Kuvat
Shutterstock
Kuka olisi muistanut, että Instagram on jo neljäsluokkalaisen ikäinen?
Kuka olisi muistanut, että Instagram on jo neljäsluokkalaisen ikäinen?

Vieläkö muistat Instagramin wanhat hyvät ajat: huolettoman postailun, valmisfiltterit ja sen, miten kolme tykkäystä riitti pelastamaan päivän?

Lokakuussa juhlitaan: kuvapalvelu Instagram täyttää kymmenen vuotta!

Kun nuoriso alkoi kyllästyä Facebookiin 2010-luvun alkupuolella, käynnistyi massavaellus uuden kuvasovelluksen pariin. Suurin osa suomalaiskäyttäjistä siirtyi sinne vuosien 2012-2014 tienoilla. Lopullisesti Insta löi läpi viimeistään vuoden 2017 aikoihin, kun aikuiset mummoja myöten liittyivät joukkoon. Vuosikymmenessä Instagramista on muodostunut yksi tärkeimmistä sosiaalisen median alustoista

Koska useimmat asiat olivat ennen parempia, muistellaanpa hetki kaikkea sitä, mitä Instagramin alkuajoilta kaipaamme:

1. Huoleton postailu

Vuonna 2013 Instagramiin sai postata ihan mitä tahansa. Jos halusi viestiä olevansa kavereiden kanssa ulkona, nappasi vain rakeisen kuvan olutlasista, lisäsi reunoihin vinjetit ja julkaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Noihin aikoihin ei kuvien rajaukseen tai muokkaukseen kulunut ikuisuuksia, sillä vaihtoehtoina oli kaksitoista valmisfiltteriä. Kuinka helppoa!

Tarkempi tuunaus olisi ollut jokseenkin hyödytöntä, koska ensimmäisten älypuhelinten kamerat tekivät säälittävää jälkeä. Muut eivät välttämättä ihan saaneet selvää, mitä kuva esitti, mutta se ei haitannut

Somekuningatar Kylie Jennerkin julkaisi vuonna 2012 tällaista materiaalia:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Kylie 🤍 (@kyliejenner) on

2. Aitoustakuu

Kohdan 1 takia palvelu muodosti monipuolisen tilkkutäkin käyttäjän elämästä. Profiileissa näkyi sekaisin kukkasia ja kenkiä, vinoja lenkkimaisemia ja ihmeellisiä taidekuvia keksipaketin reunasta. Kaikkea maan ja taivaan väliltä, ilman sensuuria.

Kuvavirrat eivät olleet värikoordinoituja, ennalta mietittyjä kokonaisuuksia, eikä kenelläkään ollut julkaisuaikatauluja.

Eikä profiilin perusteella muuten tehty minkäänlaisia tulkintoja käyttäjän persoonasta. Toisin kuin nykyään, 2010-luvun alussa Instagram oli paikka, jonne lätkäistiin täysin sattumanvarainen kavalkadi arjen hetkiä. Katsoja saattoi olla varma, ettei julkaisuissa ollut mitään laskelmoitua. 

3. Kolme tykkäystä riitti

Ei sillä, että tykkäyksiä nytkään satelisi pilvin pimein, mutta alkuaikoina kolme tykkäystä riitti tekemään olon erityiseksi.

Ehkä kyse oli uutuudenviehätyksestä: emme olleet vielä tottuneet ajattelemaan, että joku jatkuvasti pitäisi tekemisiämme silmällä ja olisi niistä jotakin mieltä. Toisin kuin nyt, vuonna 2020, jolloin moni määrittelee arvoaan sen perusteella, miten kiinnostavia juttuja onnistuu someensa suoltamaan.


4. Ei influenssereita

Halleluja! Instagram ilman yhteistyöpostauksia ja väkisin puristettuja mainoslauseita!

Onhan se kätevää, että lempipikkuhousunsa, uuden vastuullisen vaatemerkin ja ensi kesän parhaan kotimaan lomakohteen voi löytää kaikki samasta paikasta, mutta välillä Instagramia selaillessa huomaa selaavansa vain modernia mainoskuvastoa.

5. Täynnä tuttujen juttuja

Homman muututtua ammattimaiseksi ovat joukosta karsiutuneet niin sanotut sunnuntaipostaajat. Vuonna 2011 kaikki oli huoletonta, mutta lähes kymmenen vuotta myöhemmin kuvan julkaisu tuntuu niin vahvalta kannanotolta, ettei siihen uskalla kevyin perustein ryhtyä. 

Tuloksena on kuvavirta, jossa vain vahvimmat ja brändätyimmät selviytyvät. Ne ystävät, joiden kuulumiset eniten kiinnostaisivat, eivät julkaise enää mitään. 

6. Kronologia

Kun Instagram luopui kronologisesta kuvavirrasta, tuntui, että koko some meni hetkeksi tolaltaan. Vaikka epämääräisyyteen on nyt jo totuttu, nostattaa aihe edelleen kyyneleet silmiin. Mistä enää tietää, onko nähnyt kaiken olennaisen? Mistä enää tietää mitään?

Toisaalta ilon aiheitakin on: kymmenessä vuodessa olemme jo melkein oppineet käyttämään hashtageja oikein. #enää #kukaan #ei #kirjoita #näin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla