Nuorille sukupolville puhelimeen vastaaminen on turhauttavaa, sillä se ei jätä tilaa valmistautumiselle. 

Toisinaan mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, kun joku yrittää soittaa asiasta, jonka voisi vallan mainiosti hoitaa viestitse.

Paitsi ehkä se, kun itse haluaisit nopeasti rimpauttaa, eikä puheluihin koskaan vastata, vaikka ihmisillä on todistetusti kännykät kädessä kellon ympäri.

Ihmiskunta vietti käytännössä koko evoluutionsa yrittäen keksiä tapaa, jolla voitaisiin keskustella reaaliaikaisesti etänä. Kun puhelin sitten keksittiin, kului vielä ihmisen ikä pohtiessa, kuinka sen saisi kaikkien käyttöön ja helposti kuljetettavaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt, kun kenelle tahansa voi soittaa koska tahansa, me emme yhtäkkiä haluakaan puhua. Millenniaalit ja sitä nuoremmat välttelevät puhelimeen vastaamista kaikin keinoin ja ajavat vanhempansa, isovanhempansa ja ilmeisesti myös työnantajat raivon partaalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puhuminen on menettänyt hohtoaan siitä lähtien, kun tekstiviestit tulivat ja mahdollistivat viestinnän ilman suoraa ihmiskontaktia. Koska käteviä viestintäsovelluksia on olemassa pilvin pimein, tavanomainen puhelu on monelle viimeinen oljenkorsi, johon tartutaan vain erittäin painavista syistä.

Itse soitan, kun sormet ovat liian kohmeiset näpyttelyyn, kun asia vaatii tulenpalavaa selvitystä, tai kun uskon, että sekä minulla että toisella osapuolella on oikeasti aikaa keskittyä puheluun. En loukkaannu, jos kanssani ei aina ehditä tai jakseta puhua, vaan arvostan enemmän sitä, että puheluun ryhdytään vain, kun aikaa oikeasti on.

”Ajatus siitä, että puhelimeen pitäisi aina sen soidessa vastata, on naurettava.”

Soittoihin vastaan, jos soittaja on vieras tai liittyy vaikkapa työhön. Lähipiirin soitellessa riippuu aivan mielentilasta, jaksanko jutella juuri sillä hetkellä. Läheiseni tietävät tämän. Jos kyseessä on hätä, yhteyttä otetaan uudelleen, ja jos ei, palaan asiaan sopivana hetkenä.

Ajatus siitä, että puhelimeen pitäisi aina sen soidessa vastata, on naurettava. Se päti ehkä aikana, jolloin kapistus löytyi vain kotoa ja kenties töistä, muttei sovi nykypäivään, sillä puhelu voi yllättää työmatkalla, lenkillä, uimarannalla tai sovituskopissa.

Maailma on tullut luoksemme rytinällä, ja siinä on varjopuolensa. Se, että kuka tahansa voi milloin vain sitoa sinut keskusteluun kanssaan, on uuvuttavaa. The Guardian on verrannut sitä väijytykseen, ja olen asiasta hyvin samaa mieltä. 

Ei kuitenkaan pidä luulla, ettei puheluita välttelevä arvostaisi soittelua lainkaan. On olemassa asioita, jotka on järkevämpi hoitaa viestitse, mutta on myös olemassa keskusteluja, joihin on ilo ryhtyä, kun aika on sopiva. 

Radi

Ei vaan älypuhelimet tulisi hävittää. Puhelin on tarkoitettu puhumiseen ja puhuen vältyttäisiin monilta väärinkäsityksiltä. Ja luimpa noin viikko sitten uutisen nuorten huonosta lukutaidosta. Kirjoitetut ohjeet eivät menneet perille, koska ei osata riittävästi lukea. On tietysti myös käsittämättömiä käyttöohjeita, mutta ko. tapauksessa oli kyse koulun toimintaohjeesta.

Näin se on

Vuosi 2020 ja edelleen käytetään melkein 200 vuotta vanhaa tapaa viestintään vaikka kuten mainittu niin parempiakin tapoja on. Puheominaisuus saisi kadota kokonaan puhelimista, mutta eipä näytä sähköiset ajanvaraukset vieläkään toimivan oikein missään, joten pakko vaan käyttää tapaa, jota vihaa yli kaiken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla