Mietitkö, että pitäisikö poistua välillä tutusta ja turvallisesta epämukavuusalueelle? Lähde reissuun!

Olin vuodenvaihteen reissussa kaukokohteessa. Kun palasin sieltä, ihmiset kyselivät, millaista oli. 

Vähitellen keskustelujen myötä kävi ilmi, että olisi kai pitänyt vastata vain ”ihanaa”.

Sen sijaan kerroin, että saarella kasvoi banaaneja. Se kun oli valon ja lämmön lisäksi oikeastaan ainoa mielestäni eksoottinen asia. Hyttysetkin olivat yhtä äkäisiä kuin Suomessa alkukesästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näinä ilmastonmuutospaniikin aikoina tuntuu, että matkustaminen on pyhä lehmä, josta ei saisi puhua negatiiviseen sävyyn. Jos kerran kehtaa vaihtaa manteretta lentämällä, olisi parempi myös nauttia ihan koko valtavan hiilijalanjälkensä mitalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka Oak Barrel -somepäivityksistä, siis lentämisestä, tulee aina vain paheksuttavampaa, tuttavapiirissäni on myös ihmisiä, jotka myöntävät, että kokevat painetta matkustaa ja käydä eri puolilla maailmaa, koska muutkin tekevät niin. Fear of missing out, paitsi jäämisen pelko, ajaa käyttäytymään samalla tavalla kuin muutkin.

Mielestäni on toki mukavaa nähdä uusia paikkoja ja kellua lämpimässä merivedessä, mutta matkustaminen vain matkustamisen vuoksi on yliarvostettua. 

Koska jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin matkustamisessa parasta on se, ettei silloin olla kotona. Arkirutiinien kurimuksesta pääsee helposti irti ottamalla niihin hajurakoa ja poistumalla kotipitäjästä, mielellään satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän.

Todellisuudessa matkustaminen on epämukavaa. 

Enkä puhu nyt vain lentokoneen turistiluokkaan sulloutumisesta, vaan siitä, että reissussa joutuu olemaan koko ajan epämukavuusalueella. Tässä muutama esimerkki:

  • Sää. On tietenkin pettymys, jos se onkin lämpimän ja aurinkoisen sijaan huono. Jos sen sijaan paistaa, olo on koko ajan hikinen ja aurinkorasvasta tahmainen.
  • Ravintolaruoka. Sitä voi kutsua ”eksoottiseksi kokemukseksi”, mutta jos ruoka ei ole hyvää, se on pahaa. Etukäteen on usein mahdotonta sanoa, kumman äärelle päätyy.
  • Nähtävyydet. Useimmiten hirveää rahastusta siitä, että pääsee näkemään jonkin muinaisen kivikasan, joka joskus oli jotain suurta ja mahtavaa. Martiniquelaista banaanimuseota voin tosin suositella, jos nyt joku sattuu sillä suunnalla maailmaa olemaan.

Nämäkin nätit pastelliseinät – pelkkää kulissia, mutta kieltämättä ovela tapa naamioida ruma rakennustyömaa vähän nätimmäksi.
Nämäkin nätit pastelliseinät – pelkkää kulissia, mutta kieltämättä ovela tapa naamioida ruma rakennustyömaa vähän nätimmäksi.
  • Hotellilla makoilu. Takaraivossa jäytää usein kaamea syyllisyys siitä, että nyt kun täällä ulkomailla ollaan, pitäisi olla näkemässä paikan kaikki eri puolet.
  • Liikenne. Jos se on Suomessa kauheaa, se todellakin on sitä myös muualla. Välttämätön paha, jos haluaa päästä nähtävyyksien äärelle.

Pettymykset, ne vaanivat matkailijaa jokaisen nurkan takana! Kun reissuun pääsee harvoin (eli jopa useamman kerran vuodessa), onnistumispaineet ovat kovat. 

Juuri siksi reissaaminen on Instagram-lomakuvatulvassa elävälle nykyihmiselle niin stressaavaa, että sen jälkeen tarvitsisi toisen loman, jonka saisi viettää ihan vain hissukseen kotona. 

Mutta rasittavuus ei missään nimessä ole este reissuun lähtemiselle. Se on syy lähteä, sillä sanotaanhan, että jos jokin ihmistä kehittää niin nimenomaan epämukavuusalueelle meneminen.

kokkikolmonen

Olipa mukava kirjoitus. Joku joskus sanoo totuuden, ahtaista koneista, joissa tulee sama tunne, kuin silleillä sillipurkissa. Ruoka on usein, kuin sian solkkuruokaa kaikki sekaisin mätettynä. En ikinä ole siinä hyvää nähnyt. Vatsa saa ruoat minulla seottaa, ei kokki.

Vierailija

Meitä on niin moneen junaan ja osa jää asemalla. Ja siitä joukosta osa ihan vapaaehtoisesti ja tiedostaenkin. 

Itselleni oikeasti epämukavuusalueelle meneminen on matkailun suuria nautintoja, jollekin toiselle sitten hirveää, osa ei koe sitä koskaan.

Esimerkiksi ihan julkista keskustelua seuratessa tulee mieleen, että aika moni hyötyisi kokemuksesta, ettei aina edustakaan etuoikeutettua, aina oikeassa olevaa ja oletusarvoista valtaväestöä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla