliko sittenkin väärä päätös luopua tv:stä. Vaikka ei sitä Ruusun aikaa taida enää takaisin saada.

Tuijotitko sinäkin koko 90-luvun ruutua? Jos tuijotit, pärjäät tässä testissä mainiosti:

tv:t tunkiolle

Heitin tv:n ulos vuonna 2000 enkä ole tuntenut minkäänlaista haikeutta, tarpeesta puhumattakaan.  Herää lähinnä kysymys siitä millainen on älykkyysosamäärä henkilöllä jonka arkea toosa rytmittää (on rytmittänyt) ?

  Netin kautta on jo kauan ollut, ilmaiseksi, katsottavissa niin paljon mielenkiintoista tavaraa ettei tv:tä voi kukaan todellisuudessa tarvita.

 Kyse on siitä ettei tarvitse edes yrittää käyttää aivojaan vaan voi olla, nyky-yhteiskunnan päättäjien kannalta ihanteellisessa, 24/7 ajattelemattomassa tilassa.

Vierailija

Netti se vasta hallaa tekeekin aivoille (ja myös silmille ja korville), varsinkin nuorten ja lasten kohdalla. TV:stä tulee myös laatua, ja aina on joku joka on tehnyt valinnan, eli joku kantaa ainakin jossain määrin vastuuta sisällöstä. TV:n tekstitykset ovat keskimäärin laadukkaita (auttaa kielten opiskelussa), ja jos TV:tä ei olisi, ei todennäköisesti pystyttäisi tuottamaan kotimaista TV- ja/tai elokuvatuotantoa - ainakaan laadukasta. Minulla on televisio, jota katson noin 3-5 tuntia VIIKOSSA, ja saan enemmän ajattelemisen aihetta sieltä kuin netistä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla