Prinssi Harry ja herttuatar Meghan avaavat tuntemuksiaan poikkeuksellisen avoimesti dokumentissa, joka kuvattiin heidän Afrikan-matkallaan.

Perheväkivaltaa, murhia, kidnappauksia, raiskauksia.

Etelä-Afrikka on tunnettu myös varsin synkästä puolestaan, ja pahamaisessa Nyangan kaupungissa murhataan vuosittain jopa 300 ihmistä.

Tällä kylmällä faktalla alkaa brittidokumentti Harry & Meghan: Matka Afrikkaan (Harry and Meghan: An African Journey, 2019), joka nähdään vihdoin Suomessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syyskuun lopulla Afrikkaan viiden kuukauden ikäisen lapsensa Archien kanssa matkanneet herttuatar Meghan ja prinssi Harry vierailevat Nyangan murhapääkaupungissa ja tutustuvat avustusjärjestön työhön, jossa naisille opetetaan ihmisoikeuksia ja itsesuojelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Harvinaista suorasanaisuutta

Seurantadokumentti on herättänyt valtavaa kiinnostusta ympäri maailman, sillä Harryn ja Meghanin poikkeuksellinen suorasukaisuus ja avoimuus on hämmentänyt katsojia.

Kuninkaalliset eivät puhu julkisesti siitä, mikäli he kokevat tulleensa kohdelluiksi kaltoin, ja Harry ja Meghan tekevät tässä poikkeuksen antaessaan kyseisen dokumentin puitteissa haastatteluja uutisankkuri Tom Bradbylle.

He kertovat Afrikan-matkallaan, miten raskaiksi ovat kokeneet julkisuuden paineet.

Meghan kuvailee selvästi liikuttuneena sitä, millainen vaikutus kielteisellä julkisuudella on ollut hänen hyvinvoinnilleen.

– Sanoisin niin, että kuka tahansa nainen, eritoten raskaana ollessaan, on hyvin haavoittuvainen. Odotusaika tehtiin minulle hyvin haastavaksi, Meghan toteaa.

Harry vertaa pariskunnan kokemuksia julkisuudesta myös edesmenneen äitinsä Dianan elämään.

– Joka kerta kun näen salamavalot tai kuulen kameran räpsähtävän, se muistuttaa minua äidistäni, Harry sanoo.

Jo 20 vuotta prinssi Harryn tuntenut ja jopa pariskunnan häissä nähty Bradby käyttää tilaisuuden tehokkaasti hyväksi ja nostaa dokumentissa esiin myös Afrikan todellisia ongelmia.

Dokumentti onkin taitava, joskin hieman sekava sekoitus aivan tavallisten afrikkalaisten sekä toisen ääripään, kuninkaallisten, haastatteluja ja seurantaa.

Afrikan prinsessa Meghan

Kymmenen päivää kestänyt kiertomatka suuntautui Etelä-Afrikkaan, Malawiin, Angolaan ja Botswanaan.

Kapkaupungissa Bradby korostaa edelleen näkyvää rotuerottelupolitiikkaa: osa ihmisistä asuu luksuskartanossa uima-altaineen, osa luhistuvissa hökkelikylissä. Mustat karkotettiin omilta asuinalueiltaan vuoteen 1991 saakka.

Siksi Harryn ja Meghanin vierailu oli erityisen tärkeä kaupungille, jolle kahdesta eri rodusta koostuva pariskunta merkitsee tärkeää muutosta.

– Hän on Afrikan prinsessa, koska hän on ensimmäinen värillinen kuninkaallinen, eräs haastateltava toteaa.

Julkisuuden taitava Meghan julistaa itsensä puheessaan paikallisille naisille ”värilliseksi naiseksi, teidän siskoksenne”.

Bradby, joka on entinen kuninkaallinen toimittaja ja kuninkaallisen perheen tuttava, pitää ammattimaisen otteen pariskuntaan.

Katsojalle välittyy jopa kuva, että Bradby joutuu juoksemaan kiireisen parin perässä vain saadakseen muutaman kommentin silloin tällöin. Se, kuinka harkittuja parin lausunnot ovat, jää katsojan tulkittavaksi.

Harry & Meghan: Matka Afrikkaan, la 23.11. klo 19.55 ja uusinta su 24.11. klo 17.50 Friillä.

Vierailija

Tämä pariskunta on ottanut uhriutumisen aseekseen. Tuo Harryn jatkuva vetoaminen äitinsä kohtaloon alkaa tuntua jo kornilta.

Eternal love

Vierailija kirjoitti:
Tämä pariskunta on ottanut uhriutumisen aseekseen. Tuo Harryn jatkuva vetoaminen äitinsä kohtaloon alkaa tuntua jo kornilta.

Yksinkertaisesti kertovat tunnoistaan. Näet sen uhrautumisena, minä en. Kukaan ei ymmärrä miltä tuntuu menettää vanhempi alaikäisenä, paitsi sen kokeneet. En yhtään ihmettele, että Harry pelkää äitinsä kohtalon toistuvan. Valitettavasti sitä ei ole vaikea kuvitella. Paparazzit periaatteessa tappoivat hänen äitinsä, vain että saisivat lisää kuvia. Mitä nyt näemmekään? Paparazzit jahtaavat Meghania kuin viimeistä päivää. Kunnioitan sitä, että puhuvat tunnoistaan rehellisesti. Mutta monet näkevät rehellisyydessä ja omista heikkouksista puhuessaan sen vain uhriutumisena. Ei mikään ihme,etteivät ihmiset hae apua ongelmiinsa, kuten vaikka masennukseen, koska tietävät vain muiden arvostelevan heitä. Valitettavasti tästä syystä itsemurhiakin tapahtuu. Juuri tästä syystä luulen, että halusivat olla rehellisiä, koska ovat puhuneet aikaisemmin mielenterveydestä. Hekin ovat vain ihmisiä. On niin helppo arvostella kun ei joutunut samaan tilanteeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla