Kuvat
Yle ohjelmapalvelu
Mariannen ja Connellin tarinassa pääsee nauttimaan myös hulppeista maisemista.
Mariannen ja Connellin tarinassa pääsee nauttimaan myös hulppeista maisemista.

Normaaleja ihmisiä -televisiosarja hurmasi jopa vannoutuneen pikakelaajan ja saa haaveilemaan jatkokaudesta.

”Se tunne. Kun muistaa taas, miltä tuntuu olla rakastunut. Ja nuori.”

Näin kuvailin uutta suosikkisarjaani, Normaaleja ihmisiä, ystävälleni, joka ei ollut koskaan kuullut edes sarjan nimeä. 

Tv-sarja perustuu Sally Rooneyn samannimiseen menestysromaaniin. Tarinassa kuvataan kahden irlantilaislukiolaisen, Mariannen (Daisy Edgar-Jones) ja Connellin (Paul Mescal), suhdetta aina yliopistovuosiin saakka. 12-osainen tv-sarja löytyy nyt kokonaisuudessaan Yle Areenasta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Luin aluksi kirjan. Sekin oli loistava, mutta päätin antaa pitkästä aikaa mahdollisuuden tv-sarjalle, koska uutuutta oli hehkutettu niin paljon sosiaalisessa mediassa. Sarja on jaettu puolen tunnin jaksoihin. En aluksi uskonut, että jaksaisin katsoa kaikki 12 jaksoa, ja muutenkin kirja on mielestäni aina parempi kuin mikään filmattu teos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo ensimmäinen jakso kuitenkin koukutti tiukasti. Se imaisi minut, vanhan pikakelaajan, niin, että katsoin heti putkeen toisen jakson. Kolmannen, neljännen…Tein ennätykseni ja katsoin viikonlopun aikana kaikki jaksot ilman ajatustakaan pikakelaamisesta tai kesken jättämisestä.

En muista sarjaa, joka olisi ollut näin koskettava ja koukuttava. Löysin tähän ainakin viisi syytä:

1. Päähenkilöillä on magneettisen vahva yhteys

Intohimoisestakin suhteesta voi tulla salainen monesta syystä. Connell on epävarma ja pelkää maineensa puolesta deittaillessaan Mariannea.
Intohimoisestakin suhteesta voi tulla salainen monesta syystä. Connell on epävarma ja pelkää maineensa puolesta deittaillessaan Mariannea.

Mariannen ja Connellin suhde on äärimmäisen herkkä – ja pulmallinen. Nuori Marianne viihtyy koulukirjojensa parissa ylellisessä kodissaan. Hän on yksinäinen ja koulukiusattu. Connell puolestaan on sosiaalisesti suosittu jalkapalloilija, jonka äiti siivoaa Mariannen perheen kotia.

Nuorten välille syntyy salasuhde. Siinä ei leikitellä tavanomaisella juonella, jossa kuuma kundi rakastuu nörttityttöön ja pari eroaa viimeistään seuraavana kesänä.

Tämän sarjan suhdekuvauksista välittyy aitoja tunteita, kuten rajua intohimoa ja tiivistä henkistä yhteyttä. Seksuaalinen kemia on mukana alusta saakka. Kaikkeen liittyy myös paljon kipuilua ja ennen kaikkea päänsisäisiä haasteita, kun suhteessa mennään edestakaisin vuosien ajan.

2. Sarjasta löytyy paljon samaistumiskohteita

Joskus anoppi voi tuntua läheisemmältä kuin oma äiti. Näin käy Mariannen ja Connellin äidin, Lorrainen (Sarah Greene), suhteessa.
Joskus anoppi voi tuntua läheisemmältä kuin oma äiti. Näin käy Mariannen ja Connellin äidin, Lorrainen (Sarah Greene), suhteessa.

Suuresta intohimosta huolimatta kiintymyksestä puhuminen ei ole usein helppoa. Se ilmenee hyvin Mariannen ja Connellin suhteesta. Sarjassa ei sanota liikaa ääneen siirappisia rakkaudentunnustuksia.

Vaikka molemmat päähenkilöt ovat älykkäitä, erityisesti Connellin on vaikea avautua tunteistaan.  Vaikka vierellä olisi kuinka tärkeä ihminen, aina ei pysty osoittamaan rakkauttaan. Lisäksi jos ei uskalla avata suutaan oikealla hetkellä, voi se tarkoittaa jopa väärän valinnan tekemistä ja suunnan muuttumista elämässä.

Omat nuoruusvuodet ja niiden traumat tulevat mieleen tätä sarjaa katsellessa. Päähenkilöiden murrosvaiheeseen, epävarmuuteen ja haparointiin on helppo samaistua, olipa sitten minkäikäinen tahansa.

3. Kohtaukset tarjoavat ihania virtuaalimatkoja

Ah, mikä Irlanti-ikävä tuleekaan Normaaleja ihmisiä -sarjaa katsottaessa.
Ah, mikä Irlanti-ikävä tuleekaan Normaaleja ihmisiä -sarjaa katsottaessa.

Tässä ohjelmassa juodaan paljon teetä! Ylipäätään sarja etenee hieman verkkaisesti ja kamera viipyilee maisemissa sekä ihmisten kasvoilla, mutta jaksot eivät ole missään nimessä tylsästi kuvattuja. Rytmitystä on mietitty tarkkaan.

Miljöökuvaukset ovat hienoja, ovatpa ne sitten tehty irlantilais- tai italialaismaisemissa.

Irkkufanille sarja on kuin unelmien matka historiallisten kampusten ja vihreiden niittyjen saarelle.

Pyörämatka italialaiskylässä saa puolestaan haaveilemaan reissusta viiniviljelmillä sijaitsevaan huvilaan, jossa on iso uima-allas ja parhaat kaverit.

Henkilöiden lähikuvia on paljon, ja niistä välittyvät hienosti senhetkiset tunnelmat sekä tunteet – rakkaudesta vihaan. Tv-ruudulle pamahtaa usein lähikuvaan silmät ja suu; päähenkilöt tuodaan konkreettisesti todella lähelle katsojaa.

4. Sarja näyttää aidon kuvan masennuksesta

Connell viihtyy Mariannen seuran lisäksi yksin lukusalissa.
Connell viihtyy Mariannen seuran lisäksi yksin lukusalissa.

Opiskelijaelämää kuvataan monipuolisesti. Päähenkilöt eivät pelkästään biletä ja harrasta seksiä – vaikka he tekevät paljon sitäkin. Brittimedioissa on laskettu, että sarjasta 12 prosenttia on seksikohtauksia.

Heillä on omat haasteensa opinnoissaan ja elämässään, vaikka he ovat erittäin lahjakkaita ja suosittujakin. Ihmissuhteet rakoilevat, ja ongelmia on myös mielenterveyden kanssa.

Sarja tarjoaa rehellisen kuvan masennuksesta ja ahdistuksesta, joissa ei ole mitään glamouria. Ei salamannopeita, kivuttomia parantumisia eikä ratkaisuja.

Normaaleissa ihmisissä kuvataan paljon myös ympäristön odotuksia, perheen vaatimuksia ja luokkayhteiskunnan pelisääntöjä, jotka kaikki osaltaan tekevät sarjasta kiinnostavan.

5. Lopulta on paljon ikävää ja rajatonta rakkautta

Normaaleja ihmisiä on ehdottomasti kesän 2020 hienoin televisiosarja kaikesta karuudestaan huolimatta.
Normaaleja ihmisiä on ehdottomasti kesän 2020 hienoin televisiosarja kaikesta karuudestaan huolimatta.

Tässä sarjassa ei ole yhtä suurta rakkauskertomusta, vaan kahden rakastuneen ihmisen kehitystarina. Molemmat päähenkilöt kasvavat ja muuttuvat suuresti sarjan aikana, erityisesti Marianne (kuvassa yllä).

Heidän roolihahmonsa saavat uutta syvyyttä ja muuttuvat kiinnostavammiksi, kun he työstävät ongelmiaan ja seurustelevat muiden ihmisten kanssa. He päätyvät terapiaan, masokistisiin suhteisiin ja perheriitoihin.

Heidän tunteensa toisiaan kohtaan säilyvät ja yhteys pysyy viestittelemälläkin, vaikka he eivät kuljekaan koko ajan toistensa kanssa. Ikävä silti on raastavaa.

Heillä on omat vapautensa ja vaatimuksia toisilleen. Parasta on kuitenkin se tunne, joka saa katsojan ajattelemaan: kuinka paljon toiselta voi vaatia? Vai olisiko rakkaus sittenkin parasta ilman rajoituksia?

Hengitykseni salpaantuu monessa kohtauksessa, kun mietin, joko Marianne ja Connell saavat nyt toisensa. Lopussa toivon, että saisin nähdä tästä sarjasta kakkoskauden.

:)

Paras sarja mitä ikinä katsonut, hyvin koskettava, päähenkilöiden elämä avautui täydellisesti katsojalle. Kesti monta päivää ennen kuin sain sarjan pois mielestäni. Mykistävän kaunis teos.

Vierailija

Niin ihana, niin koukuttava !!! Koko ajan vaan odottaa, että he saavat toisensa, kun selvästi kuuluvat yhteen ❤️. Ihanasti kuvattu, upeat puitteet !! Paras sarja 😍.

Sisältö jatkuu mainoksen alla