Elävät puut -sarjan käsikirjoittavat ja juontavat Yle Luonnon toimittajat Minttu Heimovirta ja Markku Sipi. Kuva: Houman Taleghani/Yle
Elävät puut -sarjan käsikirjoittavat ja juontavat Yle Luonnon toimittajat Minttu Heimovirta ja Markku Sipi. Kuva: Houman Taleghani/Yle

Räväkkä Elävät puut -ohjelma yritettäneen saada koukkuun muitakin kuin perinteisten luonto-ohjelmien katsojia. Kuivan akateeminen lähestymistapa on heitetty romukoppaan, kun puille annetaan inhimillisiä piirteitä.

IS TV-LEHTI: Minttu Heimovirran ja Markku Sipin toimittama Elävät puut on luonto-ohjelmaksi harvinaisen rento ja räväkkäkin. Ylen Mennään metsään -kampanjaan kuuluvan sarjan ensimmäisessä osassa etsitään Suomen sisukkainta puuta, toisessa viisainta, kolmannessa peräti kiimaisinta. Nyt yritettäneen saada koukkuun muitakin kuin perinteisten luonto-ohjelmien katsojia.

– Saimme aika vapaat kädet tehdä sellainen luonto-ohjelma, jota itse katsoisimme, ja tämä on sen näköinen, Heimovirta sanoo.

Heimovirta ja Sipi heittäytyvät aiheeseensa iloisella energialla, haastavat toistensa ja katsojiensa ajatuksia ja onnistuvat jopa naurattamaan.

Kuivan akateeminen lähestymistapa on heitetty romukoppaan, kun puille annetaan inhimillisiä piirteitä. Koivut elävät kuluttavasti kuin rokkarit, mutta niissäkin on eroja. Hieskoivu lahoaa jo 50 vuodessa, mutta rauduskoivu elää parisataa vuotta – se on siis Keith Richards! Äärimmäisissä oloissa ilman apua selviävä mänty taas on kuin Rambo.

Puiden voi myös tulkita oppivan ja muistavan asioita. Ne kommunikoivat hajujen välityksellä toistensa ja eläinten kanssa, ja niiden juurenkärjet näyttävät jopa jollain tavalla kuulevan, kun etsivät vettä.

Tällainen inhimillistäminen on aivan toinen tapa lähestyä metsää kuin se, mihin Suomessa on totuttu. Nyt ei katsota puita hakattavana resurssina ja raaka-aineena.

”Voisin lyödä vetoa, että kovin moni ihminen ei tiedä tunturikoivun osaavan pyytää apua.”

– Hirmu iso osa puututkimuksesta ja -tietämyksestä perustuu siihen, minkälaista sellua siitä saa, onko pitkää vai lyhyttä kuitua, kasvaako nopeasti vai hitaasti. Meillä lähtökohta oli se, millaisia eliöitä puut ovat ja miten ne käyttäytyvät, Sipi toteaa.

Lähestymistapa takaa sen, että katsoja saa kokea uudenlaisia oivalluksia.

– Voisin lyödä vetoa, että kovin moni ihminen ei tiedä tunturikoivun osaavan pyytää apua, Sipi mainitsee esimerkkinä.

Heimovirta sanoo, että kun aivonsa vinksautti oikeaan kulmaan, puiden seksielämäkin alkoi näyttää hyvin luonnolliselta ilmiöltä eikä siitä tehnyt mieli puhua enää oppikirjatermeillä kuten hede ja emi. Siellähän viuhuvat lerssit ja pimpsat!

– Sitten voidaan tutkia, että onko jollain lajilla erikseen rouva- ja herrapuut, vai roikkuvatko ne lerssit ja pimpsat siinä samalla oksalla, Sipi kuvailee.

– Jos koulussa olisi tällä tavalla kerrottu, kyllä minä olisin ollut innostunut puista, Heimovirta sanoo.

Elävät puut: Suomen sisukkain puu, TV1 klo 18.15