Kerstin (Sofia Pekkari), Erik Munksås (Rasmus Luthander) ja Jonathan (Rolf Ek) elävät Tukholman liepeillä sijaitsevalla pientaloalueella. Kuva: Peter Cederling / Yle Kuvapalvelu
Kerstin (Sofia Pekkari), Erik Munksås (Rasmus Luthander) ja Jonathan (Rolf Ek) elävät Tukholman liepeillä sijaitsevalla pientaloalueella. Kuva: Peter Cederling / Yle Kuvapalvelu

Päivät joina kukat kukkivat -minisarja todistaa jälleen, että Jonas Gardellilla on taito kirjoittaa arkisen realistista draamaa, jossa on samaan aikaa jotakin lumoavaa ja pakahduttavan tunteellista.

IS TV-LEHTI: Tänään alkava Päivät joina kukat kukkivat (De dagar som blommorna blommar, 2019) on ruotsalainen kolmiosainen minisarja.

Ystävykset Erik, Mikael ja Benny elävät 1970-luvun nuoruuttaan Tukholman liepeillä sijaitsevalla pientaloalueella, joka on kuin aikakauden idyllinen unelma. Kansankoti aloittaa kukoistuskautensa.

Poikien perheiden kunniallisten julkisivujen taakse kätkeytyy kuitenkin tuskaa, surua ja häpeää. Arkipäiväiseen elämään kuuluvat myös suuret surut ja niistä selviytyminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minisarjassa seurataan poikien kasvua lapsuudesta teini-iän kautta tukevaan keski-ikään, ja perheiden painolastien vaikutusta heihin. Aikatasot vaihtuvat 1970-luvun, 90-luvun alun ja nykyajan välillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aikuisena Mikael joutuu yhä käsittelemään sitä, kuinka hänen isoveljensä piinasi perhettään huumeidenkäytöllään.

Bennystä tulee näytelmäkirjailija, joka käyttää perheensä tapahtumia näytelmiensä aineksina.

Erikin juutalainen äidinisä pakeni Virosta 1930-luvulla. Kun Erik perustaa perheen, juuret alkavat kiinnostaa häntä.

Kolmen perheen tarinan kautta muodostuu samalla kuva siitä, kuinka Ruotsi on muuttunut 1970-luvulta tähän päivään.

Elämän haurauden kauneus

Kirjailija-käsikirjoittaja Jonas Gardellin edellinen kehuttu minisarja oli aids-draama Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (2012). Uudessa minisarjassa on paljon samaa tunnelmaa, kuten realistinen aikalaiskuvaus. Myös ohjaajana toimii sama mies, Simon Kaijser.

Päärooleissa on sekä kiinnostavia nuoria kykyjä että konkareita. Tunnetuimmat kasvot suomalaisille ovat todennäköisesti Maria Wern -jännäreiden pääosan Eva Röse, Beck-elokuvien Rebecka Hemse, Solsidanin Fredde Johan Rheborg ja Magnus Krepper, joka on näytellyt muun muassa Millennium-trilogiassa ja Solsidanissa.

Erikiä parikymppisenä esittävä Rasmus Luthander on kiinnostava näyttelijä, joka on tuttu menestyselokuvasta Ystävät hämärän jälkeen.

Jonas Gardellilla on taito kirjoittaa arkisen realistista draamaa, jossa on samaan aikaa jotakin lumoavaa ja pakahduttavan tunteellista. Surumielisyyden alla huumori kukkii pieninä, yllättävinä pilkahduksina.

SVT:n haastattelussa Gardell kuvaili minisarjan teemaa seuraavasti:

– Elämän hauraudessa on eräänlaista kauneutta. Me tiedämme, että Pohjolan kesä on lyhyt. Jos emme mene ulos sinä päivänä, kun kukat kukkivat, se menee meiltä ohi.

Tavallisuuden taustalla piilee koko ajan pieni vaaran tuntu. Kun vanhus katsoo kerrostalon ikkunasta alas, katsoja pelkää tämän hyppäävän. Tai kun mies on turhautuneena juuttunut lumituiskussa liikenneruuhkaan, tulee tuntu, että kohta jotakin napsahtaa.

Aikakaudet on lavastettu uskottavasti. 1970-luku elää sammalenvihreän ja ruskean eri sävyissä, kuplavolkkarit ja Datsunit ajavat pölisten pieniä hiekkateitä pitkin.

Rauhallinen kuvaus on kaunista, ja musiikki toimii täydellisesti hieman melankolisen tunnelman yhteen sovittajana.

Eri aikatasoissa liikkuva perhedraama on uskottavasti toteutettu, ja se antaa varmasti monelle eri katsojalle samastumisen tunteita, kirpaisevaa nostalgiaa unohtamatta.

Päivät joina kukat kukkivat, Teema & Fem klo 21.00

Vissnad blomma

Upeaa kuvausta, mutta toisaalta sekavaa aikahyppelyä. Kuka oli kuka ja milloin. Toivottavasti loppujaksot kirkastavat tämän...

Sisältö jatkuu mainoksen alla