Karoliina Pentikäinen kertoi blogissaan rentouttavasta hotelliyöstä, jonka hän vietti miehensä kanssa. Kuukauden ikäiset kaksoset nukkuivat isovanhempien hoivissa. Asiasta syntyi heti vilkas kansalaiskeskustelu, jonka sävy oli suurelta osin tuomitseva.
Me Naiset on nyt löytänyt historiasta vastaavan, aikaisemman tapauksen: tavoitimme Miikan, 36, joka vietti vuonna 2015 yhden yön poissa alle kaksikuukautisen vauvansa luota. Miikka avaa nyt Me Naisille ratkaisunsa taustoja, mutta haluaa pysyä asian arkaluontoisuuden takia tunnistamattomana.
Miikka, jätit rohkeasti viisiviikkoisen vauvasi äitinsä hoiviin yli vuorokaudeksi. Millainen tilanne tähän ajoi?
Olin joutunut palaamaan jo töihin, ja äitiyslomalla oleva puolisoni halusi lähteä pitkäksi viikonlopuksi vanhempiensa luokse toiselle paikkakunnalle. Minulle asia sopi. Menin seuraavana päivänä hyvin nukutun yön ja työpäivän jälkeen perässä.
Mitä ajattelet ratkaisustasi nyt, neljä vuotta myöhemmin? Painaako syyllisyys vielä?
Suoraan sanottuna ei käynyt mielessäkään, että tällainen ei olisi ok. Se on itse asiassa hyvin yleistä. Melkein kaikki ystäväpiirini isät ovat pitäneet hoitovapaita ja ovat siinä mielessä moderneja, mutta suurin osa on myös joutunut käymään esimerkiksi työmatkalla vauvan ollessa pieni. Meitä ei ole syyllistetty lapsen hylkäämisestä.
Olin kotona synnytyksen jälkeen maksimimäärän isyysvapaata, mutta koen, että pari viikkoa oli liian vähän. Perheellä pitäisi olla aluksi enemmän yhteistä aikaa. Minulta kesti pidempään, ennen kuin lapseen muodostui hyvin läheinen suhde. Saatoin aluksi havahtua kesken työpäivän siihen, että kotona on lapsi – se oli mukava, mutta vähän surrealistinenkin ajatus aluksi. Siinä tunteessa oli mukana syyllisyyttä.
Pystytkö vielä kuvailemaan itseäsi vastuulliseksi, lapsen elämässä läsnä olevaksi isäksi?
Kyllä. Olen viettänyt lapsen kanssa paljon aikaa kahden kesken. Äiti saattoi olla aika alkuvaiheessakin jopa puoli päivää poissa kotoa – lapsi sai rintamaidon lisäksi myös korviketta pullosta, joten pystyimme jakamaan vastuuta.
Hetkinen, lasta ei siis ole myöskään täysimetetty? Miksi? Paheksuiko lähipiiri kovasti?
Hän oli aluksi hyvin pieni eikä jaksanut imeä, ja siksi jo synnytyslaitoksella päätettiin antaa lisämaitoa pullosta. En huomannut paheksuntaa. Oli mukavaa, että sain pulloruokinnan takia mahdollisuuden olla vauvan kanssa myös kahdestaan. En ole tosin myöskään kovin kova syyllistymään. Ei esimerkiksi olisi käynyt mielessäkään, ettei vauva pärjäisi myös isovanhempien kanssa.
Lapsesi on nyt nelivuotias. Vaikuttaako hän tunne-elämältään normaalilta?
Kyllä. Meillä on mielestäni oikein hyvä suhde. Neuvolakortissa lukee, että lapseni on aurinkoinen, iloinen poika.
Tarvitsevatko vanhemmat mielestäsi nykyistä enemmän vertaisohjausta oikeanlaiseen vanhemmuuteen?
Yhteiskunnalta toivoisin enemmän ohjausta siihen suuntaan, että isätkin käyttäisivät perhe- ja hoitovapaita. Se lisää ihmeellisellä tavalla perhekunnan keskinäistä ymmärrystä.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Me Naisissa 23.11.2019
