Kodin Kuvalehti
Grimmin veljesten Lumikki olisi aika huono iltasatu. Kuvat: Shutterstock
Grimmin veljesten Lumikki olisi aika huono iltasatu. Kuvat: Shutterstock

Tuhkimot ja Punahilkat olivat ennen muinoin K-18 -kamaa. Kodin Kuvalehden testi paljastaa klassikkosatujen todelliset taustat.

Satuja vaikkapa Lumikista, Punahilkasta ja Prinsessa Ruususesta ei suotta kutsuta klassikoiksi. Niitä on kertoiltu iltapuhteina satojen vuosien ajan. Saksalaiset veljekset Jacob ja Wilhelm Grimm tekivätkin 1800-luvulla kulttuuriteon, kun he keräsivät vanhat tarinat talteen ja julkaisivat ne kokoelmana.

Mutta mutta. Grimmin veljesten sadut olivat aika lailla railakkaampia kuin ne versiot, joita tämän päivän lapset ovat tottuneet kuulemaan ja katselemaan. Grimmien saduissa ei kaihdettu julmaa väkivaltaa, vaikka ne jo silloin oli suunnattu lapsiyleisölle.

Alkuperäisten tarinoiden pahikset eivät olleet äitipuolia.

Silti veljestenkin sadut olivat pehmennettyjä versioita alkuperäisistä, jotka olivat aikansa aikuisviihdettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alkuperäisten tarinoiden pahikset eivät esimerkiksi olleet äitipuolia. Hannu ja Kerttu -sadussa aivan oma biologinen äiti eksytti lapsensa metsään kuolemaan – koska oli katovuosi eivätkä vanhemmat kyenneet hankkimaan ruokaa koko katraalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja mitäs löytyikään Tähkäpään tornista, kun prinssi oli sinne muutaman kerran kiivennyt tytön lettiä pitkin? Pienet kaksosethan siellä.

Tehdäänpä testi. Mitä luulet näissä rakastetuissa klassikkosaduissa tapahtuneen niihin aikoihin, kun aikuiset kertoivat niitä toisilleen iltapuhteina elävän tulen ääressä?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla