Vain elämää -ohjelman katsojaluvut romahtivat. Eikä se johdu vain siitä, että lämmin kevät yllätti kaikki.

Lämmin kevät yllätti tänä vuonna puolet kansasta, mutta yllätti se kuulemma myös Vain elämää -tekijät. Tai ainakin näin arvioi ohjelman tuottaja Meira Noronen Ilta-Sanomille, kun lehti tiedusteli katsojalukujen romahtamista. Toki sää vaikuttaa siihen, kuinka moni jää kotisohvalle tuijottamaan ruutua, mutta kenties myös seuraavat asiat ovat vaikuttaneet siihen, miksi ohjelma ei enää jaksa kiinnostaa entiseen tapaan.

”Melkoista liukuhihnatuotantoa!”

1. Kaksi kertaa vuodessa on liikaa

All Stars -kauden piti olla viimeinen. Siis sen, jossa nähtiin Cheek, Jenni Vartiainen, Kaija Koo, Juha Tapio, Sanni, Jari Sillanpää ja Toni Wirtanen jo toista kertaa.

Mutta toisin kävi. Ja tahtia kiihdytettiin. Aikaisemmin ohjelma nähtiin kerran vuodessa, nyt kaksi kertaa vuodessa. Tämä kausi ei ole ehtinyt edes päättyä, kun katsojille tyrkytetään jo seuraavaa kautta. Siellä ne artistit ovat jo into piukeina! Ja voi kili, miten kivaa heillä on! Kuuletteko hei!

Melkoista liukuhihnatuotantoa!

Antakaa meidän vähän hengähtää. Antakaa meidän kaivata. 

2. Kaksi kertaa viikossa on liikaa

All Stars -kauden jälkeen myös artistien päivät pätkäistiin kahteen osaan. Ennen ohjelma oli perjantai-illan kohokohta, nyt kunkin artistin päivää seurataan kahtena päivänä viikossa. Mutta katsoja kyllästyy, kun ruutuaika on tuplattu kahteen tuntiin.

”Eivät artistit niin yli-ihmisiä ole, että jaksaisi viikosta toiseen jännittää, missä järjestyksessä kukin asettelee kinkun ja juuston leivälle.”

Nyt kotisohvilla joutuu kuuntelemaan kiusaantuneena keskinäisen kehumisen kerhoa tuplasti pidempään. (Onko Juhana Helmenkalastaja muuten palkattu taustajoukkoihin?) Eivätkä artistit nyt niin yli-ihmisiä ole, että jaksaisi viikosta toiseen jännittää, missä järjestyksessä kukin asettelee kinkun ja juuston leivälle minäkin päivänä.

3. Ja ne artistit...

Kaikki Suomen suurimmat nimet on jo nähty ohjelmassa. Osa jopa kahteen kertaan. Ja vaikka Ville Valo, Jonna Tervomaa ja J. Karjalainen saataisiinkin vielä suostuteltua mukaan, ei kiinnostavia artisteja siltikään enää riitä.

Lisäksi artistit osaavat ennakoida jo aivan liian hyvin ohjelman hengen. Heidän pitää miettiä jo valmiiksi joku ”koskettava” asia, mistä avautua – koska pakko on avautua. Ei se enää liikuta. Kokonaisuus tuntuu aivan käsikirjoitetulta ja päälleliimatulta, vaikka yksittäiset musiikkiesitykset toki lävistävätkin yhä sydämen. Joskus.

Me Naiset ja ohjelmaa esittävä Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

 

Aitoa sen olla pitää

Antakaa meidän hengähtää! Antakaa meidän kaivata! 3 syytä, miksi Vain elämää ei enää kiinnosta

Säälittävää etteivät tuottajat osaa kehittää mitää muuta kuin tuollaista teennästä tunteisiin vetoavaa sontaa. Ja jos joku ei moiseen formaattiin suostu, hänet potkitaan ohjelmasta pois, ja käsketään hiljaiseksi. Lopettakaa koko joutava ohjelma, ja kehittäkää ohjelmia jossa oikeasti uudet, erilaiset ja oikeat artistit pääsevät näyttämään kykynsä.
Lue kommentti

Simpsoneiden ja Futuraman luoja katsoo nyt Springfieldin ja tulevaisuuden sijasta menneisyyteen.

IS TV-LEHTI: Matt Groeningin luomassa Disenchantment-animaatiossa touhutaan keskiaikaisessa, maagisessa Dreamlandin kuningaskunnassa.

Groening tekee sarjallaan aluevaltauksen Netflixissä. Hänen jälkensä on tunnistettavaa niin visuaalisesti kuin huumorinkin puolesta. Pääosissa ovat kapinallinen alkoholistiprinsessa Bean, uskollinen mutta täysin tonttu tonttu Elfo ja demoni Luci.

Kummallisella kolmikolla seikkailua ja sekoilua riittää. Kymmenosaisella ensimmäisellä kaudella vastassa on monenlaista aikakauden kulkijaa: örkkejä, peikkoja, lumoojattaria, pahoja äitipuolia, lipeviä prinssejä ja muita hulluja. Kyytiä saavat ylhäiset puheenparret ja ylevät tavat.

Ääninäyttelijöinä pääosissa toimivat Abbi Jacobson (Bean), Eric Andre (Luci) ja Nat Faxon (Elfo). Jacobson on kehunut epätyypillisen prinsessan vahvaa naishahmoa.

Groening on viimeksi luonut uuden sarjan liki parikymmentä vuotta sitten vuonna 1999, kun Futurama ilmestyi. Sarja päättyi vuonna 2013. Simpsonit-sarja starttasi vuonna 1989, ja syyskuussa Amerikassa alkaa peräti 30. kausi.

Uudella sarjalla Netflix hieroo sopua Futurama-fanien kanssa. He raivostuivat, kun Futurama yllättäen poistettiin valikoimista.

Nyt tekijätiimissä on mukana pitkäaikainen Simpsonit-kollega Josh Weinstein ja joukko Futuraman animaattoreita.

Trendikkääseen fantasiagenreen sijoittuvan sarjan on sanottu olevan kuin Simpsoneiden ja Game of Thronesin sekoitus.

Groeningin sarjojen perusta on usein sama: hän haluaa näyttää yleisölle hauskuutta tapahtumissa ja maailmoissa, joista huumoria on tavallisesti vaikea löytää. Kolme kärsinyttä ystävystä täydentää toisiaan hyvän ja pahan ikitaistelussa.

Keskiaikaisista puitteista huolimatta sarja on kaukana sadusta. Siinä käsitellään vahvasti nykyhetken teemoja. Kyllähän kaikki tunnistavat elämänsä prinsessat, tontut ja demonit.

Disenchantment, Netflixissä 17.8. alkaen.

Muovia on arvioitu päätyvän maailman meriin vuosittain noin kahdeksan miljoonaa tonnia, siis 15 tonnia minuutissa. Per Olav Alvestad tapaa kolmiosaisessa uutuussarjassa ihmisiä, jotka etsivät ratkaisua tähän nopeasti kasvavaan ympäristöongelmaan.

IS TV-LEHTI:  Iskeekö toisinaan uutisia seuratessa epätoivo siitä, että maailma on pilalla eikä paluuta enää ole? Saasteet, sodat, ahneus ja laiskuus vaikuttaisivat olevan sukupolvesta toiseen uusiutuvia luonnonvaroja, joille ei mahdeta mitään – niinkö?

Onneksi norjalainen tiedesarja on selvittänyt maailman parantamisen reseptin meidän puolestamme ja nostanut sen vielä otsikkoon: Tieto ja tahto (Viten og vilje). Tottahan se on – maailman tai edes oman elinympäristön ja elämänlaadun parantamiseen on oltava kylliksi tietämystä ja ennen kaikkea tahtoa.

Muista norjalaisista tiedeohjelmista (Älä kokeile tätä kotona, Kun kemiat kohtaavat, Schrödingerin kissa) tuttu juontaja Per Olav Alvestad pureutuu sarjassaan nykyihmistä vaivaaviin ongelmiin, ja etsii niihin myös ratkaisuja.

Avausjaksossa esimerkkiä näyttää joukko Norjan Hoddevikin rannat täyttävään muoviroskaan kyllästyneitä surffareita. He ovat perustaneet Nordic Ocean Watch -ympäristöjärjestön, jonka tehtäviin kuuluu rannan päivittäinen siivoaminen. Varaston jätesäkkivuoret ja puhdas ranta osoittavat, että pienilläkin teoilla on merkitystä.

Muovia on arvioitu päätyvän maailman meriin vuosittain noin kahdeksan miljoonaa tonnia, siis 15 tonnia minuutissa. Se on niin valtava määrä, että talkoisiin tarvitaan muitakin kuin muutama reipashenkinen surffari. Ohjelmassa tavataankin muovijätteenkeräyksen supertähdeksi tituleerattu Boyan Slat.

Parikymppinen hollantilaisnuorukainen on kehittänyt kelluviin puomeihin perustuvan tekniikan, jolla valtamerien kolossaaliset muovijätelautat pitäisi saada kerättyä talteen muutamassa vuodessa.

Sarjassa ongelmat puretaan ymmärrettäviksi, ja sen jälkeen tartutaan toimeen.

Kaikkein keskeisintä muovijäteongelman ratkaisemisen kannalta on kuitenkin vaikuttaa roskaketjun alkupäähän. Me tavalliset kuluttajat vaikutamme ostopäätöksillämme ja kierrätystottumuksillamme luontoon päätyvän jätteen määrään.

Asennemuutos ei tapahdu hetkessä, mutta onneksi tätäkin puolta on jo mietitty. Alvestad esittelee hollantilaisen kokeilun, jossa muovin käyttöä vähentämällä ja kierrättämällä kuluttajat saavat alennusta paikallisilta yrityksiltä.

Sarjassa ongelmat puretaan ymmärrettäviksi, ja sen jälkeen tartutaan toimeen. Samaa reseptiä voidaan soveltaa niin muovijätteeseen, kuin sarjan myöhemmissä jaksoissa askarruttaviin istumisen ja yötyön terveyshaittoihin.

Jos Tieto ja tahto onnistuu valamaan uskoa muoviongelman ratkaisemiseen, voi lauantain Femin uusinta Jätämme jäähyväiset: Albatrossi olla silti kova pala katsoa. Se maalaa karua kuvaa tulevaisuudesta, jossa nykymenolla vuonna 2050 maailman merissä on enemmän muovia kuin kalaa ja jossa albatrossit ovat kuolleet sukupuuttoon.

 Tieto ja tahto, Yle Teema & Fem klo 19.00