Onko sinunkin perheessäsi syöty makaronivelliä? Kuva: Sanoma-arkisto / Kimmo Taskinen
Onko sinunkin perheessäsi syöty makaronivelliä? Kuva: Sanoma-arkisto / Kimmo Taskinen

Kyllä ennen osattiin! Jos ei muuta, niin ainakin venyttää penniä.

Parin viime vuoden aikana suomalaiset ovat hurahtaneet oikein joukolla säästämiseen. Uudet ja kekseliäät keinot venyttää senttiä kiinnostavat monia, minkä vuoksi Me Naisetkin on loihtinut lukuisia vinkkejä, kuinka jokainen meistä voisi halutessaan elää piirun verran taloudellisemmin.

Mutta kuten moni hyvin tietää: nuukailu ei tietenkään ole ensinkään uusi keksintö.

Menneinä vuosikymmeninä kitsastelun jalo taito oli monella erittäin hyvin hallussa. Tämän todistaa myös vauva.fi:n keskusteluketju, jossa suomalaiset ovat innolla jakaneet lapsuus- ja nuoruusmuistojaan siitä, kuinka 70-, 80- ja 90-luvuilla perheissä ”köyhäiltiin”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuohon aikaan varsin moni joutui venyttämään penniä olosuhteiden pakosta. Pienet tulot yhdistettynä esimerkiksi nykyistä suurempiin lapsilukuihin toi elämään haastetta, ja esimerkiksi 90-luvulla lama ajoi monet rajuihin talousvaikeuksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Usea keskustelija kuitenkin toteaa, ettei lapsuudenperheen köyhäily aina liittynyt vain rahatilanteeseen.

Sen sijaan nuuka elely ja pahan päivän varalle sukanvarteen sijoittaminen olivat omia valintoja – ja osa ajan henkeäkin.

Keskustelussa käy ilmi, että vanhempien ”köyhäily” oli jopa eräänlainen menneiden aikojen nuorisolaisten sukupolvikokemus, joka saattoi johtua siitäkin, että vanhemmat halusivat panna rahansa johonkin tiettyyn kohteeseen.

– Luulin, että olemme köyhiä, kun isällä oli halpoja vanhoja autoja, emmekä käyneet juuri koskaan ulkomailla. Mutta vanhempana tajusin, ettei se niin ollutkaan. Vanhemmilla oli 42-vuotiaana velaton kivitalo Kehä 3:n sisällä isolla 4000 neliön tontilla. Nyt saan palkkaa 4000 €/kk ja palkka on pienempi kuin isän eläke, eräs kommentoija kertoo.

Vähän traumaattista, aika järkevää

Osa keskustelijoista kertoo, että lapsuuden nuukailu jätti jälkeensä vain ikävät muistot. Osalle kitsastelu jätti jopa niin kovat traumat, ettei aikuisiällä ole halunnut ajatellakaan säästämistä.

Moni näkee pihistelyssä myös hyvää: kuten sen, että tuli ihan huomaamatta elettyä perin ekologisesti.

– Iso osa lapsuudestani oli sitä, mitä nykyisin pidetään ekologisena elämäntapana. Käärepaperista tuli piirustuspaperia, vesivärejä ostettiin värinappi kerrallaan ja liimattiin pahville, vaatteista leikattiin matonkuteita, eräs kommentoija muistelee.

– Ruokaa ei koskaan heitetty roskiin, siitä saattoi aina tehdä jotain uutta. Sukat ja sukkahousut parsittiin – osaan yhä parsia niin, että sitä reikää ei huomaa. Vaatteita ei viety kirppikselle, ne siirtyivät seuraavalle sisarukselle tai serkuille. Ja me olimme niitä varakkaita! hän jatkaa.

Kokosimme keskustelijoiden nostalgisimmat nuukailukonstit listaksi. Onko sinulla vielä joku näistä käytössä?

Näin säästettiin ruuassa

1. ”Meillä hoettiin aina, että ei kahta särvintä leivän päälle! Eli vain yksi juuston pala tai vastaavasti kinkun pala – ei koskaan molempia.”

2. ”Pelkät puurot olivat aterioita. En pitänyt tuota mitenkään outona, ennen kuin aloin sitten aikuisena tiedostaa, että pitäisi sitä proteiiniakin ruoassa olla.”

3. ”Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta se taisikin olla köyhäilyä.”

4. ”80–90-luvuilla yleisin ateria kotona koostui keitetyistä perunoista – omassa perunamaassa tuotetuista – joskus oli ruskeaa kastiketta lisukkeena.”

5. ”Ruuan kanssa sai ottaa vain yhden lasin maitoa.”

Kyllä perunastakin sai vellin keitettyä! Kuva: Sanoma-arkisto / Teppo Johansson
Kyllä perunastakin sai vellin keitettyä! Kuva: Sanoma-arkisto / Teppo Johansson

6. ”Kastikkeen jämään lisättiin vettä ja ketsuppia, kiehautettiin, ja taas riitti ruokaa pariksi päiväksi.”

7. ”Meillä oli usein lämpimiä voileipiä illalliseksi ja kehotus syödä koulussa maha täyteen lounaalla. Tai sitten oli puolesta lenkistä tehty makkarakastike, josta piti riittää kahdelle hengelle kahdeksi päiväksi.”

9. ”Juotiin hopeateetä, mikä oli itse asiassa vain keitettyä vettä, sokeria ja maitoa.”

10. ”Teepussi voi käyttää ainakin viisi kertaa, ei tarvitse ottaa uutta joka kupilliseen.”

Näin säästettiin hygieniassa

11. ”Meillä ei saanut peseytyä kuin kaksi kertaa viikossa, silloin kun oli sauna lämmin. Tosin eipä siellä olisi edes tarjennut peseytyä muuten, kun pidettiin pesuhuonetta kylmänä säästösyistä.”

12. ”Saunassa piti ottaa vesi vatiin ja peseytyä sillä, koska suihkussa meni liikaa vettä. Kasvot piti pestä altaaseen lasketulla vedellä eikä juoksevalla.”

13. ”Kaverin perheessä oli sääntö että saa käyttää vain pari palaa vessapaperia, jos on pissahätä, isompaan pari enemmän.”

Kuva: Sanoma-arkisto / Jarkko Tapola
Kuva: Sanoma-arkisto / Jarkko Tapola

14. ”Meidän ala-asteen opettaja neuvoi, ettei vessaa saa vetää, jos on useampi jonossa vaan viimeinen vasta huuhtelee.”

15. ”Aina käytettiin palasaippuaa, joka maksoi tajuttoman vähän. Nestemäinen suihkusaippua oli ihan luksusta.”

Näin säästettiin vapaa-ajan puuhissa

16. ”Harrastin lapsena ja nuorena lähinnä metsissä kävelyä, kirjaston kirjojen lukemista sekä jotain kirkon ilmaista kerhoa joskus.”

17. ”Piirustuspaperia ei koskaan ostettu. Ihan turhaa, kun tarvittaessa saattoi piirtää kinkkuleikkeleen käärepaperiin tai kirjekuoren palaseen.”

18. ”Lomalle mentiin naapurikaupunkiin, jossa isällä oli poliklinikka-aika.”

Reissuun lähdettiin maksimissaan laivalle. Kuva: Sanoma-arkisto / Outi Järvinen
Reissuun lähdettiin maksimissaan laivalle. Kuva: Sanoma-arkisto / Outi Järvinen

19. ”Lomalla mentiin maalle, ja se oli omanlaisensa työleiri kasvi- ja perunamaineen. Niitä, jotka pääsivät käymään laivalla Tukholmassa, kadehdittiin – enemmistö ei päässyt.

20. ”Jos ulkomaille päästiin, lähdettiin ainoastaan Ruotsiin risteilylle.”

21. ”Kotimaan automatkoilla ei kertaakaan pysähdytty huoltoasemalle kuin tankkaamaan. Kotoa otettiin aina eväät.”

Näin säästettiin vaatetuksessa

22. ”Yläasteelle mennessä sain koulurepuksi putkikassin, joka oli kiertänyt vanhimmilta veljiltä siskolleni ja viimeksi minulle.”

23. ”Vetoketjut, hakaset, napit ja kaikki mahdollinen vaatteista jäävä käytettiin uudelleen.”

24. ”Villasukat ja -puserot purettiin langoiksi ja kudottiin uudelleen.”

25. ”Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.”

Kuva: Sanoma-arkisto / Katja Lösönen
Kuva: Sanoma-arkisto / Katja Lösönen

26. ”Meille ei ostettu lainkaan lasten sukkia. Koko yksitoistahenkinen perhe käytti miesten 44-koon valkoisia tennissukkia. Muistan, kun pikkuveljen sukat ulottuivat polviin.”

27. ”Kaikkiin vaatteisiin ostettiin niin paljon kasvunvaraa, ettei ollut ikinä ihan varma, kasvaako niiden kokoiseksi koskaan.”

Näin säästettiin asumisessa

28. ”70-luvulla syntyneelle oli ihan normaalia, että nelihenkinen perhe asui kaksiossa.”

29. ”Tavalliset ihmiset eivät olleet kiinnostuneita sisustuksesta. Meilläkin ostettiin aina kaikesta halvin, eikä juuri ollut merkitystä sille, miten tavara istui kokonaisuuteen. Hienosti sisustettu koti oli vanhempieni mielestä pröystäilyä.”

30. ”Omakotitaloa lämmitettiin aina yösähköllä, koska se oli edullisempaa kuin päiväsähkö.”

Millä tavoilla sinun nuoruudessasi säästettiin? Jaa omat kokemuksesi kommenttikentässä!

Vierailija

Olen syntynyt v. 1947. Asuimme maalla ja olimme köyhiä. Meilläkin syötiin joka päivä perunoita, mutta aina oli kastiketta, makkaraa, kananmunaa, joskus lihaa ja maitoa sai juoda niin paljon kuin halusi. Kasviksia oli kaalia, porkkanoita , punajuurta, lanttua ja nairiita. Meillä puurot ja makaroonivellit olivat jälkiruokia, vispipuuroa ja kiistelevät oli usein. Tontilla kasvoi marjapensaita, perunoita ja sipulia. Mustikoita ja puolukoita haettiin metsästä. Asuttiin ahtaasti mökissä, johon haettiin kaivosta vesi. Huoneen ja keittiön asunnossa meitä oli seitsemän henkeä. Autoa ei ollut. Kun aloitettiin oppikoulu, isä osti polkupyörän. Koulu oli maksullinen ruokana oli omat eväät. Äiti hoiti taloutta ja isä kävi tavallisissa töissä. Rahaa säästettiin aina johonkin tarkoitukseen. Koulumaksuihin, kouluvaatteisiin, kenkiin, suksiin. Oltiin tyytyväisiä enkä muista koskaan kärsineeni köyhyydestä. Kirjastosta haettiin kirjoja ja jouluna mentiin kirkkoon. Joululahjaksi saatiin yleensä lapaset tai sukat ja 50 gramman suklaalevyt. Meille sanottiin aina, että koulutus on parempi kun raha ja rikkaus. Koskaan ei ole ollut mistään puutetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla