Kuvat
Shutterstock
Vanhempien runsas alkoholinkäyttö voi vaikuttaa lapsiin vielä aikuisinakin.
Vanhempien runsas alkoholinkäyttö voi vaikuttaa lapsiin vielä aikuisinakin.

Kysyimme Me Naisten lukijoilta, millaista on kasvaa perheessä, jossa vanhempi juo. Moni kokemuksistaan kertoneista haluaisi aikuisena vastauksen erityisesti yhteen kysymykseen: miksi?

Alkoholismi on sairaus, joka vaikuttaa koko perheeseen. Matti Nykäsen tytär Eveliina kertoi Me Naisille, millaista oli elämä alkoholisoituneen ja välillä myös pelottavan isän lapsena.

Eveliina Mäntykangas ei ole kokemuksiensa kanssa yksin. Kysyimme Me Naisten lukijoilta kokemuksia siitä, millaista on varttua perheessä, jossa vanhempi juo. Moni kertoi vanhemman alkoholismin vaikuttaneen elämään monella tavalla.

Miksi?

Alkoholistin käytöstä on vaikea ymmärtää tai perustella. Monien kyselyyn vastanneiden kokemuksissa toistui yksi kysymys: miksi? Miksi isä joi niin paljon? Miksi hylkäsit lapsesi?

Nimimerkki Minä olen, 37, haluaisi kysyä isältään, miksi tämä joi ja oli väkivaltainen äitiä kohtaan. Hän haluaisi myös kertoa isälleen siitä, millaista on kasvaa peläten omaa vanhempaansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syitä isän käytökselle haluaisi kysyä myös nimimerkki Alkoholistin tytär, 35.

Isä, kaipasin sinua koko lapsuuteni ja osan nuoruuttani. Miksi hylkäsit minut? Viina vei voiton. Silti väität vielä tänäkin päivänä, että et ole alkoholisti ja tapahtuneet asiat eivät ole sinun vikaasi. Miksi?

Normaalin lapsuuden kaipaus

Myös normaalin ja onnellisen perheen ja lapsuuden kaipaus nousi lukijoiden vastauksissa esille.

Lapsuus voi vaikuttaa ihmisen koko elämän kulkuun. Moni kertoi miettivänsä, olisikovatko asiat omassa elämässä menneet eri tavalla, jos lapsuuden ympäristö olisi ollut toisenlainen. Alkoholi varjostaa alkoholistiperheessä usein niitä aikoja, joiden pitäisi olla onnellisia ja iloisia: joulua, juhannusta ja isänpäivää.

Varjossa kasvanut, 29, haluaisi kertoa isälleen, että olisi ansainnut turvallisen lapsuuden.

– Olisin ansainnut turvallisen lapsuuden, sylin ja lämpöä. Olisin ansainnut isän, joka olisi kantanut vastuunsa, rakastanut minua ehdoitta ja joka ei olisi hylännyt minua. Siitä olen kiitollinen, että äitini raitistui. Vaikka elämä ei silloin ollutkaan helppoa, olemme saaneet välimme korjatuksi nyt, kun minäkin olen aikuinen.

Myös aikuisena ihminen voi kaivata vanhempiaan mukavaan arjen kanssakäymiseen.

Hedy, 35, kertoi äitinsä olevan ihana selvin päin. Hän haluaisi tehdä äitinsä kanssa tavallisia asioita, joita muutkin tekevät: käydä kampaajalla, viettää naisten iltoja ja jutella niitä näitä puhelimessa.


Ei kannata sanoa mitään

Alkoholisoituneen vanhemman kanssa kasvaminen jättää monille katkeruuden tunteita. Asioista on voitu yrittää puhua useita kertoja ilman toivottua lopputulosta. Aikuistunut alkoholistin lapsi saattaakin ajatella, että puhumisesta ei ole hyötyä. Varsinkin, jos vanhempi ei itse halua asiaa käsitellä.

Yhden kyselyvastaajan isä ei itse koe olevansa alkoholisti. Siksi asiasta puhumisesta ei ole hyötyä. Myös Satu, 34, kirjoittaa samanlaisesta kokemuksesta. Hän ei tiedä tällä hetkellä, mitä vanhemmalleen sanoisi:

– En vieläkään tiedä. Kuuroille korville menisi joka tapauksessa.

Sama kokemus on lukijalla J.H., 37.

– En haluaisi sanoa vanhemmalleni yhtään mitään. Se laiva on seilannut, ja nautin omasta absolutistielämästäni minkä pystyn, luonnollisesti ilman isääni. Ja kyllä, kärsin pahasta postraumaattisesta stressistä edelleen.

Nimimerkki Katkera, 25, kokee isänsä alkoholismista paljon häpeää ja arvottomuuden tunteita. Hän on katkera siitä, ettei hänellä ole sellaista isää, jolle voisi soittaa ja kysyä neuvoja. Äidiltään hän haluaisi kysyä, miksi hän ei vienyt lapsiaan pois huonosta ympäristöstä ja antanut mahdollisuutta parempaan elämään.

Kunpa olisi saanut apua

– Isä on sairas, ei paha. Sairaus vääristää hänen ja läheisten elämän, se särkee sydämet ja kodin. Sairaus ei ole selkärangattomuutta. Siihen pitää hakea apua. On mahdollista oppia elämään ilman alkoholia ja parantua. Alkoholi on huono lääke traumoihin, se tekee niitä lisää.

Näin kirjoitti yksi lukijoista. Myös muut kokemuksistaan kirjoittaneet lukijat toivoivat, että vanhempi olisi saanut tai hakenut apua.

Susanin, 43, isä kuoli vuosi sitten. Hän olisi halunnut kertoa isälleen, että hänellä on nyt kaikki hyvin. Susan myös toivoi, että isä olisi saanut apua sairauteensa.

Myös Häpeä, 53, kirjoitti perheensä avuntarpeesta:

– Mikset hakenut apua? Kunpa joku olisi nähnyt ja auttanut perhettämme. Olen koko ikäni kärsinyt ahdistuksesta ja masennuksesta.

Haluaisin ymmärtää paremmin

Kaarina, 69, haluaisi keskustella isänsä kanssa isän omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Ehkä hän silloin voisi ymmärtää vanhempaansa paremmin. Hän myös kertoisi isälleen, että rakastaa tätä kaikesta huolimatta.

Onko sinulla vastaavia kokemuksia? Mitä sinä haluaisit sanoa omille vanhemmillesi nyt aikuisena? Voit kertoa omista kokemuksistasi tämän artikkelin kyselyn kautta.

Vierailija

Eikö kukaan kommentoinut miltä tuntuu kun äiti juo? Liian usein ajatellaan että miehet juo ja äiti on pyhä. Alkoholisminsa kieltäneen äidin tyttärenä sanoisin että menetin koko lapsuuteni, nuoruuteni eikä puheväleissä olla nytkään. Ei ole joulumuistoja tai mitään muitakaan perhejuhlamuistoja. Ikävintä oli että kulissit oli pystyssä joten kukaan ei edes ymmärtänyt auttaa minua, eikä kukaan minua uskonut lapsena. Niin hyvin äiti valehtelija ja salasi juomisensa.

Vierailija

Minulla ei olllut isää eikä äitiä.Vanhempani erosivat, kun olin juuri täyttänyt 2 vuotta.Itkettiin siskoni kanssa ; äiti älä lähde, älä jätä.Äiti painoi oven kiinni eikä koskaan tullut meitä katsomaan.Ei lähettänyt edes kortteja jouluna eikä syntymäpäivinä.Isä oli psyykkisesti sairas.Eli omassa kummallisessa maailmassa.Ei kyennyt tekemään töitä eikä huoltamaan.Elimme mummon kansaneläkkeellä koko 4 henkinen perhe.Kylmässä asunnossa, nälässä ja kaikkinaisessa kurjuudessa.Kun menin kouluun, mummo tuli liikuntakyvyttömäksi.Minä jouduin nyt hoitamaan häntä .Yöllä ja päivällä.Emme saaneet yhteiskunnalta mitään apua.Naapurit vihasivat meitä.Koulussa opettajat ja oppilaat kiusasivat.Kärsin lapsuuden hoitamattomuudesta ja aikuisen puutteesta koko elämäni ajan.Olen nyt 72 vuotias.

Sisältö jatkuu mainoksen alla