Toki monet naiset kutsuvat puolisojaan myös nimellä höpönassu, kultsipuppelo, sulopullero tai hömpsömöhkäle. Kuva: Shutterstock
Toki monet naiset kutsuvat puolisojaan myös nimellä höpönassu, kultsipuppelo, sulopullero tai hömpsömöhkäle. Kuva: Shutterstock

Niin harvat naiset ovat käyneet armeijan, että inttitaustalla asia ei selity.

Hannalla on puoliso, jonka nimi on Mikko. Mikko on tavallinen tyyppi, joka käy töissä, laittaa hyvää ruokaa ja harrastaa kalastusta. Välillä, kun Hanna kertoo Mikosta kavereilleen, Mikosta tulee Kainulainen: ”Kainulainen kävi ostamassa outletista itselleen puvun.” ”Kainulainen haluis vaihtaa auton.”

Kuulostaako tutulta? Mikko ei ole ainoa mies, jonka kohtalona on esiintyä puolisoidensa puheessa välillä sukunimellään. Hanna toteaa käyttävänsä Kainulaista silloin, kun Mikko on hänen mielestään eräänlainen sketsihahmo.

–  Kutsun häntä sukunimellä silloin, kun koetan kuvailla hänen hassuja tapojaan jotenkin hauskasti, mutta rakkaudella. Ei dissaten.

Tutkija Liisa Raevaara Kotimaisten kielten keskuksesta tunnistaa ilmiön myös omasta ystäväpiiristään, mutta missä sen juuret ovat?

–  Se on tässä yhteydessä kielellä leikittelyä. Ei vähättelevää, ennemmin päinvastoin. Sukunimi on meille esimerkiksi mediasta tuttu, virallinen tapa puhua ihmisestä – ja kun virallinen viittaustapa otetaan arkikäyttöön, sillä luodaan leikittelyä.

Entäs toisin päin?

Myös armeijassa ja peruskoulussa pojat tunnetaan sukunimillään. Entäs naiset? Mikon puheessa Hanna ei juuri esiinny Aaltona. Raevaara pohtii, että ehkä naisiin viittaaminen virallisesti sukunimellä ei ole tarpeeksi vakiintunut rutiini, jotta sitä voitaisiin käyttää leikittelyn keinona.

Naisista puhutaan etunimillä usein silloinkin, kun esiintyvät ammattiroolissa. Naispuolista valtiovarainministeriä kutsutaan lööpeissä Jutaksi, mutta jos samaa työtä tekee mies, hän ei ole Petteri vaan Orpo

– Etunimessä on mukana aina henkilökohtainen puoli, ja se tavataan liittää naisiin myös ammattiroolissa. Tämä on osa samaa ilmiötä kuin se, että korkeassa asemassa olevien naisten ulkonäköön ja pukeutumiseen kiinnitetään huomiota silloinkin, kun jutun aiheena on heidän toimintansa asiantuntijana tai ammattilaisena, Raevaara sanoo.

Että ehkä vielä muutama vuosikymmen tasa-arvotyötä, muutama miljoona naista lisää politiikan ja liike-elämän huipulle ja pientä huomiota median kielenkäyttöön – ja kohta meitä naisiakin kutsutaan hellästi, leikitellen eikä yhtään dissaavasti sukunimillä! ”Aalto halusi taas aamukahvit, -skumpat ja voileipätarjottimen vuoteeseen."