Parkkipaikka on aina taattu. On halvemmat asunnot. On luonnonrauhaa. Ja lapsillekin löytyy aina seuraa. Lähiössä ihmisen on hyvä elää ja olla. Vastaa yhdeksään kysymykseen ja selvitä, mikä lähiö saattaisi sopia sinulle.

Suomalainen lähiö oli 1960-luvulla toiveikas paratiisi. Esimerkiksi Helsingin Kontula eli kukoistuksensa vuosikymmeniä 1960–80-luvuilla. Lapsiperheet muuttivat elannon perässä maalta kaupunkiin, ja lähiöt symboloivat unelmaa uudenlaisesta modernista elämästä.

Mutta jo 1970-luvulla, melko pian lähiöiden rakentamisen jälkeen, alettiin uutisoida niiden rauhattomuuksista, joukkotappeluista ja rähinöistä. Alueet ympäri Suomen leimattiin ongelmatapauksiksi.

Kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen on kertonut Me Naisten lähiöistä kertovassa jutussa, että 1970-luvulla lyödyllä leimalla ei ollut perusteita. Hänen mukaansa uutiskynnyksen ylittäneissä kahakoissa ei ollut kyse lähiöiden asukkaiden ongelmista vaan siitä, että lapset kasvoivat yhtä aikaa teineiksi. Ja lähiöissä lapsia oli paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Nuoret käyttäytyivät perinteisesti, tappelivat keskenään. Maalaiskylissä nuoriso käyttäytyi ihan samalla tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kortteisen mielestä vakavia ongelmia lähiöihin syntyi vasta 1990-luvun laman seurauksena. Kun uusi nousukausi alkoi, työmarkkinoilla oli kysyntää it-osaajille, muttei perusasteen tutkinnon suorittaneille työntekijöille.

– Alueet, joilla asui paljon tällaista väkeä, eivät päässeet mukaan nousun nosteeseen. Laman tuottama työttömyys jäi pysyväksi.

Monen suomalaisen lähiön maine on sittemmin muuttunut paremmaksi. Ja moni lähiössä asunut ja asuva viihtyy – tai jopa rakastaa – lähiöelämää. Asunnot ovat halvempia, luonnonrauha on lähellä, lapsille on aina seuraa ja parkkipaikkakin aina taattu. Rakkaudesta lähiöihin laadimme leikkimielisen testin, jossa voit testata, missä lähiössä sinun olisi hyvä. Ota selvää!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla