Youtube on kuin Tinder lounasseuran etsintään – paitsi että treffeiltä pääsee pois yhdellä klikkauksella, kirjoittaa toimittaja Katariina Halonen.

Mukbang eli syömisvideot ovat olleet suosittuja jo useamman vuoden ajan. Monet somevaikuttajat tekevät videoita, joissa he syövät ruokaa ja höpöttävät samalla. Ne ovat yllättävän pidettyjä heidän seuraajiensa keskuudessa.

Videoista, joilla ihmiset tekevät jotain arkista ja jakavat sen kaikelle kansalle, on tullut iso ilmiö. Yhä useammat youtubettajat tekevät nyt myös videoita, joissa he järjestelevät vaatekaappiaan ja puhuvat kameralle sen sisällöstä.

Miksi kukaan haluaa katsoa, kun joku syö tai siivoaa vaatekaappiaan?

Omalla kohdallani vastaus on yksinkertainen: en halua syödä tai siivota yksin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En oikeasti keksi paljon tylsempää tekemistä kuin syöminen ja siivoaminen. Kaiken lisäksi molempia joutuu tekemään päivittäin.

Niinpä jos en saa ruokailuseuraa, etsin sitä Youtubesta. Sieltä voin valita, syönkö linssikeittoni Alexan, Lindan, Jasminin vai Valtterin kanssa.

Konsepti on täydellinen: Youtube on kuin Tinder lounasseuran etsintään, paitsi että näiltä treffeiltä pääsee pois yhdellä klikkauksella. Se säästää  minut kiusalliselta keskustelulta, jossa vakuuttelen seuralaiselleni, että ystäväni talo todella on tulessa, joten minun täytyy lähteä.

Mutta entä se vaatekaapin siivoaminen? Lounasseuran vielä ymmärtää, mutta miksi kukaan katsoisi, kun toinen sovittelee ja karsii vaatteitaan? Tai mikä pahinta, viikkaa niitä hyllylle?

Jälleen kerran salaisuus on vertaistuessa: teen samaa itsekin. Kun viikkaan loputtomaksi kasvanutta puhtaiden pyykkien kasaani, voin katsoa, kun Maiju tai Julia tekee samaa.

He höpöttelevät minulle liian pieniksi jääneistä vaatteistaan ja selittelevät, miksi heidän vaatekaappinsa näyttää siltä kuin siellä olisi räjähtänyt pommi. Huomaan myös, että muidenkin kaappeihin on kertynyt vanhoja vaatteita pienen vaatekaupallisen verran.

On lohduttavaa, että joku muukin taistelee samoja tuulimyllyjä vastaan.

Ei ehkä tehokasta, mutta mitä sitten?

Toki ymmärrän, että siivoaisin todennäköisesti tehokkaammin, jos vähän väliä jäisi tuijottamaan, minkä paidan se Sini nyt konmaritti. Mutta tarvitseeko elämän aina olla niin tehokasta?

Jos saan vihaamastani pakkopullasta miellyttävämpää, kun teen sitä youtube-videon tahtiin, niin ketä se satuttaa? Ei ketään.

Ja vaikka joku siellä nyt kurtistelisi yhä kulmiaan, suosittelen oikeasti kokeilemaan! Itse ainakin siivoan mieluummin ystävieni kaappeja kuin omaani, jotta pääsen nuuskimaan, mitä ne sisältävät. Nyt saan saman kokemuksen, mutta myös oma kaappini tulee järjestykseen – täydellistä.

Tosin mitä tulee ruokailuseuraan, niin samassa keittiönpöydässä istuva avomies saattaa loukkaantua, jos illallistaa hänen sijastaan Hennyn kanssa. Kokemuksesta tiedän.

Vierailija

En ymmärrä, miksi tarvitsisin vertaistukea tylsiin kotitöihin? Tietysti jotkut kotityöt ovat tylsiä, mutta silloin laitetaan radio auki, musiikkia soimaan, kuunnelma tai äänikirja ääneen. Tai ollaan ihan hiljaa ja ajatellasn syntyjä syviä. Ei nyt pyykin viikkaus vaadi keskittynyttä läsnäoloa.

Ja ellei ruokapöydässä viihdy ilman youtubea, no johan on ongelma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla