Lisa ja isä, Steve Jobs. Pikkusintin kuvituskuva.
Lisa ja isä, Steve Jobs. Pikkusintin kuvituskuva.

Applen perustajaa Steve Jobsia ei tunnettu mukavana miehenä. Lisa-tyttären muistelmien mukaan hänellä oli vakavia puutteita myös isänä.

Miltä tuntuu, kun koko maailma tietää isäsi, mutta et oikein tunne häntä itse? Sentyyppinen on Lisa Brennan-Jobsin kokemus isästään, Apple-yhtiön perustaneesta Steve Jobsista. Lisa kertoo isäsuhteestaan kirjassaan Pikkusintti (WSOY). Muistelmien titteli tulee nimestä, jolla Steve Jobs tytärtään kutsui.

Englanniksi Small Fry ilmestyi jo viime syyskuussa. Sen jälkeen julkaistuissa haastatteluissa Lisa on kuvaillut kirjan kirjoittamista katarttiseksi kokemukseksi. Lukijalle Pikkusintti on sydäntäsärkevä kuvaus lapsuudesta, jota leimaa torjutuksi tuleminen, pohjaton yksinäisyys ja tiukassa istuva rakkauden ja hyväksynnän kaipuu.

Steve Jobs kuoli haimasyöpään vuonna 2011, joten itse hän ei ole ollut tyttärensä muistoja kommentoimassa. Sen sijaan Jobsin leski Laurene Powell Jobs ja sisko Mona Simpson julkaisivat elokuussa yhteisen lausunnon, jonka mukaan kirjan totuus on yksipuolinen. ”Sen kuvaus Stevestä ei ole se aviomies ja isä, jonka me tunsimme”, lausunnossa todettiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Steve Jobs ei ole ensimmäinen eikä viimeinen isyyttään välttelevä mies, mutta kirjan mukaan hänen tapansa osoittaa se oli poikkeuksellisen julma. On tiedetty, että Jobsilla oli vakavia puutteita johtajana ja työtoverina. Lisan muistelmista syntyy vaikutelma, että Jobsilla oli vakavia puutteita myös isänä ja ihan vain ihmisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Chris-Ann Brennan oli vasta 23, kun Lisa vuonna 1978 syntyi. Suhde Steve Jobsiin oli ailahtelevainen on-off-suhde, ja Chris-Ann harkitsi adoptiota. Hänestä tuli kuitenkin Lisan yksinhuoltaja, jonka elämässä poikaystävät, asunnot ja työpaikat vaihtuivat tiuhaan.

Steve Jobs kielsi tyttärensä monta kertaa, dna-testistä huolimatta. Hän myös nöyryytti entistä puolisoaan julkisesti. Vuonna 1983, kun Lisa oli neljä, Time-lehti kirjoitti Jobsin ihmeellisestä tietokoneesta, joka oli nimetty Lisaksi. Jutussa Jobs vihjasi, että Chris-Ann olisi maannut monen miehen kanssa ja valehdellut.

Hän viittasi minuun sanoessaan: ’Kaksikymmentäkahdeksan prosenttia Yhdysvaltain miespuolisista asukkaista voisi olla tytön isä’, Lisa kirjoittaa Pikkusintissä.

Riitaa rahasta

Vaikka isä rikastui teknologiayrityksillään, entinen puoliso ja tytär eivät siitä hyötyneet välttämättömiä elatusmaksuja enempää. Taiteilija-äiti elätti tytärtään tarjoilijan ja siivoojan töillä. Kuule, Steve. Rahaa me vaan tarvitaan. Ole nyt kiltti ja lähetä meille rahaa, hän aneli puhelimessa. Myöhemmin isä kyllä maksoi kaksikon asumista ja tyttären opintoja.

Paljon myöhemmin Lisa kuuli, että isä kantoi tyttären kuvaa lompakossaan. Hän tapasi kuulemma ottaa sen illallisjuhlissa lompakostaan, esitellä toisille ja sanoa: ”Ei tämä ole minun tyttäreni, mutta koska hän on isätön, koetan helpottaa hänen elämäänsä”.

Lisan elämää määritti tarve tulla isän hyväksymäksi ja rakastamaksi. Hän kuvitteli, että jos hän muuttaisi isänsä kanssa saman katon alle, katselisimme vanhoja valokuvia ymmärtääksemme, mitä olimme menettäneet. Kun isä meni naimisiin ja uusi vaimo tuli raskaaksi, Lisa toivoi olevansa se vauva.

14-vuotiaana Lisa muuttikin isän ja tämän vaimon Laurene Powellin luo, kun äiti ja tytär uupuivat jatkuviin riitoihinsa.

Isä pakotti Lisan tekemään kohtuuttoman valinnan.

Jos sinä muutat luoksemme asumaan, sinun on tehtävä valinta. Äitisi tai me. Sinun on annettava tälle perheelle mahdollisuus. Jos päätät asua meidän kanssamme, sinun pitää luvata, ettet tapaa puoleen vuoteen äitiäsi. Sinun pitää yrittää tosissasi.

Lisa teki niin kuin käskettiin, vaikka se tuntui kamalalta. Äidin ja tyttären suhde oli ollut symbioottinen.

Yksinäinen nuoruus

Lisa kertoo kirjassa, että nuoruutta isän talossa leimasi epävarmuus ja yksinäisyys. Isän luona syötiin hienoja terveysruokia, mutta perheen dynamiikka oli vinksallaan. Isän aloitteesta Lisan sukunimeen lisättiin Jobs, mutta silti tyttö ei kokenut koskaan tulleensa täydeksi perheenjäseneksi. Häneen ei tuhlattu perhekameran filmiä. Kun lämmitys Lisan huoneessa oli rikki, isä ei korjannut sitä.

Silti isä vaati tyttäreltään täyttä omistautumista. Ei perheenjäsen toimi noin. Et tee omaa osaasi. Et ole koskaan kotona. Jos haluat kuulua tähän perheeseen, sinun täytyy antaa aikaasi meille, hän sanoi.

Oli outoa, että hän vaati jatkuvaa läsnäoloani oltuaan itse poissa elämästäni niin pitkän aikaa. Kun olin kotona illallisella, isäni ja Laurene olivat etäisiä. Oletin sen johtuvan minusta, mutta saattoihan syynä olla ihan hyvin myös uusi avioliitto, taaperoikäinen lapsi ja unen puute. Isä halusi minut lähelleen, mutta eri huoneeseen – hänen vaikutuspiiriinsä, mutta ei liian lähelle. Minun tuli pysytellä ympyrän kehällä, joka piirrettäisiin harpilla Steven kohdalla olevasta pisteestä.

Lisasta tuntui, että hän joutui hoitamaan pikkuvelipuoltaan liikaa. Hänen tehtävänään oli myös tiskata, kun isä ei viitsinyt korjauttaa rikkinäistä astianpesukonetta. Lisa hermoili illallispöydässä niin, että laseja meni jatkuvasti rikki. Lisa toivoi, että isä ja äitipuoli toivottaisivat hänelle iltaisin hyvää yötä. Kerran he niin tekivätkin.

Yritin parhaani mukaan osoittaa kiitollisuuteni ja arvoni olemalla se pitkään kadoksissa ollut tytär, jonka he haluaisivat, mutta epäonnistuin surkeasti.

Isän käytös hämmensi Lisaa jatkuvasti.

Lisa yritti sopeutua ja miellyttää, mutta palkintoja ei juuri tullut. Isän huomio oli satunnaista ja ailahtelevaa. Kun teini-ikäinen Lisa nolostui isän ja äitipuolen avoimesta pussailusta ja kähminnästä, isä torui ja pakotti jäämään katsomaan.

’Hei, Lis’, isäni sanoi. ’Älä nyt lähde mihinkään. Meillä on perheen yhteinen hetki. On tärkeää, että annat oman panoksesi’.

Tytär kuin häpeäpilkku

Eräänä lauantaiaamuna isä lyttäsi Lisan taas kerran maanrakoon. Juttu on niin, Lis, hän sanoi verkkaisesti äänellä, josta tiesin hänen kohta päästävän suustaan jotain nasevaa ja mahdollisesti hyvin ilkeää. Sinulla ei ole yhtään hyödyllisiä taitoja. Ei ainuttakaan.

Tytär koki olevansa häpeäpilkku isänsä menestyksen varjossa.

Lisasta kaikki tuntuivat katsovan läpi sormien hänen isänsä sikailua. Vaikka Jobs oli arvaamaton ja usein ilkeä, hän on myös häikäisevän älykäs ja toisinaan ystävällinen ja oivaltava. Nyt minusta tuntui, että hän murskaisi minut, jos sallisin sen. Hän kertoisi minulle kerran toisensa jälkeen, kuinka mitätön olin, kunnes uskoisin sen. Mitä hyötyä minulle olisi hänen loistavasta älystään?

Lukioikäisenä Lisa palasi asumaan äidin luo. Kun tytär pääsi Harvardin yliopistoon, sekään ei isälle riittänyt. Naapurit tukivat Lisaa rahallisesti; isä ei vastaillut sähköposteihin tai puheluihin.

”En minä halua nähdä sinua enkä puhua kanssasi, kun kerran et tule tapaamaan Reediä (Jobsin poika, toim.huom.), jota minä rakastan”, isäni ilmoitti puhelimitse. ”En halua viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät tahdo olla minulle rakkaiden ihmisten kanssa”, hän sanoi.

Pikkusinttiä lukiessa ei voi olla miettimättä, miten Lisa voi muistaa varhaislapsuudessa ja myöhemminkin käymänsä keskustelut niin tarkkaan. Mutta ei sillä kai ole väliäkään. Tunnearvet ovat todellisia, ja vain kokonaiskuvalla loppujen lopuksi todellista merkitystä.

Anteeksianto 

Kun Steve Jobs teki jo kuolemaa, hän pyysi tyttäreltään anteeksi. Hän pahoitteli, ettei viettänyt Lisan kanssa enempää aikaa silloin, kun tämä oli pieni, ja toivoi, että saisi uuden mahdollisuuden. Kirjassa Lisa kuvailee, että kauan odotetut sanat olivat kuin kylmää vettä palovammalle.

Lukija jää miettimään, tajusiko Steve Jobs koskaan virheidensä täyttä hintaa. Kirja kertoo vain Lisan puolen tarinasta. Walter Isaacsonin vuonna 2011 ilmestyneessä Jobs-elämäkerrassa osuudet Lisasta kuvattiin melko pintapuolisesti, mutta siitäkin käy ilmi, että elämänsä loppupuolella Steve yritti vihdoin lähentyä esikoisensa kanssa. Ehkä oli jo liian myöhäistä.

Pikkusintin lukemisen jälkeen tekee mieli paiskata oma iPhone seinään. Lisa ei ole ainoa, jolle maailmaa muuttaneen teknologiajätin satumainen menestys on tuottanut inhimillistä kärsimystä. Mutta hänen tarinansa on poikkeuksellisen raastava. Sen pienen tytön takia toivoo, että se tarina olisi kirjoitettu ihan toisin.

Nykyään Lisa Brennan-Jobs asuu perheineen Brooklynissä, New Yorkissa ja työskentelee kirjoittajana.

Artikkelin kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia Pikkusintti-kirjasta. Lisa Brennan-Jobs: Pikkusintti (Wsoy) ilmestyy 12. maaliskuuta.

Quest

Steve Jobsista on tullut samantyyppistä tietoa useasta eri lähteestä, joiden mukaan hän oli lähimpien työtovereiden mielestä pahimman luokan narsisti, ehkä jopa psykopaatti. -Itseasiassa, mitä ylemmäs liikkeenjohtotasoissa mennään, sitä useammin myös suomalaisten tutkimusten mukaan menestyvien liikkeenjohtajien joukosta löytyy narsistisia piirteitä omaavia ja suoranaisia psykopaatteja.

Menestyvien yrittäjien ja liikkeenjohtajien takana on yleensä pettynyt lapsi ja syrjääntyönnetty aviopuoliso. -Perheet maksavat yllättävänkin kovaa hintaa yrittäjäpuolison ammatinvalinnasta, meillä ja muualla, jos yrittäjäpuoliso ei osaa, kykene tai halua tasapainottaa elämäänsä liiketaloudellisten vaatimusten, oman menestymisensä ja perheensä välillä. Viime kädessä kyse on elämänhallinnasta.

Steve Jobsin tyttären tarina oli yllättävän tuttu. Itse seukkasin 15v sitten yrittäjäperheen tyttären kanssa, jonka isä ryyppäsi arki-illat ja viikonloput, jonka joka toinen sana oli kirosana, ja joka kohteli omia perheenjäseniään kuin kommeneltavia orjia tai keskistysleirivankeja, alistaen, nöyryyttäen ja haukkuen sanallisesti aina kun töiltään ehti. Selvääkin selvempää, että erohan siitä aikanaan hänen vanhemmilleen tuli, mutta isän tyttärensä psyykkeeseen ja mieskuvaan jättämät jäljet olivat ja ovat niin pahat, että jo aikuisikäisen tyttären jokainen miessuhde ja avioliitto on aina päättynyt muutaman vuoden sisällä: Masennus, läheisriippuvuus ja päihteet ovat huono yhdistelmä käsitellä tyranni-isälle menetettyä lapsuutta ja nuoruutta.

narsistinlapsi

Uskon Lisan tarinaan. Jobs pahimmanlaatuinen narsisti! Ei nämä tapaukset valitettavasti ole harvinaisia - narsisteja riittää. Hehän ovat usein älykkäitä, Jobs tietysti älykyydessään vertaansavailla. Vanhempien rakkautta jokainen haluaa, se on kaikkein tärkeintä lapsille, siihen perustuu koko loppuelämä, onko sitä rakkautta lapsena saanut vaiko ei. Sen puute näkyy tavalla tai toisella ihmisessä hamaan hautaan asti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla