Satu Leinosella ja Sirpa Heinolla on samat vestonomin tutkinnot ja samat kaksi työpaikkaa. Molemmilla on yksi haave: kunpa pärjäisi vain yhdellä työllä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Satu Leinosella ja Sirpa Heinolla on samat vestonomin tutkinnot ja samat kaksi työpaikkaa. Molemmilla on yksi haave: kunpa pärjäisi vain yhdellä työllä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Päättäjät toivovat Suomeen lisää epäsäännöllisiä töitä. Sirpa Heino ja Satu Leinonen tekevät molemmat kahta sellaista. Torstain Me Naisissa he kertovat, millaista elämä on, kun yksi työ ei riitä elämiseen.

Sirpa Heinon, 25, työvuoro jyväskyläläisessä vaateliikkeessä on alkanut puoliltapäivin. Kun liike iltakahdeksalta sulkeutuu, Heino syö nopeasti, vaihtaa vaatteensa ja lähtee päivän toiseen työvuoroon, Raha-automaattiyhdistyksen pelinhoitajaksi yökerho Londoniin.

Työt loppuvat aamuyöllä. Heino ehtii nukkua muutaman tunnin ennen kuin palaa vaatekauppavuoroon aamuyhdeksäksi.

Tahti kuulostaa hurjalta, mutta Heino näyttää virkeältä ja lähestyy reippaasti asiakasta, joka on tullut etsimään itselleen paitaa.
Näin rankkoja työputkia ei sentään ole kuin pari kertaa kuussa.

– Olen yötöissä lähinnä viikonloppuisin, perjantaina ja lauantaina. Viikossa minulla on useimmiten yksi vapaapäivä ja se on sunnuntai, Heino kertoo.

Kun Heino keskimäärin 46 tunnin työviikon päätteeksi pääsee vapaalle, hän ”sammuu sohvalle ja katsoo Netflixiä”. Rahaa tästä raatamisesta jää käteen noin 1 500 euroa kuussa.

Tällainen monen työn tekeminen on yhä vain yleisempää, varsinkin niin sanotuilla naisten aloilla, uskoo työelämään perehtynyt tutkija-tohtori Mikko Jakonen.

– Nykyinen hallitus on halunnut lisätä juuri tällaista matalapalkka-alojen pätkätyötä. Perustelut ovat sellaisia, että sitä kautta nuorten olisi helpompi päästä vakituisiin töihin, Jakonen sanoo.

Äiti, joka on aina töissä

Satu Leinonen, 26, aloitti ammattikorkeakouluopinnot, kun hänen tyttärensä Alisa oli yhdeksänkuinen. Siellä Satu Sirpa Heinoon. Nyt molemmilla on samat vestonomin tutkinnot ja samat kaksi työpaikkaa.

– Vähän aikaa olin neljässä kaupassa, yötyössä ja kirjoitin kaupoissa hiljaisina hetkinä opinnäytetyötäni. Se oli raskasta aikaa, mutta sen kesti kun tiesi, että se kestää vain pari kolme kuukautta, Leinonen kertoo.

Satu Leinosta kahden työn tekemisessä rassaa eniten se, että työputkien aikana oman lapsen kanssa ei ehdi viettämään normaalia arkea.

– Se on sydäntä riipivä asia ja siitä on jatkuvasti huono omatunto. Tuntuu julmalta sanoa, etten ehdi tehdä mitään lapsen kanssa, mutta kyllä se välillä on niin. Ei me esimerkiksi viikonloppuisin käydä puistossa, kun yövuorojen välissä on nukuttava. Äiti kun on aina töissä.

Lue koko juttu Me Naisten numerosta 44/14!

Lue lisää:

Pärjääkö ihminen peruspäivärahalla? Kokeilimme

Pitkäaikaistyöttömät mummo, äiti ja poika: Aluksi ruuan hakeminen oli vaikeaa

Pakko olla upea – työelämä suosii kauniita ja sporttisia

Kiira Korven vuosi 2009 oli täynnä niin uskomattomia tapahtumia, että ex-taitoluistelija uskaltaa kertoa niistä vasta lähes kymmenen vuoden jälkeen elämäkertakirjassaan.

Taitoluistelu-uransa kolme vuotta sitten lopettanut Kiira Korpi-Borges, 29, muistelee tässä kuussa ilmestyvässä elämäkertakirjassa varsin erikoista seikkailua, joka hänelle tapahtui vuonna 2009.

Jere Nurmisen kirjoittamassa kirjassa Kiira – ehjäksi särkynyt (Otava) taitoluistelija kertoo ensimmäistä kertaa, miten venäläismiljardööri liehitteli 20-vuotiasta urheilijaa useamman kuukauden ajan. Kiira myöntää kirjassa, että hänelläkin oli jonkinlaisia tunteita nelikymppistä miestä kohtaan.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun Kiira sai sponsorinsa Valion kautta kutsun Moskovaan. Hänen oli tarkoitus olla kuvattavana Marie Claire -lehteen ja osallistua paikalliseen talk show -ohjelmaan. Hänet ja mukaan lähtenyt Valion Marko Kämäräinen noudettiin Venäjälle yksityislentokoneella.

”Yksityiskone tuntui hienolta, mutten pitänyt sitä mitenkään outona. Ajattelin, että todennäköisesti venäläisellä isolla tv-yhtiöllä oli varaa lähettää yksityiskone Helsinkiin, jos niin halusi”, Kiire muistelee kirjassa.

Moskovassa kuitenkin alkoi vähitellen paljastua, että kaikki oli järjestetty vain siksi, että kirjassa nimettömänä pysyvä venäläismiljardööri oli halunnut tavata Kiiran.

”Meidät ohjattiin illalliselta ulos, missä odotti kolme mustaa autoa sekä aseistautuneet vartijat. Kukaan ei kertonut, minne olimme menossa, ja kaiken lisäksi meidät istutettiin Markon kanssa eri autoihin. Huikkasimme, että toivottavasti vielä näemme – tilanne oli pelottava.”

”Yksityiskone tuntui hienolta, mutten pitänyt sitä mitenkään outona.”

Luksusreissuja Ranskaan

Kiira ja Marko kyydittiin miljardöörin talolle. Mies kertoi olevansa ihastunut Kiiraan ja antoi tälle sormuksen.

”Herranjumala, tuollainen vanha mies. Hänhän voisi olla melkein isäni”, Kiira muistelee ajatelleensa.

Kiira Korpi aloitti vapaaohjelmansa taitoluistelun EM-kotikisoissa vuonna 2009 kaatumalla päin laitaa. Kirjan mukaan se kiinnitti venäläismiljardöörin huomion. Kuva: Sanoma-arkisto / Outi Pyhäranta
Kiira Korpi aloitti vapaaohjelmansa taitoluistelun EM-kotikisoissa vuonna 2009 kaatumalla päin laitaa. Kirjan mukaan se kiinnitti venäläismiljardöörin huomion. Kuva: Sanoma-arkisto / Outi Pyhäranta

Mies ympäröi Kiiran hulppeilla puitteilla ja kalliilla lahjoilla. Kiiran mukaan mies vaikutti siltä, että oli tottunut saamaan haluamansa. Kovin syvällisiin keskusteluihin hänen kanssaan ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, koska mies ei puhunut englantia.

”Herranjumala, tuollainen vanha mies.”

Kun Kiira palasi Suomeen, mies jatkoi yhteydenpitoa. Kiira kertoo vierailleensa kesän ja syksyn 2009 aikana kolme tai neljä kertaa miehen kartanolla Ranskassa – aina joko siskonsa Petra tai managerinsa Mikko turvanaan.

”Tiesin, että kyseessä oli kerran elämässä -tyyppinen vaihe, joten miksi en nauttisi siitä”, Kiira kertoo ajatelleensa.

Ongelmia autolahjasta

Kiusallisin tilanne oli, kun miljardööri kirjan mukaan yllätti Kiiran valkoisella Audi R8 -urheiluautolla. Kiira näki auton ensimmäisen kerran Ranskassa ollessaan, kauniisti punaisella rusetilla koristeltuna.

Vielä isompi yllätys oli, kun 300 000 euron arvoinen auto saapui muutaman viikon kuluttua rekan kyydissä Tampereelle.

”Kukaan ei ollut kertonut minulle, miten pitää toimia, kun venäläinen miljardööri haluaa lahjoittaa sinulle luksusauton. Isä pelkäsi, että naapurit näkevät auton, ja äiti itki tilannetta paniikissa. Mikko ajoi auton nopeasti pihaan ja peitti sen isän kanssa pressulla.”

”Isä pelkäsi, että naapurit näkevät auton, ja äiti itki tilannetta paniikissa.”

Miljardööri lupasi maksaa muhkeat lahjaverot ja lahjaverojen lahjaverot. Kiira kertoo kirjassa, että lopulta auto rekisteröitiin kirjan Petra-siskon omistukseen, jotta siitä ei nousisi kohua julkisuudessa. Muutaman vuoden kuluttua auto myytiin.

Välit miljardööriin haalistuivat marraskuuhun mennessä.

”Vaikka aluksi olin ehdottomasti koko juttua vastaan, niin täytyy myöntää, että olin hiukan pettynyt, kun seikkailu sitten päättyikin”, Kiira myöntää kirjassa, mutta toteaa myös olevansa iloinen huikeasta kokemuksesta.

Rakkaus löytyi seuraavana vuonna

Aviomiehensä Arthur Borgesin Kiira tapasi keväällä 2010 Torinossa, missä järjestettiin taitoluistelun MM-kisat. Arthur asui silloin Italiassa. Arthur kertoi suhteen alkuhetkistä pari vuotta sitten, kun Nelosella esitettiin Supertähdet ohjelmaa, jossa Kiira oli mukana.

