Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Fitness-buumi näkyy jo työelämässä, jossa ulkonäköpaineet lisääntyvät entisestään. – Ihannetyöntekijä on 35-vuotias, hoikka ja sporttinen mies, työelämätutkija sanoo.

Ei riitä, että on kaunis tai komea. On oltava myös maratoonarin kunto ja salilla treenatut lihakset.

Kesällä Alexander Stubb näytti, kuinka pääministerilläkin on aikaa triathlonkilpailuun. Vaikka työ on rankkaa, kunnossa on ­pysyttävä. Ulkonäköpaineet ovatkin työelämässä yhä yleisempiä.

– Ihanne fitness-vartalosta on voimistunut kymmenen viime vuoden aikana, kertoo kehollisuutta työelämässä tutkiva Jaana Parviainen Tampereen yliopistolta.

– Stubbin hoikka mutta lihaksikas vartalo on sellainen, joka näyttää nyt hyvältä.

Työmarkkinat ovat koko 2000-luvun muuttuneet epävarmemmiksi, ja samaan aikaan huoli ulkonäöstä on kasvanut. Jatkuvat yt-neuvottelut korostavat ilmiötä entisestään. Kun yhtä työpaikkaa saattaa hakea sata ihmistä, kohdistuu huomio siihen, miltä kukin heistä näyttää.

– Rekrytoijat tekevät usein päätöksiä perstuntumalta, Jaana Parviainen sanoo.

– He saattavat arvioida ihmisten kykyjä ruumiillisten piirteiden perusteella. Ylipainoinen työnhakija voi ­herättää epäilyn, onko hän riittävän tehokas ja pystyykö hallitsemaan tehtäviään, jos ei pysty hallitsemaan omaa painoaan. Päätelmät voivat olla aika armottomia.

Etsimme tyylikästä putkiasentajaa

Ulkonäköön kiinnitetään yhä enemmän huomiota sellaisillakin aloilla, joilla sillä ei aiemmin ollut merkitystä. Jaana Parviainen vetää tutkimusprojektia The Working Body in the Post-Industrial Economy. Siinä on selvinnyt, että edes putkiremonttia tekevä raksamies ei voi häärätä ihmisten ­kotona minkä näköisenä tahansa. Kun tutkijat haastattelivat Nokian insinöörejä, selvisi, että heitäkin peilikuva ahdistaa.

– Monen työ on yhä enemmän tiimityötä ja neuvottelua. Ihmisten on oltava vakuuttavia ja vietävä ideoitaan eteenpäin. Ulkonäkö on osa vakuuttavuutta, Parviainen pohtii.

Erityinen merkitys ulkonäöllä on markkinointitehtävissä. Tämän sai huomata 34-vuotias tamperelainen Pauliina, joka sai vuosi sitten ylennyksen viestintäpäälliköksi. Aluksi hän meni töihin hupparissa ja tennareissa, mutta jemmasi jakun ja huivin pysyvästi työpaikalle yhden mokan jälkeen.

– Katsoin kalenterista, ettei minulla ole ulkoisia palavereja, ja pukeuduin töihin lökähtäneisiin perusfarkkuihin, likaisiin tennareihin ja joulunvihreään pöllöpaitaan, Pauliina kertoo.

– Juuri silloin toimitusjohtajamme päätti, että minun pitää olla paikalla, kun ­hänelle tulee vieraaksi kunnanjohtajia.

Suomen ulkopuolella ulkonäkö on ollut iso juttu jo pitkään. Esimerkiksi taide­asiantuntija Pauliina Laitinen-Laiho on kertonut, että Lontoon Sotheby’s-huutokaupassa kaikki ovat kuin Kauniista ja rohkeista. Kansainvälisissä taidepiireissä on hänen mukaansa itsestään selvää, että
ulkonäkö on viimeisen päälle huoliteltu.

31-vuotias Anna työskentelee markkinointikoordinaattorina Tukholmassa. Hänestä ulkonäkö­paineet ovat siellä paljon kovemmat kuin ­aiemmassa kotikaupungissa Helsingissä.

– Naiset käyttävät personal trainereita, käyvät kosmetologilla ja
ostavat merkkilaukkuja. Omat paineeni hellittivät, kun sain lapsen kaksi ja puoli vuotta sitten. Enää ei ole aikaa murehtia ulkonäköä. Kaverini eivät tajua, miten voin hengata tukalla, jossa näkyy juurikasvu. Jos minulla olisi huono itsetunto, olisin varmasti sairastunut anoreksiaan täällä asuessani.

Haussa 35-vuotias lihaksikas mies

Jaana Parviaisen mukaan ihanteellinen työnhakija on 35-vuotias hoikka ja lihaksikas mies. Naiset ovat helposti liian nuoria tai liian vanhoja. Parikymppisen on vaikea päästä työhaastatteluun, ja yli 45-vuotiaan naisen on vaikea edetä urallaan, ellei hän jo ole pomo. Yleensä tulotaso on parhaimmillaan 40–50-vuotiaana ja alkaa laskea viidenkympin jälkeen.

51-vuotias Riitta huomasi vuosi sitten hyvinvointialan töitä hakiessaan, että hän on liian vanha.

– En ollut tajunnut olevani vanha, mutta töitä hakiessani ikä olikin este. Kilpailin kolmikymppisten, joka päivä jumpassa käyvien lapsettomien naisten kanssa. Minulle tuli fiilis, että minun ­pitäisi olla paljon trendikkäämpi, Riitta kertoo.

