Nuorisolaisten suurimmat ongelmat liittyvät niihin päiviin, jolloin koulussa järjestetään kuntotesti, laulukoe tai tarjolla on kaalilaatikkoa. Näitä päiviä emme muistele haikeudella.

On aika olla hetken kiitollinen aikuisuudesta ja tässä muutama syy: sinun ei ole pakko syödä hernekeittoa tai osallistua hiihtokisoihin, ellet aivan välttämättä halua.

Armaaseen koulutiehen liittyy paljo nostalgiaa, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka lapsuus ja nuoruus oli murheetonta, helppoa elämänaikaa, jokainen oppivelvollisuutensa suorittanut muistaa kuitenkin ne aamut ennen kouluunlähtöä, jolloin kädet hikosivat ahdistuksesta. Houkutus esittää noroviruspotilasta oli äärimmäisen suuri.

Kysyimme eri sukupolvien edustajilta, milloin koulussa oli erityisen rankkaa ja ynnäsimme yhteen nämä männävuosien vihokkikoulupäivät. Tunnistatko listalta omat inhokkisi?

Monot jalkaan mukisematta

Hikiset lainamonot jalkaan ja ladulle! Vaikka pakkasta olisi ollut toistakymmentä astetta, kouluhiihtoa ei sopinut jättää välistä. Siellä sitä kauhottiin korpimetsän laduilla peräkanaa räkä poskella, kunnes vihdoin sai luvan lähteä sisälle lämmittelemään.

Hiihtopäivää inhottavampi päivä oli hiihtokilpailupäivä, johon kaikkien piti osallistua, osasi hiihtää tai ei. Ja nolompi päivä oli se, kun kaikkien hiihtoajat laitettiin koulun oveen näytille. Nämä tapahtumat traumatisoivat 70-luvun nuorisolaisia.

Päivä oli pilalla, kun ruokalan ovelta haistoi maksapihvit tai kaalilaatikon.

”En myöskään muistele lämmöllä sitä päivää, kun lukioluokan kanssa lähdimme laskettelemaan, minä ensimmäistä kertaa. Hiihtohississä tietenkin kämmäsin ja jäin roikkumaan ankkuriin juuri kaikkien pro-laskijapoikien edessä. Vielä yli 30 vuoden jälkeen pelkään sitä tiettyä jyrkkää kohtaa hiihtohississä, kun edelleenkin käyn samassa hiihtokeskuksessa vuosittain”, kertoo eräs nainen talviliikuntatraumoistaan.

Vihokkiruokapäivä

Kouluruoka on aiheuttanut nurinaa kautta aikain kiukuttelevissa koululaisissa, mutta silloin päivä oli totisesti pihalla, kun ruokalan ovelta haistoi maksapihvit, hernekeiton, kaalilaatikon tai vaikkapa rössypotun. Kumiperunoita ei sovi unohtaa.

”Kanaviillokkipäivä. Olin kerran jättämässä ruokaani, kun en pystynyt syömään sitä ja jouduin opettajan puhutteluun. Se oli ala-asteella joskus 1980-luvulla.”


Laulaa niin saat

Laulukoe luokan edessä, ei hemmetti! Kuumotuskertoimet olivat infernaaliset, kun opettaja alkoi säestää pianolla ja pian olisi pitänyt kajauttaa ilmoille esimerkiksi Anssi Kelan tai Katri Helenan tuotantoa. Viisaimmat esittivät sairasta tänä päivänä.

Yläasteen terveystarkastus

Terkkarilla käynti sai kovapäisimmänkin murkun kankeaksi kauhusta. Koulun käytävillä liikkui tarinoita lusikkatestistä, jossa terveydenhoitaja laittaa lusikan pojan kiveksien alle. Tyttöjen piti kuulemma näyttää tissit.

”Lihavana lapsena sain kuulla esikoulusta saakka kaloreista, painokäyristä ja sydäntaudeista. Aloin inhota terkkarille menoa, kun olipa syy mikä tahansa (ensimmäiset menkat, mahakipu), niin aina otettiin puheeksi painoni.”

Voi jukran pojat sitä päivää, kun luokassa harjoiteltiin kondomin käyttöä.

Seksivalistusta!

Terveystarkastuksesta saa oivan aasinsillan terveystiedon sukupuolivalistukseen. Uteliaimmat oppilaat olivat jo tietysti tutustuneet oppikirjan kuvastoon pippeleistä ja pimpeistä, mutta voi jukran pojat sitä päivää, kun luokassa harjoiteltiin opettajan johdolla kondomin käyttöä ja saarnattiin seksin vaaroista – posket punoittaa pelkästä ajatuksestakin. Tämä tunti saa vielä nykyteinitkin hihittelemään.

Uimakoulupäivä

Liikunnan uimatunti on takuuvarmasti kaikkien aikojen vihatuin päivä. Kehostaan epävarmana nuorena oli kammottavaa riisuutua ja tepastella uikkareissa vastakkaisen sukupuolen pällisteltäväksi. Aina yhtä kiusallista ja ikävää. Tytöt yrittivät parhaansa mukaan vedota kuukautisiin ja pojat flunssatautiin, jotta tuntia olisi saanut seurata uimahallin kanttiinista.

Nälkäpäivä

”Ainakin joskus 1980-luvulla meitä hyväosaisia pullamössöpenskoja kasvatettiin köyhyyden ymmärtämiseen niin, että lokakuussa nälkäpäivänä ruokalassa tarjottiin vain ruispuuroa ilman lisukkeita ja näkkäriä ilman voita, juomana vettä.

