Aika ajoi videovuokraamojen ohi, ja näin yksi aikakausi siirtyy nostalgisiin muistoihimme.

Videovuokraamot ovat vankkumaton sukupolvikokemus, joka siirtyi lopullisesti historiankirjoihin tällä viikolla. Videofirma Makuuni ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin – Netflix ja muut suoratoistopalvelut jyräsivät lopullisesti fyysiset elokuvat pois ja hiljensivät vuokraamot.

Nyt 2010-luvulla elokuvia tuijotetaan piskuiselta iPadilta sen sijaan, että perjantai-iltaisin vaellettiin läpi harmaan kiven hakemaan elokuvaa vuokraamosta. Myönnämme suoratoistopalveluiden lyömättömyyden, mutta samalla luovumme haikeudella fyysisten elokuvien vuokraamisesta.

Tässä 9 kuolematonta syytä, miksi jäämme kaipaamaan Makuunia.

1. Suomen parhaat irtokarkit

Yksi elokuva-illan kohokohdista oli irttarien, irttisten, eli irtokarkkien osto. Perjantai-illan ihmistungoksessa suhatiin karkkihyllyä eestaas, kolisteltiin kauhoja ja täytettiin omaa pussukkaa kirjavilla makeisilla. Lopulta vuokraamosta poistuttiin lempparileffan ja (täysin vahingossa haalitun) kilon karkkipussin kanssa.

2. Valikoima oli selkä

Kaikki suosituimmat elokuvat olivat selkeästi esillä, ja leffat oli jaoteltu kategorioiden mukaan hyllykköihin. Jos kauhu ei kiinnostanut, sen hyllyn saattoi kiertää kaukaa. Makuunin henkilökunnalla oli myös tarjota hyviä suosituksia elokuvista – onhan se paljon aidompaa, kuin Netflix-elokuvien tähtiarvostelut.

Elokuvakokemus oli täysin pikkuriikkisten takakansitekstien varassa.

3. Takakansien lukeminen

Sitten kun hyllyjen väliin uppouduttiin pläräämään ja kyykkimään, loistoelokuvaa etsittiin takakansia syynäämällä. Elokuvakokemus oli täysin pikkuriikkisten takakansitekstien varassa.

4. Pikkutuhmien elokuvien vilkuilu

Videovuokraamot olivat oiva paikka tirkistelyyn uteliaille nuorisolaisille. Pikkutuhmien (tai vähän enemmän tuhmien) elokuvahyllykköjen edessä oli kiva vaeltaa ja penkoa valikoimaa sekä tasaisin väliajoin kurkata olan yli, ettei kukaan varmasti näe. Videovuokraamoiden suosiki lienee Jasper Pääkkösen tähdittämä Levottomat.


5. Muinoin nähtiin vaivaa

Vuokraamoon lähteminen oli kiinteä osa elokuvailtaa, kun taas nykyään leffat valitaan minuutissa päätelaitteeltaan, täysin tunteettomasti. Vuokraaminen oli myös tekemistä kavereiden kanssa: ”Pitäiskö hakea Makuunista joku leffa?”

Videovuokraamoiden tunnelmaan kuului kiertely, ja elokuvan valitsemiseen käytettiin hartaudella aikaa. Onnistuneesta leffavalinnasta tuli voittajafiilis, ja huonon leffan jälkeen lähinnä ärsytti kaiken sen vaivan näkeminen.

6. Yksi sulle, toinen mulle

Lapsiperheissä vältettiin riidat sillä konstilla, että jokainen perheenjäsen sai valita oman elokuvan. Mammalle jotain Hugh Grantin romanttista komediaa ja penskoille Simpsoneiden tuotantokausi. Jokainen oli oman viihteensä herra, ja riitely sen sijaan siirtyi kotiin, kuka saa katsoa vuokraelokuvansa ensin.

Se sapetus, kun vuokra-dvd oli täysin naarmuilla, eikä leffa lähtenyt pyörimään.

7. Alennuskupongit

Makuunilla oli toisinaan hyviä leffatarjouksia, joilla sai joko ottaa elokuvan useammaksi päiväksi tai kerralla pari elokuvaa lisää. Arvokasta valuuttaa olivat myös Makuunin alennuskupongit.

8. Ei hätää, vaikka uutuusleffa meni ohi teatterissa – haetaan se myöhemmin Makuunista

Makuuniin saapui nopeasti kaikki uutuusleffat, joten jos missasit teatterinäytöksen, elokuvan saattoi hakea Makuunista lainaan. Mutta vain siinä tapauksessa, ettei elokuva ollut loppu hyllystä.

9. Ja lopulta se ärsytys, kun elokuva piti käydä palauttamassa

Tai se sapetus, kun vuokra-dvd oli täysin naarmuilla, eikä leffa lähtenyt pyörimään. Mutta silti heti ensi viikonloppuna uudelleen, koska ihanaahan se oli.