– Kun olin pukeutunut työhaastatteluun kirkkaanvihreään paitaan, rekrytoija alkoi korostaa, että kyseessä on virkamiehen tehtävä. Vaatteeni eivät olleet riittävän virkamiesmäiset. Pahimpia olivat naispomot. He katsoivat nenänvartta pitkin päästä varpaisiin.

Vanheneminen ahdistaa myös markkinointialalla työskentelevää 49-vuotiasta Kristiinaa. Hän on leikkauttanut yläluomensa näyttääkseen nuoremmalta.

– Mitä lähemmäs 50-vuotispäivä ­tulee, sitä enemmän tunnen paineita siitä, että pitää säilyä nuorekkaana ja freesinä. Työpaikan vaihtaminen vaikeutuu, sillä työnantaja palkkaa mieluummin hyvännäköisen ja kokemattomamman nuoren kuin jo vähän rupsahtaneen konkarin. Uskon, että keski-ikäinen mies saa helpommin uuden työpaikan kuin ­samanikäinen nainen.

62-vuotiasta Seijaa ikä ei ahdista, sillä koulutuspäällikkönä hän on jo edennyt hyvään asemaan.

– Jos jäisin työttömäksi, minulla olisi varmasti paineita näyttää nuoremmalta, Seija sanoo.

Hänkin haluaa kuitenkin näyttää virkeältä, ja valitsee työmatkavaatteet tarkkaan. Myös Seijan mielestä ulkonäköpaineet ovat koventuneet vuosien varrella.

– Olen pyöreä itäsuomalainen, mutta ei minun tarvinnut nuorempana ajatella, että se olisi este työllistymiselle.

Olethan kaunis, muttet liikaa

Ulkonäkö vaikuttaa palkkaankin. Amerikkalaistutkimuksissa kauniina pidetyt naiset ansaitsevat kahdeksan prosenttia enemmän kuin naiset keskimäärin, vaatimattoman näköiset neljä prosenttia muita vähemmän.

Komeat miehet ­ansaitsevat neljä prosenttia keskivertomiestä enemmän, rumat miehet kolmetoista prosenttia vähemmän. Myös koolla on väliä: Pitkistä miehistä tulee muita todennäköisemmin johtajia. Yhdysvaltojen presidentit ovat olleet kaikki pitkiä. Barack Obama on 185-senttinen.
Suomessa arvostetaan edelleen luonnollisen näköistä kauneutta. Naisella on syytä olla huoliteltu meikki, vaatteet ja hiukset – mutta liian hyvältä ei saa näyttää.

– Jos on liian hyvännäköinen, epäillään, että on päässyt asemaansa vain ulkonäkönsä ansiosta. Nuoria naispoliitikkoja rangaistaan ulkonäöstä jatkuvasti, Parviainen kertoo.

Suurten kaupunkien ulkopuolella naisillakin on toistaiseksi helpompaa. Riitan kokemuksen mukaan ulkonäköpaineet ovat paljon kovempia pääkaupunki­seudulla kuin pienillä paikkakunnilla. Hän päätyi töihin pieneen kuntaan, jossa paineet ulkonäöstä karisivat ­nopeasti.

– Täällä olen yhtäkkiä nuori, kaunis ja hoikka. Naisilla on töissä mummosandaalit, eikä meikkiä. Jopa minä olen mennyt töihin ilman ripsiväriä, Riitta kertoo.

Huono tukkapäivä ei haittaa

Onneksi kaupungissakin on huolettomia naisia, vieläpä pomoja. 37-vuotias suuressa, kansainvälisessä firmassa työskentelevä Minna kertoo, miten hänen esimiehensä onnistui lieventämään muidenkin
ulkonäköpaineita ja luomaan työpaikalle rennon tunnelman.

– Pomoni on arvostettu ammattilainen ja harvinaisen inspiroiva ihminen – jolla on usein huono tukkapäivä ja vaatteetkin usein vähän niin ja näin. Kassialmamainen habitus ei himmennä hänen valovoimaansa, päinvastoin, Minna kertoo.

– Olen tajunnut, ettei uranaisen uskottavuuden tarvitse olla ulkonäöstä kiinni. Pomoni on hyvin virkistävä esimerkki tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa – ja hyvä muistutus siitä, ettei paineisiin tarvitse alistua.

Toimistonaisen on kuitenkin vaikea heittäytyä omin luvin rennoksi, emmekä voi kaikki muuttaa maalle. Parviaisen mielestä vastaliike on näkyvissä esimerkiksi pelifirmoissa, joissa rentoa meininkiä ­korostetaan.
Perinteinen johtamiskulttuuri on murroksessa, ja uusilla aloilla saa työskennellä ja ­pukeutua eri tavalla. Kuinka sitten kapinoida ulkonäköpaineita vastaan?

– Ratkaisuna tuskin on kieltää ulkonäön merkitystä, tutkija miettii.
Ehkä pitäisi kuitenkin ottaa mallia pelifirmoista ja vetää välillä hupparit niskaan.

Lue myös:

Onko viehättävä ulkonäkö paras tapa menestyä työelämässä?

Silmät ristissä työpaikalle - näin sovitat työn rytmiisi

Parempi palkka puhumalla