Miesten vuoro -ohjaajan dokumenttielokuva Miehiä ja poikia muistuttaa, että aina kun on varjoja, on myös valoa.

IS TV-LEHTI: Dokumentaristi Joonas Berghäll pitelee jälleen suomalaisen miehen sydäntä käsissään uudessa dokumentissaan Miehiä ja poikia (2019).

Tyyli on tuttu Berghällin esikoisohjauksesta ja tunnetuimmasta elokuvasta Miesten vuoro (2010). Siinä suomalaiset miehet kertoivat tunteistaan ja ajatuksistaan, jotkut ensimmäistä kertaa.

Tällä kertaa Berghäll asettuu myös itse dokumentin kohteeksi. Hän puhuu työuupumuksestaan, yksinäisyydestään, mutta myös äitinsä kuolemasta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Raskaita ovat muidenkin kertomukset: eräs isä kertoo harkinneensa itsemurhaa oman poikansa kuoleman jälkeen. Ikkunasta hyppäämisen sijaan hän kuitenkin käpertyi poikansa kainaloon sairaalasängylle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta aina kun on varjoja, on myös valoa. Juuri tästä luonnollisesta tasapainosta Miehiä ja poikia ammentaa. Elokuvan miehet löytävät lohtua esimerkiksi hyvistä ystävistä ja lapsien kanssa vietetystä ajasta. Vakaat kuvat työmailta ja luonnosta asettavat ihmiset rintaa puristavine kertomuksineen osaksi elämän kiertoa. 

Äijämäistä kuvastoa, mutta tyystin vailla äijäilyä. Sekin on Berghällin erityisalaa.

Olisi virhe pitää Berghällin elokuvia vain märehtimisenä ja melankolialla hekumointina tai vain miehille suunnattuina terapiaelokuvina. Ohjaajan töitä yhdistää syvä luottamuksen ja ymmärryksen tunnelma.

Docventures: Miehiä ja poikia, tiistaina 5.11. klo 21.15 Yle TV2:lla.

Lue myös Me Naisten aiemmin julkaisema arvostelu dokumentista:

Sisältö jatkuu mainoksen alla