Tarkoitus oli varmaan hyvä – ateriasta säästyneet rahat lahjoitettiin nälkäpäiväkeräykseen – mutta käytännössä se johti siihen, että mässäsimme aamupalalla kotona mahat täyteen, jottemme näkisi päivällä nälkää, kun karmeanmakuista puuroa ei voinut syödä paria lusikallista enempää. Kaupan päälle piti vielä potea syyllisyyttä, että ne kehitysmaiden lapset olisivat olleet onnesta soikeina tästäkin kuivasta ateriasta.”

Nöyryytystä pallonheitossa ja pituushypyssä. Aina yhtä ahdistavaa.

Cooperin testi

Cooperin testi on jokavuotinen pakollinen paha kaikessa järjettömyydessään: oppilaat laitetaan juoksemaan ilman harjoittelua 12 minuuttia, joka on täysin sama asia, kuin että heidät heitettäisiin joka syksy mandariinikiinan sanakokeeseen. Siellä sitä pururadalla sitten puhistaan ja puuskutetaan. Juoksutesti oli silkkaa kidutusta heille, jotka joutuivat jättämään lenkin kesken huonon kuntonsa vuoksi. Ja kellään muulla ei ole hauskaa paitsi eniten juosseella.

Entiset oppilaat eivät muistele lämmöllä myöskään elokuista yleisurheilupäivää:

”Nöyryytystä pallonheitossa ja pituushypyssä. Aina yhtä ahdistavaa.”


Paritanssipäivä

Vastenmielisyyden huippu lienee vastakkaisen sukupuolen kanssa tanssiminen liikuntatuntien paritanssitunneilla. Parit määrättiin armottomasti arvalla, jonka jälkeen jumppasalissa veivattiin foxia kädet hikoontuen. Valssin pyörteissä irvisteltiin vieressä veivaavalle kaverille, ja kun vihdoin sai päästää irti tanssiotteesta, otettiin reilu kahden metrin hajurako.

Pikkuveljen parhaita syödessä lähti paikat hampaista.

Haluaisitteko ostaa Pikkuveljen parhaita?

”Se päivä, kun piti alkaa myymään Pikkuveljen parhaita tai jotaki hemmetin keksejä. Vihreät rasiat saapuivat luokkaan, josta jokaiselle jaettiin 25 kappaletta. Loputon korpivaellus ja lähiönaapureiden ovikellojen pimpottelu alkoivat. Näillä rahoilla päästäisiin sitten jossain vaiheessa luokkaretkelle, ehkä.

Vanhemmathan ne rasiat sitten lopulta möivät töissä, joten emme usko, että Pikkuveljen parhaiden saapuminen oli vanhempienkaan kalenterissa ympyröity mitenkään kivalla värillä. Niitä syödessä lähti myös paikat hampaista.”

Mopo- ja ökökaste

Yläasteen ja lukion nuorimmat toivotetaan tervetulleeksi julkisella nöyryytyksellä, johon kuuluu sotkemista, kiusantekoa ja julkisella paikalla häpäisyä. Tämä päivä poikkeaa muista sillä, että perinne jatkuu korkeakouluun saakka, jolloin typerät fuksit joutuvat viuhahtamaan kauppatorilla ja juoksemaan hupiviestiä jättidildo kädessä.

Jes, Eva, Noora, Sana, Isak ja kaikki muut Skamin suosikkityypit ovat taas täällä!

Jäitkö sinäkin pari vuotta sitten koukkuun Skamiin? Et ole todellakaan ainoa.

Megasuosittu teinisarja puhutti vuonna 2017 kaikenikäisiä suomalaisia, ja sarjan neljäs kausi keräsi miljoonia katseluita Yle Areenassa. Luonnollisesti, kun sarjan ilmoitettiin päättyvän, moni pettyi.

Nyt jokaiselle sarjaa ikävöimään jääneelle on kuitenkin luvassa hyviä uutisia. Sarjan ihanien tyyppien maailmaan pääsee pian uppoutumaan kirjasarjan muodossa!

Sarjaa kustantava WSOY kertoo tiedotteessaan, että kirjasarja sisältää SKAM:in alkuperäiset käsikirjoitukset, poisleikattuja kohtauksia sekä käsikirjoittaja–ohjaaja Julie Andemin kommentteja näyttelijöille ja tekijäryhmälle. Lisäksi Andem on kirjoittanut kirjasarjaa varten jokaiseen kauteen uuden johdannon ja lopetuksen.

– SKAM:in vaikutus ylettyy maailmanlaajuisesti paitsi eri-ikäisiin katsojiin myös käsikirjoittajiin ja tuottajiin yli mediarajojen. Kirjasarja jättää aikamme merkittävimmästä mediailmiöstä fyysisen jäljen historiaan ja on Evan, Nooran, Sanan ja Isakin faneille todellinen aarre, kertoo WSOY:n lasten- ja nuortenkirjojen kustantaja Paula Halkola tiedotteessa.

Miksi teineille suunnattu Skam onnistui hurmaamaan aikuisetkin? Lue lisää tästä: 

Sienimetsällä tärkeintä on tunnistaa sienet, jotka aikoo kerätä. Mutta kuinka hyvin Suomen sienistö on kokonaisuudessaan sinulla hallussa?