On ihan loogista, että italialaiset ruokasanat ovat monelle vieraita. On kuitenkin myös monia tutumpia sanoa, joiden ääntämyksen pitäisi olla selvä. 

Onhan se pikkumaista, mutta jos kaveri puhuu jatkuvasti olumppialaisista, alkaa vanne ennemmin tai myöhemmin kiristää. Miksei se voi sanoa olympia, kuten kuuluu?!

Samalla sitä miettii, mitä itse lausuu tietämättään väärin. Töissä lounaalla ei uskalla tilata bouillabaissea, sillä ranskaa puhuva kollega jonottaa vieressä.

Kokosimme yhteen turhauttavimmat väärin äännetyt sanat ja niiden suuntaa antavat oikeat ääntämisohjeet. Katso, löytyykö listalta tuttuja:

  • Olympialaiset – Usein vedetään mutkat suoriksi, kun y-kirjaimen lausuminen vaatii liikaa artikulointia. Mutta u:lla korvaaminen ei nyt vain riitä. 
  • Ciabatta Tsabatta, ei tsiabatta. 
  • Gnocchi Njokki. Ei gnotsi, vaikka se ehkä vaikuttaisi loogiselta.
  • Bouillabaisse – Jos haluat brassailla työpaikkaruokalassa, tilaa buijabes ja häikäise kollegasi. 
  • Piano – Herran tähden, tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää. Silti toisinaan kuulee puhuttavan pienosta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
  • Media, data – Ihan vain media ja data, ei meedia ja daatta. Älä pitkitä mitään. 
  • Romani – Jos puhut ihmisistä, sana on romani yhdellä aalla. Romaani on kirja. Tämän mokaaminen on kuin ei erottaisi oikeaa vasemmasta.
  • Journalismi – Korviin sattuu, jos sanotaan ’shuurnalismi’. Lopeta heti.
  • Kraateri – Juu, se lausutaan juuri noin. Ei ole tarpeen kikkailla ja sanoa graateri tai kraatteri. 
  • Sairaalloinen – Humpsahtaa toisinaan sairaanloiseksi, mutta silloin puhutaan ihan eri asiasta. Ehkä tämä sekoitetaan 'samanlaiseen', jota ei missään tapauksessa pidä kirjoittaa samallaisena. 
  • München – Tämän natiiviääntäminen riippuu siitä, miltä saksankieliseltä alueelta puhuja on kotoisin. Turvallisinta on jättää ässät pois ja sanoa mynhjen
  • Narinkkatori – Narikka on suomalaisille huomattavasti tutumpi sana, mutta tässä ei ole kyse siitä. Oikea nimi on Narinkka ännällä. Nimi juontuu venäjän kielestä ja tarkoittaa ’torilla’. 
  • Lasagne – Tämä sana voi aiheuttaa kotikeittiöissä kiistaa sen verran usein, että ääntämys on hyvä tuntea: lasanje.
  • Versailles, Mallorca Versaj ja Majjorka sopivat suomalaiseenkin suuhun ihan helposti, ja niillä tulee ymmärretyksi myös paikallisten keskuudessa. 
  • Cicciolina –  Älä hämäänny, se on Tsitsoliina. Erika Vikman venyttää sen ’tsitsioliinaksi’ luultavasti vain siksi, että nimi ei muuten istuisi biisin rytmiin. 

On niitäkin, joiden mielestä pikkuasioista ärtyminen on itsessään ärsyttävää. Millä määritellään, miten vieraskieliset paikannimet pitäisi suomeksi sanoa? Kuuluisiko joka ikinen vieras nimi ääntää suomalaisen lauseen keskelläkin natiivitasoisesti? Siitä voidaan olla montaa mieltä.

Mitkä lausumistavat ja sanat saavat sinun pinnasi kiristymään? Osallistu keskusteluun kommenteissa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla