Satu Leinosella ja Sirpa Heinolla on samat vestonomin tutkinnot ja samat kaksi työpaikkaa. Molemmilla on yksi haave: kunpa pärjäisi vain yhdellä työllä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Satu Leinosella ja Sirpa Heinolla on samat vestonomin tutkinnot ja samat kaksi työpaikkaa. Molemmilla on yksi haave: kunpa pärjäisi vain yhdellä työllä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Päättäjät toivovat Suomeen lisää epäsäännöllisiä töitä. Sirpa Heino ja Satu Leinonen tekevät molemmat kahta sellaista. Torstain Me Naisissa he kertovat, millaista elämä on, kun yksi työ ei riitä elämiseen.

Sirpa Heinon, 25, työvuoro jyväskyläläisessä vaateliikkeessä on alkanut puoliltapäivin. Kun liike iltakahdeksalta sulkeutuu, Heino syö nopeasti, vaihtaa vaatteensa ja lähtee päivän toiseen työvuoroon, Raha-automaattiyhdistyksen pelinhoitajaksi yökerho Londoniin.

Työt loppuvat aamuyöllä. Heino ehtii nukkua muutaman tunnin ennen kuin palaa vaatekauppavuoroon aamuyhdeksäksi.

Tahti kuulostaa hurjalta, mutta Heino näyttää virkeältä ja lähestyy reippaasti asiakasta, joka on tullut etsimään itselleen paitaa.
Näin rankkoja työputkia ei sentään ole kuin pari kertaa kuussa.

– Olen yötöissä lähinnä viikonloppuisin, perjantaina ja lauantaina. Viikossa minulla on useimmiten yksi vapaapäivä ja se on sunnuntai, Heino kertoo.

Kun Heino keskimäärin 46 tunnin työviikon päätteeksi pääsee vapaalle, hän ”sammuu sohvalle ja katsoo Netflixiä”. Rahaa tästä raatamisesta jää käteen noin 1 500 euroa kuussa.

Tällainen monen työn tekeminen on yhä vain yleisempää, varsinkin niin sanotuilla naisten aloilla, uskoo työelämään perehtynyt tutkija-tohtori Mikko Jakonen.

– Nykyinen hallitus on halunnut lisätä juuri tällaista matalapalkka-alojen pätkätyötä. Perustelut ovat sellaisia, että sitä kautta nuorten olisi helpompi päästä vakituisiin töihin, Jakonen sanoo.

Äiti, joka on aina töissä

Satu Leinonen, 26, aloitti ammattikorkeakouluopinnot, kun hänen tyttärensä Alisa oli yhdeksänkuinen. Siellä Satu Sirpa Heinoon. Nyt molemmilla on samat vestonomin tutkinnot ja samat kaksi työpaikkaa.

– Vähän aikaa olin neljässä kaupassa, yötyössä ja kirjoitin kaupoissa hiljaisina hetkinä opinnäytetyötäni. Se oli raskasta aikaa, mutta sen kesti kun tiesi, että se kestää vain pari kolme kuukautta, Leinonen kertoo.

Satu Leinosta kahden työn tekemisessä rassaa eniten se, että työputkien aikana oman lapsen kanssa ei ehdi viettämään normaalia arkea.

– Se on sydäntä riipivä asia ja siitä on jatkuvasti huono omatunto. Tuntuu julmalta sanoa, etten ehdi tehdä mitään lapsen kanssa, mutta kyllä se välillä on niin. Ei me esimerkiksi viikonloppuisin käydä puistossa, kun yövuorojen välissä on nukuttava. Äiti kun on aina töissä.

Lue koko juttu Me Naisten numerosta 44/14!

Lue lisää:

Pärjääkö ihminen peruspäivärahalla? Kokeilimme

Pitkäaikaistyöttömät mummo, äiti ja poika: Aluksi ruuan hakeminen oli vaikeaa

Pakko olla upea – työelämä suosii kauniita ja sporttisia