Ei näin. Kuva: Shutterstock
Ei näin. Kuva: Shutterstock

Ahdistaako jo töihinpaluu joulupyhien jälkeen? Odottavatko siellä kasa tekemättömiä töitä ja liian suuret vaatimukset?

Töissä eka, töissä vika? Deadlinet paukkuvat, tuntuu, ettei yksinkertaisesti selviä. Ja nyt joulupyhinä päässä pyörivät jo tulevan viikon tekemättömät työt?

Mikä määrä stressiä on liikaa? Riippuu, mitä vaakakupissa on. Toisessa päässä painavat vaatimukset ja paineet, toisessa se, mitä niistä saadaan vastineeksi: toimeentulo, arvostus, kehitysmahdollisuudet.

– Ja näiden vaakakuppien tasapainosta määräytyy työhyvinvointi, kertoo Jari Hakanen, joka on tutkimusprofessori ja työhyvinvointitutkija Työterveyslaitoksessa ja Helsingin yliopistossa.

Liiassa kiireessä ei ole mitään hyvää, mutta sopiva stressi sen sijaan on ok.

Me Naisten syksyisessä työelämäkyselyssäkin suuri enemmistö, 79 prosenttia, sanoi, että työn kuuluu joskus haastaa epämukavuusalueelle. Että olisi vaihtelevasti painetta ja vaihtelevasti helpompia päiviä.

– Huono homma on, jos on jatkuva ristiriita oman osaamisen ja mahdollisuuksien sekä työn suorittamisen välillä. Stressin kielteisyyttä tai myönteisyyttä voi arvioida vasta jälkeenpäin, Hakanen sanoo.

"Huono homma on, jos on jatkuva ristiriita oman osaamisen ja mahdollisuuksien sekä työn suorittamisen välillä."

– Myönteisen stressin tunnistaa tästä: Selvisinkö vaativasta tehtävästä? Opinko? Katosiko stressi, kun tehtävä valmistui?

Hyvä stressi voi tuoda työhön imua ja ehkäistä tylsistymistä. Se auttaa saamaan valmiiksi: kaikki tietää, kuinka vaikea hommiin on ryhtyä, jos aikaa on liikaa.

Mutta jos stressi jää kytemään työtehtävän suorittamisen jälkeen elimistöön, ei hyvä.

Ennen oli huonommin

Tilastojen valossa nykyään ei olla kaikista kiireisimpiä ja uupuneimpia. Kiire ja työpaineet kasvoivat Suomessa voimakkaasti 1980-luvulla. 1990-luvulla laman aikana tilanne heikkeni entisestään, kun yksittäisten henkilöiden tehtävämäärät vain kasvoivat ja kasvoivat.

– 1990-luvun lopusta lähtien julkisuudessa on puhuttu stressistä ja työuupumuksesta. 2000-luvun puolella kiire on selvästi hellittänyt muualla paitsi kuntasektorilla, Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehto sanoo. Hän on tutkinut suomalaista työelämää 1970-luvulta lähtien.

– Kansainvälinen kilpailu, tehokkuusajattelu ja tiukat tulostavoitteet löivät itsensä voimakkaasti silloin läpi.

Kiire, oma vai pomon syy?

Suurin enemmistö on Me Naisten kyselynkin mukaan kärsinyt liiasta kiireestä, moni myös työuupumuksesta.

Kenen syy kiire on? Se voi johtua organisaatiosta, työyhteisöstä tai yksilöstä itsestään. Lehdon omissa tutkimuksissa syyt ovat jakautuneet kaikille kolmille tahoille.

– Mutta aika usein syy oli usein löydettävissä siitä, miten työ on järjestetty.

Varsinkin Pohjoismaissa on pitkään painotettu, että kannattaa itse osallistua oman työnsä suunnitteluun.

– Mutta esimerkiksi hoiva-aloilla ei ole kauhean järkevää panna vastuuta kiireen purkamisesta työntekijälle, koska tällä ei ole siihen mahdollisuuksia.

Jos kiire on vain ajoittaista, työntekijän on hyvä olla sopeutuvainen, sanoo Hakanen.

– Oma asenne ja suhtautumistapa ovat tärkeitä. Ymmärrettäisiin, että nyt on kiirepiikki ja kohta on väljempää. Otetaan vastuuta omasta työstä.

"Ymmärrettäisiin, että nyt on kiirepiikki ja kohta on väljempää. Otetaan vastuuta omasta työstä."

Työnkuva voi myös vaatia, että työntekijän kuuluukin johtaa itseään: etenkin silloin omista rajoista on opeteltava pitämään hyvää huolta.

– Sen sijaan jatkuva kiire johtuu monesti huonosta johtamisesta eli työnantajasta. Silloinkin voi tosin itse keskustella esimiehen kanssa, mihin voi sanoa ei.

Työelämä on jatkuvaa tasapainottelua tämän äärellä: mikä on tärkeää?

Onko työelämä liian kiireistä?

Kyllä. 44 %

Ei. 8 %

Joskus. 48 %

Oletko uupunut töissä?

En. 12 %

Jatkuvasti. 16 %

Joskus. 72 %