– Meidän ensikohtaaminen oli semmoinen, että me nähtiin, ja sitten saman tien siihen tuli lauma pikkutyttöjä kysymään nimmaria. Mä sitten pääsin siihen suoraan kuvausassistentiksi, Arthur muisteli.

Pari meni naimisiin vappuaattona Italiassa. Nykyään he asuvat New Yorkissa. Kiira opiskelee psykologiaa, ja Arthur työskentelee Tom Fordin luksusmuotitalossa mittatilauspukujen mallimestarina.

– Hän on, voisiko sanoa, puhjennut kukkaan, Arthur kommentoi urheilu-uran loppumisen vaikutusta Kiiraan, kun pari osallistui Linnan juhliin vuonna 2015.

NoMoro

Kiira Korpi paljastaa elämäkerrassa: Salainen seikkailu venäläismiljardöörin kanssa – lahjoitti luksus-Audin ja sormuksen

Venälainen "miljardööri" joka ei puhunut englantia, yhteyttä kuitenkin pidettiin useamman kuukaden ajan. Millähän kielellä yhteyttä pidettiin? Millä kielellä kommunikoitiin "miljardöörin" Ranskan kartanolla, ja millä kielellä "miljardööri" kommunikoi Ranskassa paikallisten kanssa? Jos mies ei puhu englantia niin tuskin ranskaakaan. Ei tässä nyt ihan kaikki ole mennyt ihan niin kuin Kiira on kertonut.
Lue kommentti

Ensi-iltansa saava psykologinen jännäri Missä on Emily? käsittelee kotiäitien ja uranaisten ongelmia.

Stephanie (Anna Kendrick) on äitivloggaaja, jolle äitiys on elämäntehtävä. Hän ystävystyy boheemin uraohjuksen Emilyn (Blake Lively) kanssa, vaikka heillä ei päällepäin näytä olevan mitään yhteistä. Kaksi viikkoa myöhemmin Emily katoaa. Stephanie vannoo tekevänsä kaikkensa löytääkseen bestiksensä.

Ohjaaja Paul Feig tunnetaan naisille suunnatuista elokuvistaan. Joukossa on huteja, kuten rasittavan asenteellista huumoria syytävä rikoskomedia Spy – Vakoojan asussa, mutta myös täysosumia. Sellainen oli Morsiusneidot, joka mylläsi romanttisen komedian lajityypin uuteen uskoon. Odotinkin Feigin uutuutta, psykologista jännäriä Missä on Emily?, ristiriitaisin tuntein. Kumpi olisi tällä kertaa luvassa: täysi pannukakku vai uusi mestariteos? Vastaus: ei kumpikaan. Elokuva on eri lajityyppejä holtittomasti sekoittava pläjäys, jossa yhdistyvät Feigin parhaat ja huonoimmat maneerit.

Elokuva alkaa lupaavasti naisiin kohdistuvia mahdottomia odotuksia ja vaatimuksia käsittelevänä draamana. Tiedättehän: toisaalta pitäisi olla pullantuoksuinen äiti, mutta toisaalta työt pitäisi handlata sata lasissa. Kotiäiteihin suhtaudutaan säälin sekaisin tuntein, mutta uranaiset ne vasta itsekkäitä hirviöitä ovatkin. Nämä teemat Feig hallitsee suvereenisti. Samoja aiheita samalla suorasukaisella asenteella on käsitellyt ohjaaja-käsikirjoittajatyöpari Jason Reitman ja Diablo Cody elokuvissaan Young Adult ja Tully.

Varsinaiseen juoneen päästään kiinni, kun Emily katoaa. Genre vaihtuu lennosta psykologiseksi jännitykseksi. Esikuvat ovat ilmeiset: hittijännärit Gone Girl ja Nainen junassa. Kehenkään ei voi luottaa eikä mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Tämä on elokuvan paras osuus, mutta valitettavasti loppuratkaisu vetää maton katsojan jalkojen alta.

Monien psykologisten jännäreiden ongelma on se, että niiden loppu on epäuskottava, niin myös leffojen Gone Girl ja Nainen junassa. Sen kuitenkin antaa anteeksi, sillä ne edes yrittävät olla uskottavia. Missä on Emily? sen sijaan vaihtaa jälleen salamannopeasti lajityyppiä. Elokuva muuttuu yllättäen mustaksi komediaksi. Huumori on vedetty överiksi niin kuin Feigillä on pahimmillaan tapana. Elokuvan viimeiset kohtaukset on tehty aivan kieli poskessa, mikä melkein mitätöi koko elokuvan. Harmi, sillä elokuvassa olisi ollut aineksia esikuviensa veroiseksi psykologiseksi jännäriksi. 

Missä on Emily? ***